Ammattiauttajia

Missä olet Laura?

 

 

Uusimmassa Trendissä on juttua Ompeluseurasta, jonka jäsenenä olen saanut olla jo jonkin aikaa, kiitos valveutuneiden ystävieni.

Menneen kesän aikana olen keskustellut työstä ja työnteosta enemmän kuin ehkä koskaaan aiemmin. Ajatuksia ei ole jaettu pelkästään palavereissa ja pitopöydissä, vaan nimenomaan lenkeillä, parkkipaikalla ja puhelimessa kuulumisten seassa. Kuukausien mittaan olen punninnut mitä haluan työtäni, mitä en, mistä olen valmis joustamaan, mistä en. (Työnantajan markkinat tai ei, itseltään kannattaa tasaisin väliajoin kysyä miten menee. Vastaukset voivat kaiken kiireen keskellä yllättää - ja jos käy niin kuin minulle kävi - katkaista kiireen siltä seisomalta. Nips.)

Freelanceriutta leimaa kollektiivinen ammattiyksinäisyys, jota purkamaan on lähiaikoina ilmestynyt liuta ryhmittymiä joilla on paljon sanottavaa työelämän ilmiöistä ja tiukkaa kritiikkiä markkinoilla vallitsevista trendeistä. Ilolla ja ylpeydellä olen seurannut suorasukaista keskustelua, jossa rahasta puhutaan tarkkoina numeroina, ongelmista oikeina ongelmina.

 

 

Kuin varkain ympärillenikin on kerääntynyt ihan tosielämässäkin jos jonkinmoista osaajaa; ystäviä, eri alojen ammattilaisia joita kaikkia yhdistää vilpitön halu neuvoa ja auttaa kaveria mäessä ilman välitöntä tarvetta saada jotain vastapalkkioksi. Ken apua tarvii, sitä autetaan, tarpeen mukaan vuorotellen. Aikaisemmin palvelukset liittyivät tekstareihin (saldoraja yli), salaisuuksien pitämisiin (en kerro, mä vannon) ja farkkujen lainaamiseen (et sit riko tai sotke) - nykyään ostetaan pullo hyvää viiniä ja hiotaan samalla kotisivun leiska kuntoon. Siinähän se menee, muassa.

Vaihtotaloudella ei ehkä maksella vuokria, mutta uskallan väittää, että näillä matalan kynnyksen yhteistyöringeillä on pelastettu aika monen yrittäjän yöunet.

Myönnän silti edelleen vierastavani ajatusta määrätietoisesta verkostoitumisesta. Haluan tutustua ihmiseen nimenomaan ihminen, ei asia edellä. Puhtaasti hyötynäkökulmasta solmituilla suhteilla on usein tapana kuivua kasaan - elämässä on jo muutenkin ihan tarpeeksi kertakäyttökamaa, miksi siis haalia sitä lisää?

 

 

Ammatilliset pohdinnat ovat johtaneet myös uusiin oivalluksiin ja jalostuneet ihan teoiksi asti. Osa ideoista on jo työn alla, osa muhii vielä papereilla ja päässä. Tähän asti opittua: joskus täytyy olla tekemättä mitään, jotta tietäisi mitä tehdä. Kiireessä ei ehdi punnita valintojaan, tukka putkella painaessa saattaa kaatua vauhdista rähmälleen, ja vasta maasta toetessaan tajuta juosseensa ihan väärään suuntaan. Silloin ei auta kuin heittää paperit teatraalisesti ilmaan ja tehdä uparit. Oletteko koskaan kokeilleet?

Tällä hetkellä kiinnostaisi myös jonkinlaisen mentorin hankkiminen. Mistäs sellaisen sais?

 

 

On kaiken kaikkiaan mieletöntä ajatella, mitä meistä vuosien varrella kasvoi. Arkkitehteja, sairaanhoitajia, kirjailijoita, rekkakuskeja, lakimiehiä, omien ajatustensa herroja. Toistemme auttajia, avussamme vilpittömiä. Ystäviä. Ammattilaisia.

Vaikka juurihan me joimme O'boyta ja kuikuilimme kiikareilla toistemme ikkunoihin lähiön suurimman parkkipaikan yli.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Toinen haudutus

Onko siellä ompeluseuralaisissa yhtään ammatinvalintapsykologia? Osaisko ne auttaa jos ei oo töitä eikä oikein mitään osaakaan? Olen huomannut että valitsemassani haahuilijan jalossa ammatissa on tosi vaikea löytää vertaistukea. Onneksi hallitukselta tulee kannustusta. Työllisyys nousuun ja silleen. (Ansiosidonnaisen lyhentäminen kannustaa erityisesti meitä, jotka ei oo koskaan saatu ansiosidonnaista eikä saada. ;)

Jaahas, autoterapiaa kommenttilootassa. Jospas keittäisin ennemmin lisää teetä ja toivottaisin hyvää viikonjatkoa!

