Avoin työtarjous

Missä olet Laura?

 

 

 

Tarjoamme tiiviin työyhteisön eloisassa ja kiivastahtisessa työympäristössä. Etsimme ahkeraa, asialleen omistautunutta tekijää, joka haluaa puhaltaa yhteen hiileen tavoitteiden saavuttamiseksi. Olethan reipas ja joustava, etkä kaihda paineita tai pitkiä päiviä?

 

Työaika: 8:00-22:00 maanantaista lauantaihin (ruuhka-aikoina tarvittaessa enemmän)

Palkkaus: kuukausipalkka 30-50 €

Työnkuva: tekstiiliasiantuntija

 

 

Näillä ehdoilla työskentelevät kymmenettuhannet ihmiset maailmassa.

Ulkolinjan dokumentissa matkustetaan halpavaatteiden valmistusmaihin ja selvitetään millaisissa tehtaissa trikoomme ommellaan. Viime vuonna tehdyssä dokumentissa haastattelut tehdään henkilöstä riippuen joko auton takapenkillä iltahämärän suojissa, tai tukholmalaisen toimiston kauniisti sisustetuissa neuvotteluhuoneissa. Arvata saattaa, että haastatteluiden sisällöt eroavat toisistaan jyrkästi, vaikka aihe on sama.

Halpavaatteen kallis hinta raottaa sitä todellisuutta jota me emme joudu todistamaan valikoidessamme farkkujemme sävyä tai neuleen istuvuutta. Se näyttää konkreettiset todisteet siitä, mitä kympin puserot tekevät ihmisille ja elinympäristöille kaukana täältä.

Tehtaan vieressä olevan koulun pihalla virtaa paksu vaaleanpunainen puro. Väri vaihtuu sesongista riippuen.

Dokumentti katsottavissa Yle Areenasta, täältä.

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Niin totta!! 

Olen pohtinut tätä aihetta, ja niin monelta kantilta, että lähtee tukka päästä!! Oikeesti! 

Se on melkoinen "oravanpyörä"! 

Olen käynyt eräissä köyhien maiden slummeissa. Aistin herkästi muutenkin asioita, kukapa ei tänä päivänä, mutta! Eräässäkin slummissa näin iloa, naurua enemmön kuin yhdessä suomen kesässä!! Se on huikea ja absurdi tunne! Ja, siellä mentiin töihin sen kummempaa ajattelematta. Siellä ei tunneta ns syyllisyyttä, kuten itse tunnen ja tuhannet muut, jotka ostavat kuitenkin näitä halpatuotteita. Ja, kirjoitan nyt vain pienenpienen pintaraapaisun verran omista kokemuksen ja näkemisen lähtökohdista! Näen tämän asian jotenkin isompana.. ja, kun hakee sanoja tälle kuvalle, joka on itselläni, ei valitettavasti sanat kyllä riitä! Ja, jollain ihmeen tavalla ajattelen, että kun me, jotka sitä syyllisyyttä tai huolta tunnemme, tästä kaikesta, me levitämme juuri sitä energiaa eteenpäin sinne! Eikö..? Vai, miten se menee :) 

Sitten funtsin, että eiväthän he, jotka siellä töitä tekevät, lähetä niiden vaatteiden mukana kuin ehkäpä sen oman olonsa, jota juuri sillä hetkellä ns tuntevat, kantavat ns mukanaan?! Ehkäpä jopa sitä naurua?! Emme voi välttämättä tietää..? Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että yhtään enempää hyväksyisin noita työoloja! En! Yritän ajatella aivan eri kantilta.. ja, erilailla kuin ennen.. 

Kun, se ei ainakaan ketään auta, että meitä ns syyllistetään?! Tai, ns muutakaan tuollaista "ahdistavaa" energiaa ylipäätään.. mä luulen, että ymmärrät, mitä tällä ajan takaa ;) Energiat kun liikkuvat, ajasta tai paikasta riippumatta! 

