Aikaleikkaus

Missä olet Laura?

 

 

 

Kävelen. Uutta reittiä, samaan paikkaan.

Samalle kadulle, samaan matalaan kerrostaloon johon olen kävellyt jo puolitoista vuotta. Puolentoista vuoden ajan, eli noin kahdeksanakymmenenäviitenä elämäni maanantaina - pois lukien pyhät ja kuumeet - olen kävellyt samat rappuset ja pyytänyt anteeksi että olen jälleen kerran vähän myöhässä. Hörpännyt vettä ja sovittanut omakeksimiä syntejäni. Uskonut ja ollut uskomatta itseeni ja kaikkeen minua ympäröivään. Astunut samaan, valon viiruttamaan huoneeseen ja sieltä pois tietämättä helpottaako mikään koskaan.

Helpottaa se. Usko minua.

Ostan kaupasta päärynää, parsakaalia ja alennuskanaa. Kävelen kotiin ja näen kadunkulmassa äidinkielenopettajan. Tekisi mieli mennä puhumaan. Myöntämään että oli oikeassa; kannattaa lukea. Ja kuunnella. Tekisi mieli kertoa että se sama tyttö joka joskus erotti Hollannin Alankomaista, luki vain jos oli pakko (eikä aina silloinkaan) ja kirjoitti lähinnä tekstiviestejä, kirjoittaa nykyään työkseen. Pitäisi itse asiassa olla synopsis valmiina tulevaan lauantaihin mennessä. Olisitko silloin uskonut, minä haluaisin kysyä huolettomasti parahtaen.

Jatkan matkaa.

Kävelen sillan ali juuri kun juna menee yli. Joku on riisunut vaatteensa lumikasaan, mutta ketään ei näy.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

en tiedä mitä sanoa mutta jotain on pakko niin vaikka ah ja rakkaus ja just näin ja tajuat

Laura T.
Missä olet Laura?

Ää! Kiitos, kiitos, kiitos kaunis.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi mäkin olen siellä (omassa paikassani) liian usein vähän myöhässä? Lupaan tästedes olla aina ajoissa, koska haluan olla ja se on mulle parempi niin, että ehtii kerätä ajatukset ennen sisään menoa ja rauhoittua. Hyvää kevättä Laura! <3 Tuli kai vähän outo kommentti mutten juuri nyt välitä siitä...:)

Laura T.
Missä olet Laura?

Olipa ihana kommentti, kiitos siitä! Ihanaa ja valoisaa kevättä sinulle.

Kommentoi