Aurinkoista tietä eteenpäin

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Tehtäköön heti alkuun selväksi: tämä ei ole loppu, nämä eivät ole hautajaiset. Nämä ovat läksiäiset.

 

Kesän kynnyksellä istuin konferenssissa, jossa puhuneen bisneshain mukaan kaikilla tulisi olla ainakin kaksi tulonlähdettä. Katselin vaivihkaa ympärilläni istuvia uranaisia, kapeita hyväksyviä nyökkäyksiä. Nauroin hiljaa itselleni: olinhan samana päivänä tehnyt päätöksen lopettaa blogityöt.

Koska elämällä on tapana näyttää ironinen luonteensa, konferenssin jälkeen tyyppi tuolirivin toiselta puolen koputti olkaani ja ilmoittautui ujostellen lukijakseni. (Terveisiä!) Se oli ensimmäinen kerta kun lukija on uskaltanut tulla juttusille asti. Sittemmin olen saanut kokea saman muutamaankin otteeseen, mutta jotenkin juuri tuo nimenomainen keskustelu kristallikruunujen alla on jäänyt elävästi mieleeni. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, tuohon päivään kiteytyi niin paljon kaikkea; päätöksenteon tuomaa haikeutta, humalluttavaa vapautta, epävarmuuden katkoviivaa ja riemun kierrettä. Tiedättekö niitä hetkiä kun ei tiedä itkeäkö vai nauraa, ja päätyy lopulta vain nauramaan? Tuo hetki oli juuri sellainen.

(Pahoittelut siis jos vaikutin hervottomalta. Sille kaikelle oli syynsä, jota en ihan vielä silloin voinut paljastaa.)

 

 

Aikani Lilyssä on lähestymässä loppuaan. On aika tehdä tilaa uusille asioille, mutta ennen kaikkea itselle. Tarkemmin sanottuna parin viikon päästä, kuun vaihteessa, siirryn kirjoittamaan omalle sivulleni.

Kyse ei ole oman onnen kokeilemisesta sen enempää kuin siipien levittelystäkään. Tässä on kyse ajasta – ajasta jota minulla ei juuri nyt ole ihan niin paljon että voisin tehdä tätä kuukausipalkollisena. Jatkan kyllä kirjoittamista, mutta haluan hetkeksi riisua sen ympäriltä kaikki pakot ja katsoa mitä siitä seuraa. (Yleensä jotain hyvää.) Mietin mitä seuraavaksi, elän ja kirjoitan paineetta, katson mitä näistä elementeistä saan aikaiseksi.

 

Olen tästä kaikesta hyvin innoissani.

 

 

 

Minun on ollut hyvä elää ja olla täällä, Lilyssä. Mutta minulla on teoria. Lähtöteoria.

Juhlista kannattaa lähteä silloin kun kaikki on vielä kivaa, silloin kun kaikki muut vielä tanssivat. Tarttua hetkeen kun muut huikkaavat kuplivat heipat lennosta matkalla tanssilattialle, jossa tulee taas yksi illan paras biisi ikinä. Silloin on aika toimia; antaa pikaiset pusut poskille, juoda ykkösellä skumpanrippeet lasinpohjalta, napata takki narikasta ja kävellä hiljaisen keskustan läpi kotiin. Ehkä pizzerian kautta, ehkä ei. Mennessään miettiä: olipahan bileet.

Siispä rakkaat lilyläiset: on tullut aika pussailla.

 

 

Valehtelisin jos väittäisin, etteikö kaikki tämä jännittäisi, mutta valehtelisin myös mikäli väittäisin valvoneeni öitäni sen takia. Itse asiassa olen nukkunut yöni paremmin kuin pitkiin aikoihin. Oikeat ratkaisut tunnistaa usein juuri siitä.

Syy omalle sivulle siirtymisessä on perin yksinkertainen; olisi vähän hassua jäädä entiselle työpaikalle tekemään samaa juttua palkatta. Voitte ehkä ymmärtää. Pomokin ymmärsi.