Ja, mietin aikoinaan paljonkin, mikä olisi se keino, jolla minä voisin auttaa omalla sarallani? Olkoonkin, että se on pienenpieni pisara suuren suuressa valtameressä!

Onko se sitä, että lakkaan ostamasta? 

Menettävätkö he sitten sen vähäisenkin tulolähteensä? Vai, mikä olisi se viisain keino? Yksittäinen ihminen on kyllä näissä vain tosi pieni nappula. Ne koneistot ovat valtavia, jotka maailmanlaajuisesti näitä bisneksiä pyörittävät!! Realismi on faktaa, ja faktat ovat tässä kovia. Mutta, idealismisena ihanteena haluan uskoa ja toivoa, että myös me pienet ihmiset, jotka sydämestään haluavat hyvää, se joskus, jossain osuu kohteeseensa, ja saa aikaan muutoksen ♡ koska, se helpottaa oloa, antaa voimaa, rakentaa eteenpäin, siirtyy seuraaville viisaammille sukupolville!! 

:)

 

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kommentistasi Mia K.!

Helmi tuossa alla tiivisti aika hyvin myös omat aatokseni. Millä tavalla toimintatapoja saisi muutettua? Onko mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, vaikkakin sitten niillä omilla ratkaisuilla?

Kuluttaminen tuskin jyrkästi laskee lähivuosikymmeninä, joten en usko että työt loppuvat. Mutta lähtökohdaksi voitaisiin ottaa inhimilliset työolot ja palkkaus. Näin alkuun. Ja siihen tarvitaan maksavaa ostajaa.

 

Mia K.
Voi taivas

Jos nyt tosissaan, ja ihan realistisesti katsoo isompaa kuvaa "tästä ihan kaikesta" vaateteollisuudesta" jota tuotetaan tuolla köyhemmissä maissa, niin yksilönä ehkä parhaiten voi juuri vaikuttaa niin, että lopettaa ainakin sen murehtimisen. Sillä ei asiat nimittäin muutu! Sen jo varmasti jokainen ymmärtää! Sehän on mielettömän kokoisia "tehtailua" ympäri planeettaa.. ja, jos nyt haluaa ns energiallaan todella vaikuttaa, olen itse tehnyt niin, että vaihdoin ajattelun sille kanavalle joka toivoo parasta mahdollista ratkaisua ns kaikille osapuolille :) Että työntekijät saisivat palkan kunnolla, työnantaja viisastuisi, (vaikka kokisi jonkun hemmetin valaistumisen etc!) ymmärtäisi kestävän kehityksen, hitaamman tuotannon etc.. toki sillä pystyy vaikuttamaan, että ei osta niistä liikkeistä! Ja, sekin antaa itselle hyvän mielen. 

Mutta. Esim täällä Lilyssä taas yhteisöllisyydessä on huikea voima! Se sitten jo pystyy vaikuttamaan todella laajempaan lukijakuntaan! Ja vaikuttamaan mielipiteisiin. Ja, sinä joka teit tämän postauksen, annoit juuri oman osasi tärkeästä aiheesta.. nyt vain tämäkin asia pitäisi "puskea" eteenpäin lehden näkyvimmälle paikalle, josta lukijat nostaisivat sen taas uudestaan puheenaiheeksi etc! Näinhän tää toimii.. :) ja, jos haluaa lisäarvoa, mm jollain tempauksilla? niitä saa tehtyä..

Mutta koko kuva ylipäätään kuluttamisessa on jo hurjaa katsottavaa. Ja, kuitenkin kaikki, ihan kaikki, alkaa aina jostain pienestä...! 

Tuo on totta mitä sanoit! Alkukin pitää aloittaa :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Vaikka yksittäisellä tekijällä ei olisi mitään merkitystä kokonaiskuvan kannalta, on asiasta hyvä keskustella tasaisin väliajoin. Edes niin.

