Aina on aihetta juhlaan

Missä olet Laura?

 

 

 

Olin jo aloittamassa lausetta kertomalla kuinka kiireistä kaikki juuri nyt on. Deadlinet lähestyy, kirjojen eräpäivät vaihtuvat sakkopäiviksi ja järjestelyt laahaavat.

Eilen juoksin tapaamisesta toiseen ja kävin lennosta leikkaamassa hiukseni. Astuessani ulos kampaamon ovesta kiharretuin hiuksin ja punattuine huulineni, seuralaiseni tiedusteli heti mihin lähtisimme jatkamaan iltaa. Ensimmäinen mieleeni tullut ajatus oli kotiin. Halusin sohvanmutkaan hengittelemään haaremihousuissani, syömään ehkä vähän kinuskijäätelöä.

Mutta ei. Onneksi ei. Suuntasimme syömään, josta jatkoimme ystäväni parvekkeen avajaisiin naapurikortteliin. Ilta ei olisi voinut tulla sopivampaan saumaan: ystävät, ilta-aurinko ja vitosella ostettu sohva (joka kannettiin kahden miehen ja yhden rautatieaseman edustalla pidetyn oluttauon voimin läpi keskustan). Viimeisenä saapuneet vieraat toivat mukanaan kaksi kassia jäätelöä, ja kertoivat että tänä iltana juhlitaan muitakin asioita. Hetken arvailtuamme (vauva, kihlat, uusi työpaikka, lippu Kuuhun), maestro kertoi että jäätelöjuhlan aiheena oli yli sata tykkäystä kerännyt facebook-vitsi. Siitä sietääkin olla ylpeä. Nostimmekin siiderit ja tuutit ilmaan ja kilistimme sen kunniaksi. Sitten kerroimme kummitusjuttuja ja lähdimme ripotellen koteihimme, peläten puskissa lymyileviä kirvesmurhaajia.

 

Minulta meni kauan ymmärtää, että kiire on varsin pysyväinen tila. Sen kanssa on opittava elämään. Ihan liian usein vastaan kutsuihin että ei pysty, ei mitenkään kerkeä. Mutta kun pysähdyn miettimään mihin minulla oikeastaan on kiire, vastaus on aina sama. On kiire saada hommat valmiiksi, saattaa elämä siihen tilanteeseen että minulla on vuorokaudessa kuusi luppotuntia. Työelämän kehitystä seuratessa laskeskelen siihen menevän vielä noin viisikymmentä vuotta. Ja kukaanhan ei tiedä, ketkä parvekkeella enää silloin istuvat.

Näitä vuosia en saa takaisin. En, vaikka eläköityisin jo nelikymppisenä. Siispä annan hommien vähän venyä (krhm, tänään vastaan maileihin, lupaan!) ja seilaan kiireen ja paineiden ristiaallokossa omine sääntöineni. Parhaan miehistön kanssa.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

I-han parasta. Ja niin totta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kyllä! Hyvin kuvailtu. Joku voisi jopa sanoa että bestiä.

Mia K.
Voi taivas

Kiire on vain meidän ulkopuolellamme oleva "tila" ;)

Sen pystyy jättämään helposti taakseen, jos haluaa... ! ;)) mutta, välillä se on ihana hybriditila, jossa on mukava hyrrän tavoin pyöriä :D

hyvä sinä :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Hehee, hyrräilyä. Sitä tämä elo toisinaan on. Onneksi, onneksi ovat nämä ihmiset jotka istuttavat sohvalle ja ostavat jättijäätelöitä.

Tove Janssonin tytär

Täydellistä :) Ja mikä idis! Tuparit on niin nähty, parvekkeen avajaiset. Ne o mullaki

Laura T.
Missä olet Laura?

Ai ai, odotan kutsua. Itsellänihän ei ole parveketta, joten aion hengailla muiden nurkissa pal-jon.

kao kao
Kao Kao

Hetket on ihania! Musta oli syntisen hauskaa siemailla koko sunnuntai-ilta sampanjaa. Because I can!

Laura T.
Missä olet Laura?

Ooh! Shampanja-sunnuntai! Otettava kokeiluun.

kao kao
Kao Kao

Shampanja-sunnuntain venyttelytuokiot! Mä näen tässä isompaakin tapaamista :D

Kyselijä (Ei varmistettu)

Eikö ketään muuta kiinnosta mikä se fb-vitsi oli? :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Ahhahah! En muista sitä tarkalleen, mutta se oli puujalkaversio. Ja liittyi hampaisiin.

Kommentoi