Annetaan pois: sekalainen kokoelma surua (ja liian pienet farkut)

Missä olet Laura?

Loma. Loma loma loma. Oli, on edelleen.

Ensimmäistä kertaa naismuistiin - jos koskaan - olen toden teolla lomaillut. Lähtenyt ja palannut, nukkunut kotona muutaman yön ja pakannut laukkuun taas uudet tarpeet. Ostanut junasta kahvia, napannut kioskista mukaan naurettavan kalliita, mutta luokattoman huonoja aikakauslehtiä. Lukenut ja unohtanut saman tien. Ostanut pelkän menolipun ja pitänyt kalenterin sivut puhtaan valkoisina mahdollista paluuta silmällä pitäen.

(Ja joo: olen myös unohtanut vastata viesteihin ja sähköposteihin. Mutta sillä taas ei ole loman kanssa todellisuudessa mitään tekemistä.)

 

 

 

 

 

 

Olen ollut tarttumatta asioihin. Päästänyt liekaa löysemmälle ja katsonut kuinka arjessa mukana kulkeva kimppu epämääräisiä kipuja ja pikkuhaavoja nousee ja leviää katonrajaan. Sieltä ne pikku hiljaa vajoavat, tiedän sen kyllä. Kuin tyhjenevät vappupallot, ne tiputtavat korkeutta viikkojen saatossa, laskeutuen lopulta näkösälle - mutta siihen asti elämme kuin etäiset kämppikset. Lomalla en jaksa tempoa mukanani mitään ylimääräistä.

Maailma on tuskainen paikka vielä viikonkin päästä - palataan siis lähempänä asiaan.

 

 

 

Elämästä opittua: kun elää muutaman vuoden hälytystilassa niin töiden kuin ihmissuhteidenkin puolesta, sitä alkaa huomaamattaan himmailemaan kaikessa muussakin. Pysyttelee kotona vaikka huvittaisi lähteä ulkosalle, jättää asioita tekemättä ilman hyvää syytä. Ja lopulta jää lomillakin kotiin, kaiken varalta. Mukalomailee ja elelee vuoron perään käsijarru pohjassa - ihan vaan varuiksi.

(Jos minusta tehtäisiin henkilöjuttu, vaatisin tämän kesän kerryttämän viisauden voimaanuttamana että kanteen iskettäisi mahtipontinen klassikko-otsikko: ''Laura Tähkävuori: ''En suostu enää pelkäämään.'')

Sillä niin se on: tämä kesä on pakottanut viimein irrottamaan turhasta moskasta - juuri siitä jota mukanaan kantaa tyhjästä velvollisuudesta ei-ketään kohtaan. Loma on toiminut hyvänä pysähdyspaikkana tyhjentää henkinen lompakko turhista kuiteista ja tyhjänpäiväisistä alennuksista.

 

 

 

Tulin tänään kotiin matkoiltani. Viikkasin heti kättelyssä puolet vaatteista takaisin vaatekaappiin. Käyttämättömäksi jääneitähän nuo; sukkaparit, lenkkikamat ja tiukat farkut. Loman kantava teemana toiminut löllöys on lipunut luonnollisesti osaksi niin henkistä kuin, krhm, fyysistäkin oloa: saunareissuille olen pakannut siiderin sijasta sipsiä, syönyt kiukaan tulipesästä pelastetun makkaran ja santsannut kuningatarpiirakkaa puhtaasta ahneudesta. Tänään ennen paluujunaan hyppäämistä söin Lappeenrannan torilla munakinkkulihapiirakan ja olin autuaan onnellinen.

Loma venyy, niin myös minä. Sen sijaan että menisin nyt selailemaan keltaisen lehdistön tarjoamia Näin karistat lomakilot- ja Näin elät elämäsi oikein -vinkkejä, avaan kirjan ja nukahdan sohvalle.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

muna.kinkku.lihapiirakka.

huh.huh.

pus.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kyllä. Ja sen nimi on vety. Lappeenrantalainen perinneruoka jota oikeasti myydään joka kikkarilla. Vety on munakinkkulihapiirakka, ja atomi on lihapiirakka jossa on vain jompaa kumpaa. Eli: vety, muna-atomi tai kinkku-atomi. Ihan mahtavaa.

Minna Mänttäri ei voinut uskoa etten ollut kuullut kyseisestä herkusta koskaan aiemmin.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

En todellakaan voinut. Onneksi tilanne on nyt korjattu.

Kävin kotimatkalla Lidlissä ja ostin sourcream-sipsejä. En nyt yhtään muista, mitä ne on suomeksi.

Laura T.
Missä olet Laura?

HAPANKERMA, Minna.

Helmi K
sivulauseita

Mut ei ole kyllä mitään hapankermasipsejä. Ne on aina, aina, sourcream-sipsejä. Chipsejä. Chips. Sourcream-jotain.

Laura T.
Missä olet Laura?

Minna kiusaa minua, koska en yhtenä päivänä muistanut mikä sourcream on suomeksi (johtuen siitä että olen näin kosmopoliitti). Tämän episodin (ja Minnan naamaani päin kohdistuvan naurunremakan) jälkeen en koskaan unohda että se on k e r m a v i i l i.

Helmi K
sivulauseita

No nyt ymmärrän miksen ole koskaan kuullut hapankermasipseistä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämän viikonlopun kehittelyleirin jälkeen saatat pian kuullakin.

Helmi K
sivulauseita

vety, muna-atomi tai kinkku-atomi. kikkari. 

semmost.