Ja kyllä: yhteisöllisyydessä on voimaa. Paljon enemmän kuin yhdessä yksinäisessä. Siksi täällä onkin niin mahtavaa tehdä töitä: keskustelua voi käydä rakentavasti, vaikka olisimme asioista täysin eri mieltä.

Alku tarvitaan.

Helmi K
sivulauseita

Tuo Mian kommentti on tosi hyvä.

Mutta silti. Jumalauta. Tulen ihan raivohulluksi siitä miten toisten ahneudella ei ole mitään rajaa, tuskin edes tunnistavat käsitettä. Mihin helvettiin maailman 61. rikkain ihminen enää tarvitsee penniäkään? Tai H&M:n omistajat? Mikä on tarpeeksi? Kuusisataatriljoonaamiljardiamiljoonaa??? En kestä. Enkä tuota ylimielisyyttä. Helvetti. 

Ja siis puhun tuosta dokkarista. Voi tosiaan olla että jos kukaan ei enää osta niin vähäosaisimmat menettävät sen vähänkin, mutta toisaalta, mitä jos, jos, se saisikin nämä yritykset toimimaan toisin. En tiedä. Mutta en kyllä voi enää astua H&Mn myymälään raivoamatta. Raivostumatta. Molemmat.

Mia K.
Voi taivas

Juuri niin, että nuo yhtiöt toimisivat toisin..  Tää on niin laajaa toimintaa. Ahneus ruokkii itse itseään noilla tahoilla. Mikään ei sinne vaan riitä! Fakta. 

Mä olin myös ennen aina ns raivona...kunnes tajusin vsin, että voin itse huonommin mitä enemmän tunnen raivoa! Ja, en halua voida huonosti! 

:)

 Hyvin kirjoitettu! 

Laura T.
Missä olet Laura?

Tuota rikkauden dilemmaa minäkin ajattelen tosi usein. Että jos kerran on rikastunut, onko loppuelämän ainoa tarkoitus ylläpitää sitä? Tuleeko ihminen riippuvaiseksi rahasta jos sitä saa liikaa?

 

 

Mia K.
Voi taivas

Siinäpä viisas kysymys! 

Ihmisen ahneus? Mistähän se tulee, ja mihin se menee.. ? Mitään täältä ei mukaansa saa ;) Osa noistakin on mm pelkkää rahanpesuakin. Rahahan määrää ja määrittelee noissa (kin) yhteiskunnissa asemaa! Ja lujasti! Onko rohkeutta kirjoittaa, ottaa todella faktoista selvää ja painaa mustaa valkoisella? 

Kirjoitetulla sanalla on valtava voima ja valta, kun se osuu oikeaan osoitteeseen ja aikaan!! 

Kuinkahan moni ns kirjoittajakin on ostettu näissä maissa hiljaiseksi..? Tuolla isossa maailmassa on raakaa peliä..! 

Rahan määrä suhteessa valtaan. 

Sanalla sitä rasitetta ei ole ;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Tosi hyviä pointteja Mia.

Rahan määrä suhteessa valtaan, siinä se. Pitäytyäkö tiukasti agendassaan vaikka kuka tarjoaisi mitä summaa? Yksilöajattelun taakse on näissä asioissa helppoa piiloutua.

Eivät ole helppoja juttuja nämä.

aniil (Ei varmistettu)

Mua ahdisti niin paljon tuon dokkarin jälkeen. Oikeastaan ahdistus vaatteisiin liittyen on ollut jatkuvaa jo pidemmän aikaa, nyt vain tuli sellainen kovempi puuska. Samanlainen iski mm. Lucy Sieglen "To Die For " -kirjan lukemisen jälkeen. Eniten ahdistaa se, että en keksi mitä tälle voisi tehdä. Tai no, en tiedä mikä ahdistaa eniten, mutta se nyt ainakin. Mitä teen, jos tarvitsen vaikka uuden mustan trikoopaidan? En osaa ommella, joten ainoa vaihtoehto on ostaa se jostain. Kaupungista löytyy mm. Gina Tricot, Bik Bok, H&M ja vastaavat. Mikään niistä on tuskin hirveästi toistaan parempi. Vaan mikä on se realistinen vaihtoehto?

