Aion puhua valosta

Missä olet Laura?

 

 

 

Hän on täällä.

Tiedän sen siitä, kun aamut ovat etelän iltojen värisiä, ja lumen päällä leijuu tomun tuoksu. Kaiken peittää pehmeä kohina: talojen valoisat ja kylmät seinät, katujen jokisuistot. Lumen mukanaan tuoma hiljaisuus on kadonnut yhteen aamuun.

Ne ovat nämä kuukaudet jolloin mikään ei ole terävää, kaikessa on jokin pehmeä elementti. On lämpö ja alati oheneva horroksen peitto.

Ja me vieroksumme puhumasta siitä. Kun kukaan ei koskaan puhu mistään muusta. Päivittelemme jokasyksyistä pimeyttä, ja yllätymme joka kerta enenevää valoa. Innovatiivisuuspuhe on pesiytynyt jo arkisiin aihevalintoihinkin: eikö meillä olisi muutakin puhuttavaa? Kyllähän tämä jo tiedettiin.

Mutta minä en aio puhua puoliväkisin muusta. Minä haluan puhua säästä, valosta ja bongaamistani torvipilvistä. Jokakeväinen ikiaihe on merkki siitä, että maailmassamme on sittenkin jotain pysyvää. Valintojen valtameressä kaikki on aina vähän epävarmaa, joten on helpottavaa tietää ainakin kaksi asiaa jotka saavat suomalaiset kaduille vaihtamaan kaikkitietäviä hymyjä. Jääkiekon MM-mestaruus sekä sitten tämä kevät.

Joten kyllä: aion puhua siitä mistä puhun joka vuosi näihin aikoihin. Minua se lohduttaa. Jokavuotiset alkusanat.

Myönnetään nyt siis yhteen ääneen, jotta kenenkään ei tarvitse enää vaiheilla tämän asian kanssa: kevään ensiviikot on varattu valopuheelle.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

ikkiam
LUOMA

Tänään näen taivaan.

Ensimmäistä kertaa kuukausiin työpaikan ikkunasta. Paikasta, jossa vietän suuren osan ajastani.

Tuntuu, että voi vihdoin hengittää. Valoa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tänään se vihdoin koitti kohdallesi! On sitä odotettukin.

Hengitä ja nauti. Siinä se nyt on.

Helmi K
sivulauseita

Ehkä oli aikakin että löytyi jotain missä mielemme eroavat (tai no sen mustamakkaran lisäksi). Koska juuri nyt, tähän aikaan vuodesta, kaikki on terävää eikä mikään ole pehmeää. Ja vaikka olen päättänyt kestää nämä kuukaudet kerrankin reippain mielin, aion silti sulkea korvani siltä valopuheelta. Ja loikata salaa suoraan toukokuuhun, kun alkaa oikeasti olla pehmeää, havisevaa ja lempeää.

Laura T.
Missä olet Laura?

Helmi! Nytkö se koitti.

Minä rakastan tätä aikaa ehkä juuri siksi, että ihan kaikki eivät sitä rakasta. Toukokuussa jokainen on jo viimeistään herännyt tajuamaan että hetkinen. Nämä kuukaudet tuntuvat vähän salamyhkäisiltä, pehmeällä tavalla.

Toivon etteivät ne kohtelisi sinua terävästi. Jos olisin Helsingissä, veisin sinut Ateneumiin syömään Ellen Svinhufvudin leivoksia. Niiden jälkeen kaikki, siis kaikki on pehmeää.

Helmi K
sivulauseita

Mä olen just luullut että kaikki rakastaa!

No, mä menen sitten pian syömään niitä leivoksia. Tai viimeistään maaliskuun puolivälissä, silloin tilanne on yleensä pahimmillaan. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ehei! Ei kaikki. Moni, mutta eivät kaikki.

Mene. Elämäni kallein leivos oli se, mutta (taloudellisesti) valitettavaa kyllä: myös paras. Hyvästi paasto, tervetuloa maaliskuu.

Pau
P.S C'est moi!

Kivasti kirjoitettu! Itsekin iloitsen valosta ja olen myös höpötellyt siitä blogin puolella :) Valo vain jotenkin muuttaa koko ihmisen, tuntuu että alta kuoriutuu jokin paljon pirteämpi, keveämpi ja iloisempi ihminen :) Silmätkin avautuvat ihan uudella tavalla auki ja hymyilyttää.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Pau! Jotain siinä on: valossa näkee paremmin. Alkaa elää.

celebrate the birdsong (Ei varmistettu) http://celebratethebirdsong.blogspot.fi/

Heippa,

Minä myös iloitsen tästä ajasta, niinkuin muistakin (väli- ja täys-) vuodenajoista, myös niistä pimeyden ja kylmyyden ajoista. Niitä kylläkin joudun fanittamaan ihan salaa, sille ei ymmärrystä paljoa saa... :) On ihan superia, että meillä on niin paljon vaihtelevuutta, itsestä tuntuu, että aika menee niin nopeasti ettei oikein edes ehdi odottaa jonkin alkua tai toisen loppua. Ja kyllä säästä saa ja pitääkin puhua, se vaikuttaa meihin niin monella tapaa, ei vähiten nupin sisäisiin asentoihin. :) Valoa sinulle ja kiitos kirjoituksistasi, nekin tuovat valoa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei ja kiva kun kommentoit!

Aika menee hurjaa vauhtia. Juuri eilen sitä mietin, kun katselin astetta valoisampaa iltaa ja muistelin kuinka vasta äskenhän vuosi vaihtui.

Valoa meille, kaikille! Kiitos kauniista sanoistasi.

Ps. Kävin kurkkaamassa blogisi. Aamuruuhkateksti kuulosti tutulta, hienosti kirjoitettu.

celebrate the birdsong (Ei varmistettu)

Kiitos Laura, kommenttisi oli mulle tärkeämpi kuin arvaatkaan! :)

Blue Peony (Ei varmistettu)

Ihana sinä, miten kauniisti kirjoitatkaan.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos sinulle ihana.

Hanna K
Sunday Blondie

Valosta puhuminen saa mielenkin valaistumaan. Jotenkin sitä aina unohtaa, vuosi toisensa jälkeen, miltä se tuntuu: kun auringonsäteet hivelevät kasvoja pitkän talven jälkeen, kun vielä puoli kuudeltakin on valoisaa, kun luonto herää henkiin.

Lisää valopuheita, kiitos! Ja kiitos tästä kirjoituksesta. <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Sen oikeasti unohtaa. Siinä se ihmeellisyys piileekin: kuinka joka vuosi, kerta toisensa jälkeen se yllättää. Kiitos ihanasta kommentistasi Hanna!

Kommentoi