Alla laiskiaisen

Missä olet Laura?

 

 

 


Yhdenkään asuntoni keittiössä ei ole ollut kattolamppua. Aika monesta kodistani on ylipäätään puuttunut elementtejä joita joku voisi itsestäänselvyyksinä pitää. Kuten esimerkiksi verhot. Viime kämpässä elin puolitoista vuotta ilman. En sen takia, että olisin odottanut täydellisiä yksilöitä saapuviksi - en vaan yksinkertaisesti jaksanut paneutua asiaan.

Tällä hetkellä asunnossani on verhot, mutta ei esimerkiksi lukollista vessan ovea tai toimivaa eteisen valoa. Niin, eikä edelleenkään sitä keittiön lamppua. Mutta sille onkin täysin järkeenkäypä selitys.

Hyvin harvoin tielleni osuu asioita joita muistan aktiivisesti haluta yli vuorokautta kauempaa. Kuvan laiskiainen lukeutuu näihin harvinaisuuksiin. Löysin sen sattumalta muutama vuosi sitten selaillessani täällä, ja otin siltä istumalta yhteyttä tekijään.

Sain kun sainkin kolmesta jäljellä olevasta laiskiaisesta yhden omaa kotiani koristamaan. (Jokaisella roikkujalla oli oma ilmeensä, valitsin tietty tuon ilosta humaltuneen.)

 

 

 

Ostohetkellä minulla ei todellakaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mihin taideteoksen ripustaisin. Mutta eipä aikaakaan, kun Mirva (kyllä) löysi paikkansa: viime asunnossa se paikkasi verhojen puutetta roikkumalla tyhjässä verhokaapelissa kaupunkinäkymän yllä; nyt se toimittaa virkaa keittiöni virallisena valvojana. Ja hyvin toimittaakin.

Näky tuottaa naurettavan paljon riemua. Vähän sellainen aikuisen ihmisen mobile - sitä tuijottelee ja kikattelee itsekseen. Vuosi toisensa jälkeen.

Seuraavaksi korvaan vessan oven maisemakuvioidulla helmiverholla ja ripustan eteisen kattoon lasileguaanin. Avotakka, olen valmis.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Raato
Whine ei lopu

Ei vaan voi olla mitään tuota hurmaavampaa! Ihan paras lampunkorvike. Korvike on tosin liian vähättelevä tuolle. Lampun paikalle asetettu hienompi asia, joo.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei niin! Tämä tuo vähintään yhtä paljon (henkistä) valoa elämääni, kuin yksikään halogeeniputki.

Meri-T

Paljon mieluummin Mirva kuin keittiön lamppu, jota meilläkään tietenkään ei ole :) Eikö kattolamput voisi kuulua kiinteästi asuntoon niin kuin vaikka lattiat? Ei jäisi näkeminen kiinni siitä, kuka saa hoidettua sokeripalashow'n ja kuka ei.

Laura T.
Missä olet Laura?

Todellakin kattolamppujen kuuluisi olla osa vakiokalustusta. Yhdessä kämpässä oli tosi pimeää talviaikaan, kun kattovalo puuttui sekä keittiöstä että eteisestä.

Meri-T

:)

Mutta hyvä puoli pimeydessä ehkä se, ettei tartte siivota niin usein??

Laura T.
Missä olet Laura?

Erittäin hyvä pointti.

Helmi K
sivulauseita

Kattolamput on muutenkin useimmiten ihan turhia, laiskiaiset vie voiton 10-0.

Mä en ole yhteenkään, eli seitsemään, asuntoon saanut hankittua sellaista vessapaperirullatelinettä. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Joskus tietty voisi nähdä astetta helpommin jos valoa olisi, mutta nääh: käsikopelolla pärjää ihan hyvin puolet vuodesta. Tervetuloa kylään vaan!

Eikö vessapaperirullateline kuulu kiinteästi kalustoon? Vai tarkoitatko sellaista hifistelytornia josta voi ottaa uuden kun vanha rulla loppuu? En omista.

Helmi K
sivulauseita

Ei. En tarkoita, eikä kuulu. Ainakaan vanhoissa taloissa.

Ja hämäränhyssy on paras hyssy.

katiaviron (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

Hieno laiskiainen.
Ei meilläkään verhoja ole. Ei ku, keittiössä, sillä siellä niille on tarve. Kun paistaa kuumasti sisään, huoneen nurkassa olevassa hyllyssä olevat hedelmät ottavat ns. itteensä. Muuten emme ole tarvinneet verhoja, ja mun mielestä sellaiset olisi tyhmä hankkia vaan koska niitä aika yleisesti pidetään.

Laura T.
Missä olet Laura?

Puhut täyttä verhoasiaa! Itsehän paistattelen hedelmiäni keitiön valonurkassa. Avokadojen kypsytyspisteenä vallan bueno. Mitään ei kannata hankkia vain tavan takia, siihen tulokseen minäkin olen pohdinnoissani tullut.

Mia K.
Voi taivas

...kyllä... ♡!! Tuolle kaikelle.. ;))

Laura T.
Missä olet Laura?

Kyllä!

Laura Meikkipää

No eihän tuota pysty kestämään. Täydellisen hurmaava.

Laura T.
Missä olet Laura?

Eikö vaan? Siellä se killuu, ihmistä ilahduttamassa.

kao kao
Kao Kao

Uuteen asuntoon ei kuulunut verhotankoja (!) ostin sellaiset, mut niiden seinään saaminen on ollut oma saagansa. Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta ovat ikkunat olleet verhotangottomat. 

Asunnossa on käynyt kaksi porakonettakin. Viimeisin ihan oikeaa mallia. Mut mua väsytti, en jaksanut alkaa mittailemaan mihin kohtaan ne pitäisi laittaa. Ajattelin et loman jälkeen sitten. 

Nyt pakoilen miehen sohvalla niiden laittamista. En voi mitata verhotankoja kun olen eri kaupungissa la-laa--laa. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ai että. Tunnistan itseni. Mitä kodin laittamiseen tulee, mottoni kuuluu: aina on tärkeämpääkin tekemistä.

Kommentoi