Ainoa mitä olen keksinyt, on pyrkiä ostamaan laadukkaampaa ja vähemmän, vaikka se laadukkaamman löytäminenkin tai määrittely on hankalaa. Lisäksi olen kaivanut pääkopastani mummon opit paikkaamiseen, vaatteiden muokkaamiseen ja niin edelleen. Kiitos mummolle, niillä opeilla vältin juuri uusien housujen ostamisen. Mä en vain kestä sitä kulttuuria, että koko ajan pitäisi ostaa jotain uutta riepua.

Laura T.
Missä olet Laura?

Sama juttu.

Halpavaateketjut ovat onnistuneet tehtävässään: kun meille syntyy tarve vaatteelle, tiedämme suoraan mihin suunnata. Mistä löytää halvimmalla ja helpoimmalla. Tästä syystä minullakin on vaikka kuinka paljon Bangladeshia vaatekaapissani.

Mummot rokkaa. Heiltä on monessa oppiminen. Kiitos vielä kommentistasi aniil.

 

Nuumi (Ei varmistettu)

Tässä Yalon sivuilta vinkejä eettisempään vaatteiden kulutukseen:
http://kauppa.yalo.fi/page/6/

Onneksi myös Suomessa on valveutuneita yrittäjiä, jotka tekevät eettisyydestä ja ekologisuudesta huolestuneen kuluttajan elämästä hieman helpompaa. <3

aniil (Ei varmistettu)

Kiitos linkistä :)

kao kao
Kao Kao

Voi tämä pysäytti. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kyllä. Jälleen kerran.

Nata - White Trash Disease

hyvä postaus!

dokkarissa käsiteltiin vain yhtä toimijaa, mutta valitettavasti koko vaateala taitaapi toimia samalla tavalla - ja voittoa tekevät yritykset muutenkin alasta riippumatta. merkillä, hinnalla tai valmistusmaalla ei ole niin väliä, mm. italiasta on tällä viikolla löydetty orjatyövoimaan rinnastettava "tehdas".

yksittäinen kuluttaja voi toki valita mitä ostaa. olen itse työskennellyt vaatealalla viitisen vuotta niin b2c- kuin b2b-myynnin parissa ja valitettavasti joutunut kokemaan kantapään kautta, että aina pitäisi olla halpaa tai vielä halvempaa. tämä koskee niin kuluttajia kuin sisäänostajiakin. kokonaisuuden kannalta ei ole mitään merkitystä jättääkö kolme sadasta kuluttajasta ketjuliikkeen vaatteen ostamatta, koska aina löytyvät ne 97, joille 30 euroa on liikaa t-paidasta tai 120 euroa farkuista. ja kun on tarpeeksi halpaa, niin ostetaan kaiken varalta vähän ekstraa. 

asiakkaan tarve synnyttää liiketoimintaa. jos on nyrpistänyt nenää kaupan "liian kalliille" hinnalle siirtyessään halvemmille apajille tai käynyt missä tahansa suomen kaupungin keskustassa shoppailemassa, niin on syyllistynyt osaltaan tähän systeemiin. en sano, etteikö asiasta olisi tärkeää puhua, mutta kauhistelun sijaan pitäisi katsoa peiliin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Todellakin: peiliin katsomista nimenomaan. Sen takia tällaisia dokumentteja kai tehdäänkin: että jokainen pysähtyisi edes hetkeksi miettimään. Minä muassa.