Laura T.
Missä olet Laura?

On varmana! Siellä on vaikka ketä. Hiljaisena seuraan keskustelua, ja voin kertoa että meitä haahuilijoita on jonnin verran. Toivoasi älä siis heitä. Haahuilusta tulossa lisää tuota pian.

Ja hei: ehkä voidaan tehdä yhteistyöproggis jonnekin meediaan, ''Ammattina haahuilu''. Miltäs kuulostais? Vois olla castingissa ruuhkaa.

tiia_

Mä voisin sit edustaa haahuilujutussa neljän kympin korvilla olijoita, joille kaikki verkostoitumispuheet aiheuttaa kylmää hikoilua, ja jotka on aloittaneet alusta niin monta kertaa, että sekoavat jo laskuissa. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Jes! Nyt vaan synopsis tulille ja yhteys tuotantoyhtiöihin. Kiitos että olette mukana!

Toinen haudutus

Zen ja haahuilemisen taito. Ylpeys ja haahuilu. Tää päivä ollaan vaan ja haahuillaan. Haahuilijat kansan urhokkaan. Voidaanko pitää tuotantokokous jossain kivassa kahvilassa Tampereella? "On vähän proggiksia tässä, työmatka Tampereelle, toivottavasti junassa wifi pelaa." (Toivottavasti junassa on pistorasia koska haahuilijan läppäristä on akku jo aika päivää sitten heittänyt henkensä.)

Laura T.
Missä olet Laura?

Voidaan todellakin pitää. Missä olenkin, siellä haahuilenkin. Ei muuta kun palaveripullat tulille.

vihka (Ei varmistettu)

Pääkaupunkiseudulla mentorin voi löytää ainakin Suomen mentoreiden kautta. Suosittelen!

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei mahtavaa, kiitti vinkistä vihka!

Mia K.
Voi taivas

Oi, kuinka tää oli ihuna kirjootus ♡ 

Tuli tosi lämmin olo. Ihanaa kun kirjotat!! 

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi Mia, kiitos! Et tiedäkään kuinka hyvään saumaan sanasi osuivat.

Mahtavaa, että muutkin kirjoittaa inhimillisyydestä <3 Rakastan blogiasi! 

Laura T.
Missä olet Laura?

Yritetään! Voi Martina, kiitos sanoistasi; tuli todella hyvä mieli.

rondawashere

Myönnän silti edelleen vierastavani ajatusta määrätietoisesta verkostoitumisesta. Haluan tutustua ihmiseen nimenomaan ihminen, ei asia edellä.

Mulla on jotenkin ihan samantyyppiset fiilikset. Tuntuisi jollain tapaa väärältä tutustua ihmiseen pelkästään omien intressien takia. 

PS. Sun blogissa on aina tosi kivoja ja ihania kuvia! :) 

 

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Jep. Tunnustan myös näkemyksen mustavalkoisuuden; eihän verkostoituminen ole pelkästään omien intressien jyrkkää ajoa. Mutta silti vain jotenkin se tuntuu vieraalta, ontolta. Vaikka johtaisi kuinka hienoihin juttuihin. Ja vaikka kaikki hyötyisivät! Ehkä hauduttelen asiaa vielä.

PS. Kiitos! Kiitos kuuluu suurilta osin mielitietylleni, välitän siis terveisiä sinnekin. Hauskaa, mietin juuri äsken että pitääpä aktivoitua omankin kuvailun kanssa. Jee!

Sea (Ei varmistettu)

Inspiroiva teksti, mutta myös vähän kammottava mulle, joka todella ujona ja epäsosiaalisena ihmisenä saa kylmiä väreitä pelkästä verkostoitumisen ajatuksestakin, ja silti pelottaa että jos en pysty siihen niin työelämäni kuivahtaa kasaan ennen kuin on tuskin alkanutkaan! Noh, kyllähän sen tiedän ettei tällaisena voi tässä maailmassa pärjätä ja täytyy vaan koittaa muuttua ja rohkaistua :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Minä uskon että voi pärjätä. Kaikki eivät voi olla sosiaalisia ja porukan puhuttavimpia - mitä siitäkin tulisi? En tahdo edes ajatella.

Rohkeus ja rajojen kokeilu on ehdottomasti hyviä juttuja, mutta silti peräänkuuluttaisin työelämän diversiteettiä. Niinpä toivon, että löydät juuri omannäköisesi paikan, mikä ei vaadi jatkuvaa itsensä uhraamista. Tsemppiä ja lempeää syksyä!

Kommentoi