Aika aikaansa kutakin sanoi joku viisas joskus. Kattellaan, sanon minä. Tätä tänään, huomenna ehkä jotain ihan muuta. Lilylle haluan kuitenkin tässä jo tässä vaiheessa lausua kiitokseni. Olette huippuja.

Miksi sitten kerron tämän nyt? Koska kokemuksesta tiedän, etteivät kaikki seuraa perässä. (Toisekseen, mikäli suunnitelmat pitävät kutinsa, olen siirtymäpäivänä jossain päin Peloponnesoksen niemimaata.) Niin kuin tavallisissakin muutoissa, aina joku tai jokin unohtuu, tippuu matkan varrelle, katoaa laatikoiden mukana kierrätykseen ja kellarikoppeihin. Sitä kutsutaan elämäksi.

Siksi haluan kiittää kaikkia teitä jo tässä vaiheessa yhteisestä matkastamme. Se on ollut lystikäs.

Liian harvoin sen muistan sanoa: kiitos.

Kiitos että olette olleet siellä, äänessä ja ääneti omalla tavallanne. Kiitos että olette näiden vuosien varrella jakaneet ajatuksianne. Olette saaneet sanoillanne minut itkemään, nauramaan ja ajattelemaan asioista toisin - vähintään yhtä monta kertaa kuin minä teidät. (Niin, ja tyhjentämään säästötilin ja ostamaan ne lennot vihdoin ja viimein.)

Bloggaamisessa parasta on nimenomaan se, ettei se milloinkaan ole yhden kauppa. Se on kahden, kuuden, kolmentoista, sadan ja parhaimmillaan tuhansien ihmisten verkko. Koskaan ei tiedä kuka ruudun toisella puolella juttuja lukee; se voi olla entinen opettaja, tuleva pomo, kaukainen sukulainen, kuka tahansa. Elämä on ihmeellisiä sattumuksia täynnä.

 

 

Se siitä, nyt se on sanottu. Pari viikkoa vielä täällä, sitten - antakaa anteeksi, mutta olen aina halunnut käyttää itsestäni näitä sanoja - kohti uusia seikkailuja.

Uuden osoitteen ja ohjeet perille saatte tuota pikaa. Jatkamme siitä mihin täällä jäämme; tyylipuhtaasti keskeltä, niin kuin tapoihini kuuluu. Vanhat arkistot jätän tänne luettaviksi – mitäpä niitä mukanaan raahaamaan, kertaalleen kirjoitettuja. (Nyt kuitenkin puhuu tyttö joka on tuhonnut jokaisen tähänastisista päiväkirjoistaan.) Tämä paikka jääköön tällaiseksi, valmiiksi kalustetuksi, läpi eletyksi. Mukaani otan vain nimen ja kirjoitan sen uuden sivun ylälaitaan. Tai siellä se oikeastaan on jo – ovet avaan jahka olen saanut kaiken valmiiksi.

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hui kauhistus, mikä helpotus, kun sain luettua loppuun. Onneksi et jätä, minä niin ammennan lauseistasi Laura!

-seglen

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi sinä! Kiitos sanoistasi, ne ovat iso ilo.

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi Laura, ihana Laura! Olen niin iloinen, että olet blogannut täällä Lilyssä. <3 Rakastan blogiasi ja kirjoitustyyliäsi ja vieläkin olen ihan ihmeissäni, että olen päässyt sinun kanssa juomaan blogiskumppaa ihan livenä. Luen ihan varmasti juttujasi jatkossakin ja kaikkea hyvää uusiin seikkailuihin! <3

Laura T.
Missä olet Laura?

On ollut ihanaa olla täällä - Lily on ollut oiva paikka syntyä ja elää. En koskaan ajatellut että tutustuisin näin moneen mahtavaan tyyppiin.