 

Helmi K
sivulauseita

? unohtui. Eli kikkari? Mikä on kikkari?

Laura T.
Missä olet Laura?

No ajattelin että kaikki hesalaiset käyttää sanaa kikkari. Itse käytän sanaa kiska. Minna sanoo kipsa. Mutta siis kioski.

Helmi K
sivulauseita

Itse käytän myös sanaa kiska. 

Laura T.
Missä olet Laura?

JES! Olet ensimmäinen tapaamani ei-tamperelainen, joka käyttää sanaa kiska. Voisinpa halata.

Mimosa.
Mimosa

Helsinki-mäntsäläläinen,nykyinen Tamperelainen, täältä päivää. Se on aina ollut kiska. Meillä mänyssä kaikki käytti sanaa kiska.

Mies taas käyttää kipska,mut se onki Joensuusta.  

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Vaasalaiset käyttää myös kiskaa. Ei oo tullu mielenkään, että se voisi olla jotain muuta. KISKA. :D 

Laura T.
Missä olet Laura?

Mahtavaa, meitä kiskalaisia on siis enemmänkin! Kipska kuulostaa lähiön karaokebaarilta.

jennikaro

Minä oon itä-lapista ja sanon kans kiska! En ees aatellu että se on murresana :D 

miima (Ei varmistettu)

Siis ehdottomasti kiska! Terveisiä Keravalta.

tiia_

Kiska, joo, ehdottomasti. 

P.S. Sain hillittömän flashbackin vuodelta 1997, kun Tampereella käydessäni kävin grillikiskalla ja listalla komeili munalompakko. Harmittaa vähän vieläkin, että tyydyin johonkin perushamppariin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa, kiska kiska kiska! On monia muita sanoja joista voidaan keskustella, siitä lisää ehkä joskus.

Mutta. Munalompakko. Munalompakko. Siinäpä kilpailija muna-atomille. Jos koskaan ikinä perustan omelettiravintolan, sen nimeksi tulee jompi kumpi noista.

Tica
pied-à-terre

Lappeenrannasta saa myos maailman parhaat LIHATTOMAT atomit! Ihan parasta. Kaikilla mausteilla.

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo! Olin yllättynyt, että näinkin raavaasta setistä on saatavilla myös kasvisversio. Tykkään.

Mitäh?! Olen siis vuosikausia syönyt atomia, lihapiirakkahan on parasta munalla! Mää luulin, että vety ja atomi on jotain erikoismegaoutojapiirakoita!

Ja kyllä, se on kiska. Kikkari. Ei.

Laura T.
Missä olet Laura?

Olet siis tietämättäsi syönyt ETNISTÄ PERINNERUOKAA. Ajatella.

jennajohannasi
Pirtti

Ihanaa lukea tällaista omaa mielentilaa myötäilevää tekstiä, jossa vapaa-ajasta, ajattomuudesta ja rajattomuudesta nautitaan ja iloitaan, sen sijaan, että koettaisiin löysäilystä huonoa omaatuntoa ja vedettäisiin kuusinkertainen salitreeni heti ensimmäiseksi kotiin paluun jälkeen. Kiitos.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ihanasta kommentista jennajohannasi! Ajattelen asian näin: hyvää lomaa ei kannata pilata huonolla arkeenpaluulla. Pehmeästi se pitää tehdä - kirjaimellisesti.

jennajohannasi
Pirtti

Tuli mieleeni myös ensimmäinen kerta, jolloin eksyin blogiisi, ja tekstissäsi mainittiin jotain mustarastaista. Olin yövuorossa, ja samalla hetkellä tuo kyseinen lempilintuni alkoi laulaa ikkunan takana. Tuli sellainen olo, että juuuu, tätä blogia luen jatkossakin. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Eikä! Ihan totta? Wau, olipa jännää! (Mutta ei suinkaan sattumaa.)

jennajohannasi
Pirtti

Meinasin kommentoida heti silloin, mutta Lily oli uppo-outo ympäristö vielä tuohon aikaan niin en tohtinut :) Mutta juu, sattumalla ja tarkoituksella on vissi ero, ja mustarastaista en laskisi leikkiä ikinä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Oh, mutta onneksi kerroit nyt! Kiitos, tuli tosi hyvä mieli.

Ja niin. Olet oikeassa: älä leiki mustarastailla.

Pau
P.S C'est moi!

Ah, sama fiilis! Täälläkin venyy ja paukkuu. Ja ilman omantunnon tuskia. Jotenkin ei jaksa stressata, pitää mennä fiiliksien mukaan ja nauttia kesästä ja jätskitötteröistä sun muista kun mieli tekee :) 

Laura T.
Missä olet Laura?

Just näin Pau! Stressata ei tarvitse eikä kannata - tässä maailmassa löytyy tärkeimpiäkin stressaamisen aiheita kuin oma vyötärö. Jatketaan tällä!

Mia K.
Voi taivas

Täällä huokuu rentous ja vapaus.. ;)) 

kauneinta loppulomaa!! 

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi kiitos Mia. Mahtavaa että tunne välittyy myös sinne puolelle. Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tulee suhteettoman hyvä mieli siitä, että sulla on Turku-kuvia. Täälläkin sinua luetaan.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ja mulle tulee suhteettoman hyvä mieli kun kuulen että Turussakin luetaan! Jes, ihanaa! Ps. Suunnittelen jo seuraavaa Turku-visiittiä, rrrakastan kaupunkianne.

Kommentoi