Antaa kantaa

Missä olet Laura?

 

 

Lähiviikot olen kävellyt hymy herkässä. Jättänyt kuulokkeet kotiin, kuunnellut loppuunsa taipuvaa kesää. Vetänyt lenkkikengät jalkaan ja kuunnellut ikilemppariani John Mayeria - tuo aikuiselämäni soundtrack.

Olen noussut parin tunnin varoitusajalla bussiin, ilmoittanut matkalta ystävälle että tulossa ollaan. Istunut meren rantaan ja puhunut siitä milloin mikään uusi alkaa tuntua tutulta ja sitten omalta. Kodilta. Maalaillut itseäni kesäksi Helsingin pastellisiin taloihin, todennut heti perään että nääh.

Olen kävellyt sandaaleissani jalat rakoille ja sanonut vihdoin ääneen ne asiat joita olen kohteliaisuudesta pidätellyt ihan tarpeeksi kauan tajutakseni, että joillekin ihmisille sitä ei koskaan tule olemaan tarpeeksi. Istunut näköalapaikalla, puhunut rumasti ja suoraan (tässä kohteliaisuuden kulttuurissa nämä kaksi ovat usein synonyymit toisilleen) ja katsonut kuinka keuhkoja puristanut kuona on hajonnut hengitysilman mukana maisemaan. Ymmärtänyt että se paljon puhuttu paskanjauhanta on itseasiassa hyvinkin terapeuttista kun sen tekee a. johdonmukaisesti ja b. kertaluontoisesti, sen sijaan että marinoituisi sanomatta jättämisissään kuukaudesta toiseen.

Mennyt vuosi on ollut...aikamoinen. Tänään kävellessäni tuulen tuivertaman puukujan läpi, tunnistin yhtäkkiä kristallin kirkkaasti tunteen, joka minua on kannatellut viime viikot. Helpotus. Sama tunne joka valtaa kehon silloin, kun turvavyön merkkivalo sammuu ilmakuoppien jälkeen, tai kun luulee hukanneensa avaimet ja ne löytyvätkin lopulta laukun sivutaskusta. Kaikki tarvittava onkin mukana.

Kaikki tarvittava on mukana.

Jään päivittäin kiinni huomatessani odottavani syksyä. Tunteeseen sekoittuu helpotusta, haikeutta ja uteliaisuutta. Alun elementtejä.

 

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Kiti
Katso tarkemmin

"...sanonut vihdoin ääneen ne asiat joita olen kohteliaisuudesta pidätellyt ihan tarpeeksi kauan tajutakseni, että joillekin ihmisille sitä ei koskaan tule olemaan tarpeeksi."
KYLLÄ. Toivon, että pystyn jonain päivänä samaan.

P.S Syksy <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Se helpottaa. Vaikka kuinka vaikealta tuntuisi sanoa asioita ääneen, se kannattaa. Ruoppaisee pohjaa, kyllä, mutta lopulta päästää selvemmille vesille.

Syksy todellakin!

Ilana

!!! (tuuletan täällä sulle ja hymyilen tuolle ihanalle kuvalle)

Mä tajusin juuri tänään, miksi olen viime vuoden aikana ollut onnellisempi ja tyytyväisempi kuin muutamana edellisenä vuotena: en ole vatvonut liikaa menneitä tai keskittynyt vain siihen, mitä tulevaisuudessa voisi olla. On liian helppoa jäädä jumiin johonkin sellaiseen, mitä on ollut, tehnyt tai kokenut, ja antaa sen määrittää itseään, vaikka oikeasti olisikin jotain ihan muuta.

<3

Laura T.
Missä olet Laura?

!!! Ihana.

Sinä kyllä osaat sanoa aina oikeat sanat, ja arvaat varmaan että allekirjoitan niistä jokaisen.

Helmi K
sivulauseita

Toi kuva!!! Jostain tuli sekunnissa mieleen Tuutikki, mikä juttu, en tiedä mutta silti <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa! Tuutikki on suuri kunnia.

Pus. Huomenna nähdään!

Kommentoi