Kiitos ihanista sanoistasi, en tiedä miten päin olla. Mutta yksi on varma: kunhan palaatte takaisin tänne, kippistellään taas! Pus!

saarah
visual diary

No höh, on ollu nimittäin huippu olla blogisiskoja! Mut onneks et karkaa kokonaan :) PUS!

Laura T.
Missä olet Laura?

On ollut iso siskostella, sata pusua Saara!

Kiti
Katso tarkemmin

Oot antanut mulle monta kipinää jatkaa kirjoittamista. Kiitos. Tsemppiä kaikkeen uuteen. <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Mikä kunnia kuulla tämä, kiitos Kiti. Ja jatka sitä mitä teet, sinulla on taito.

Naislaif
Naislaif

Sanonpa vain että oikein sinä teet. Ihanaa, että menet kohti uusia seikkailuja. Näin saat uusia näkökulmia ja tarinoiden aiheita. 

Olen onnekas, että olen kirjoituksiisi saanut tutustua. Seuraan sinua uudelle sivulle.

Kiitos sinulle <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Niin minustakin tuntuu. Vaikka haikeaa se myös on, niin oikean tuntuista. Ja tunne edellähän tässä taannoin luvattiin elää.

Ihanaa että tulet mukaan, lämpimästi tervetuloa.

allaS (Ei varmistettu)

Huh, ehdin jo pelätä että lopetat kokonaan, vaikka vasta löysin tänne! Onneksi et! Nää tekstit ja sun tyyli kirjottaa nimittain jotenki erityisen hyvin sopii nykyiseen fiilikseeni elämästä. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiva että olet löytänyt allaS, kiitti kauniista sanoista! Mahtavaa että olet mukana, pus.

tiia_

Oih, onnea uuteen alkuun, mä seuraan kyllä perässä. Kiitos kaikista tähänastisista sanoistasi - en koskaan malttaisi odottaa seuraavia. Pus!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ihana, sanasi ovat lämmittäneet alusta asti. Äää, tässä ihan herkistyy! Pus pus!

ReettaM
Harharetkiä

Juttuihisi on aina ollut iso ilo palata, onneksi niin voi tehdä tulevaisuudessakin!

Hiukan haikeaa, että Lilyssä on tulevaisuudessa yksi huipputerävä kynäniekka vähemmän, mutta törmätään jollakin netin toisella laidalla! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Reetta, ilo kuulla tämä. Ja kyllä, todellakin törmätään vielä!

Mia K.

Ihanaa seikkailua ja yllinkyllin uusia ovia♡!
Olet niin paras ☆
Halit!!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Mia, ja kiitos kaikista kannustavista sanoistasi. Halit!

mirvaannamaria

Mä tulen varmasti seuraamaan sun blogia niin pitkään, kuin sitä kirjoitat. Sun taito kirjoittaa on uskomaton. Kaikkea hyvää uusiin seikkailuihin <3 Ja näillä tälläisillä siirroilla on tapana avata aina uusia ovia.. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi että, kiitos. Tosi kauniisti sanottu, vetää hiljaiseksi.

Uutta kohti, pus!

Ulpu_kka (Ei varmistettu)

Meinasin jo itkut tirauttaa ennen kuin huojentavasti luin loppuun saakka. Harva blogi on koskettanut ja herättänyt ajatuksia kuten tämä. Olen kovin kovin iloinen että jatkat! Muutoksissa on energiaa! Onnea uuteen siis...

Laura T.
Missä olet Laura?

Voih, kiitos tästä! Muutoksissa todella on energiaa, siihen minäki uskon. Yhdessä uutta kohti, ihan parasta että olet mukana!

Myrkkymariaana

Nyyh ja yhyy, mutta toisaalta se oma juhlateoriani (tule ajoissa ja pysyttele mukana siihen aina yhtä surulliseen viimeiseen hetkeen asti) tuo mukanaan yleensä vain murhetta. Mutta ethän ikinä lopeta, mä kyllä seuraan, ehkä jopa hieman maanisesti! <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Yhdessä bailaten etiäpäin, jokainen omalla tyylillään! Kivaa että seuraat mukana, pus.

MM
Maijan matkassa

Tämä on menetys Lilylle, mutta menestystä sinulle ihana Laura! Seuraan kyllä ihanien sanojesi perässä.

MM
Maijan matkassa

Tämä on menetys Lilylle, mutta menestystä sinulle ihana Laura! Seuraan kyllä ihanien sanojesi perässä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos MM, sinäkin olet ollut pitkään matkassa mukana. Kiitos kun olet. Sydän.

Onnea uusiin seikkailuihin! Ja kiitos oivaltavasta blogistasi!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ja kiitos!

Helmi K
sivulauseita

Olen niin onnellinen siitä että me aikoinaan päätettiin kumpikin perustaa blogi lilyyn koska ilman sitä mulla ei varmasti olisi vieläkään instagram-tiliä.

(Eikä sua lahjakas supernainen)

Laura T.
Missä olet Laura?

Mäkin olen niin onnellinen että tavattiin, kippis sille! (Vai sanoisiko, instat sille.)

Toimitus
Toimitus

Kiitos KIITOS rakas Laura näistä vuosista! Onnea uusiin seikkailuihin. Nähdään täällä Lilyssä, uudessa blogikodissasi ja ihan oikeassakin elämässä. Ovi Lilyyn pysyy aina auki, jos haluat palata <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitti ihanat! Ihan varppina nähdään, pususia!

Aniaa
no delays

Jess, ihanaa, että jatkat! 

Pumpuli
Pumpulielämää

EIIIIIIIIIII (Sande&Suvi-Tuuli imitaatio) pääsi suusta ensimmäisten kappaleiden jälkeen. Onneksi et lopulta tarkoittanut että bloggaaminen jää nyt tähän, huh huh huh huh huh!

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi apua, olenpa ollut nyt jotenkin dramaattinen haluamattani. Mutta joo, homma jatkuu uudella sivulla! Jännää. Ihanaa että olet mukana.

Ilana

Jee! Oon heti ensimmäisenä rynkyttämässä ovia siellä uudessa osoitteessa sitten, kyl sää tiiät ;) Onnea muuttoon ja iso rutistus <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Oo, ihanaa! Ehkä jaan ensimmäiselle sadalle virtuaalisen ämpärin.

Kiitos muru, pus!

Ilana

*totaalinen ämpärirepeys*

kaista (Ei varmistettu)

Läksiäiset on just hyviä bileitä, joista on tullut lähdettyä kun juhla on korkealla. Että hyvä näin ja kiitos ettei mitään kuopata.

Olen viime aikoina vieraillut Lilyssä paljon harvemmin kuin aikoihin, ja luulen että lähtösi jälkeen tauot venynevät yhä pitemmiksi. Minäkin olen enemmän muualla, saan lukijana nykyisin enemmän toisaalta. Niinhän nämä menevät, aikansa kutakin, aikansa Lilyäkin. Näissä blogeissa on aina ollut minulle se joku ykkösvetonaula, jonka päivitykset on halunnut käydä säännöllisesti tsekkaamassa, ja sen sivulla on löytänyt muita seurattavia, joitten pariin klikkailla, eksyä, liukua. Ite puin -tiitiä, WTD-Nataa, Puutalo-Kristaa, Asikaista, näitä.

Sitten kun he ovat lähteneet omiin osoitteisiinsa, seuraanko perässä? En seuraa tai piipahtelen satunnaisesti. Siksi on vaikea sanoa seuraanko sinuakaan, Laura, vai päästänkö irti.

Ja päästänkö samalla irti Lilystä, koska sinua seuraavaa, kohtuullisen tiheästi kirjoittavaa, aina kiinnostavaa ykkösvetonaulaa minulle ei täällä enää ole. On ihanat Minna Mänttäri, Ruskeat tytöt -Koko, Bluestocking, Naislaif, Julia T ja Visual-Saara, Kustaa-Tiia (hei, väliviivanimi! Näistäkin herkesi sun kommenttilootassa hersyvän herkullinen keskustelu!) - mutta on vielä isompi liuta sellaista minulle vierasta, johon en osaa olla kiinnittynyt, ja joka portaalin etusivulla valtaa näyteikkunapaikat niin tehokkaasti, etten välttämättä osaa etsiytyä minulle sopivimman sisällön tai minua kiinnostavimpien tekijöiden pariin.

No joo. Tulipa omanapaista vuodatusta kun toisella on iso uutinen omasta elämästään. Anteeksi. Mutta sitä isommin kiitos. Aurinkoista tietä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos rehellisyydestäsi. Toivon että tulet. Kommenttisi ovat aina olleet herätteleviä ja kauniita, ja niistä on ollut iloa minulle vähintään yhtä paljon kuin teksteistäni on ollut sinulle.

Katsotaan miltä tuntuu, miten kaikki menee. Usein tällaisia siirtoja mainostetaan capsilla kirjoitettuna, luvataan paljastaa myöhemmin upeita uutisia ja niin edelleen. Minen jaksa.

Joka tapauksessa on ollut ilo että olet ollut mukana. Tarkoitan sitä. Kiitos.

kaista (Ei varmistettu)

Löydän paikalle jos niin on tarkoitettu! Sydän! Kyllä ainakin yritän.

Ja lämmittää kun tunnistat mut samaksi, vaikka kirjoitan aina vierailijana. En ole halunnut tehdä tunnuksia pelkästään kommentointia varten, eikä bloggaamista ole ollut tarkoitus aloittaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Toki tunnistan! Juuri taannoin puhuimme muiden kirjoittajien kanssa, kuinka mahtavaa on seurata vakkarikommentoijien elämää niistä pienistä paloista joita boksiin jätetään. Parasta koko hommassa.

Suuren suuri sydän.

Elina s. (Ei varmistettu) http://museoblogi.wordpress.com

Mukavaa, että blogisi ei lopu! Itse en ole niin kiintynyt tiettyihin blogiportaaleihin tai muihin alustoihin, että osaisin pitää siirtymiä mitenkään dramaattisina. Taidan olla myös satunnainen kommentoija, vaikka näitä juttuja olenkin lukenut.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei, kiva kuulla ettei alustan vaihto saa jäämään kelkasta! Kiitos kun kommentoit, anteeksi myöhäinen vastaus. Lähtöhaipakkaa nääs.

Pus, kiitos kun olet.

Sanni Tee Tee

Onnea, murunen. Tää on hyvä juttu ja sun siivet kantaa pitkälle!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos toinen, pusuja!

nappi (Ei varmistettu)

Hidas hervantalainen lukija tässä moi. &lt;3 En pitänyt sua hervottomana, vai mitä adjektiivia nyt käytitkään, vaan puheliaana! Mikä oli helpotus, koska pahin pelkoni oli, että asiani sanottuani lankeaa vain kiusallinen hiljaisuus. Joko perustit ympäristöystävällisen sijoitusrahaston? En minäkään.

Ps. Toki seuraan sua uuteen osoitteeseen. Miksi siirtymissä katoaa lukijoita? Eivätkö he käytä syötteenlukijaa vai juuri siksi katoavat, että eivät muista päivittää lukijaan lähdettä?

Laura T.
Missä olet Laura?

Hidas hervantalainen, ihanaa että kommentoit! Hahhah, hauskaa kuulla etten vaikuttanut ihan sekopäältä, koska siltä musta silloin oikeasti vähän tuntui.

En perustanut ihan vielä, hauduttelen asiaa. Vähän aikaa.

Ps. Ihanaa että seuraat. Portaalien plussapuoli on, että niistä saa luettua montaa lempparia kerralla. Siksi kaikki eivät jaksa seurata perässä, mutta toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni. Olis tylsää kirjoitella yksin. Pus!

Kommentoi

Ladataan...