Meeri Koutaniemi sanoi joskus tosi hyvin omista kuvaprojekteistaan jotenkin niin, että hän haluaa kuvata sellaisia surullisia ilmiöitä, joiden syntyyn on itsekin osallisena. Ei koska olisi asian yläpuolella, vaan koska on itsekin syyllinen niihin. Hiton hyvä lähtökohta tekemiselle.

Mutta niin. Eivät ole mustavalkoisia nämä asiat. Ja niiin kuin sanoit: surullinen fakta on se että raha se on mikä puhuu. Ja se kenellä raha on, sillä on myös valta. Just siks nämä dokkarit on hyviä välimuistutuksia meille joilla rahaa on ruhtinaallisesti suhteessa heihin jotka kuteemme tekevät.

Kiitti Nata hyvästä pohdinnasta!

Nata - White Trash Disease

Tämä kyseinen dokkari ei mielestäni oikein ollut sellainen, että se saisi yksilöä kauheasti pohtimaan omia kulutustottumuksia, vaan sävy oli aika draamanhakuinen ja yritystä syyllistävä. Lopuksi jäi sellainen olo, että kuluttajien valinnoista aiheutuvat ongelmat ovat lykätty firman harteille, joka yrittää miellyttää asiakkaitaan (esim edullisella hinnalla ja nopeasti vaihtuvalla valikoimalla). Loppujen lopuksi hm ja kaikki muutkin firmat toimivat yhden tavoitteen mukaisesti: tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa omistajille ja sijoittajille. Ei firmoja tästä voi syyttää, se on niiden olemassaolon syy ja ainoa tarkoitus.

Opiskelin tekstiilitekniikkaa ja viiden tekstiilialalla vietetyn vuoden aikana olen kyynistynyt. Dokkarin firman toimintatapoja enemmän ärsyttää ihan tavalliset kuluttajat, joille mikään ei riitä ja kaikki on aina mukamas liian kallista. Ei mikään ihme että tuotantoa joudutaan siirtämään muualle, koska kukaan ei halua nykyaikana maksaa mistään mitään. Otsikoissa on koko ajan liikkeiden avajaisia, jossa jengi jonottaa alennuksia makuupussien kanssa.

Helmi tuossa edellä on vihainen kaupalle, vaikka oikeasti pitäisi olla vihainen kaikille niille asiakkaille, jotka kauppaan menevät tai sieltä poistuvat muovipussin kanssa. itse en jaksa olla enää vihainen kenellekään, koska tämä on taistelu tuulimyllyjä vastaan. Olen hyväksynyt sen kohtalon, että loppujen lopuksi maapallo hukkuu paskaan. täytyy nauttia niin kauan kuin pystyy.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jep, eipä ole yksinkertaisia nämä hommat.

Keskustelu kiertää yleensä samaa kehää: yksittäisen kuluttajan valinnoilla ei ole mitään painoarvoa, mutta syy on kuitenkin kuluttajissa. Siinä olen kyllä jokseenkin eri mieltä, etteikö firmoja voi syyttää. Syyt on jaettuja.

Rinna Saramäen kirja Hyvän mielen vaatekaappi avaa hyvin sitä kehitystä mikä on johtanut siihen että pidämme satasen farkkuja liian kalliina. Sellainen hyvä lähtöopus kaikille jota asia kiinnostaa.

 

Nata - White Trash Disease

Hiipi uniin tää aihe. Kiitos siis sulle vielä hyvästä keskustelunaloituksesta! Oikein mukavaa päivää! 

Nata - White Trash Disease

Hiipi uniin tää aihe. Kiitos siis sulle vielä hyvästä keskustelunaloituksesta! Oikein mukavaa päivää! 

Helmi K
sivulauseita

Olin ennen kaikkea vihainen siitä loputtomasta ahneuden kierteestä joka vallitsee, kaupankäynnin kaikin puolin. Sinä saatat olla kyynistynyt, etkä enää välitä, itse vielä välitän, enkä koe että valintojen ja arvojen muuttaminen, asioista selvää ottaminen, olisi taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Totta helvetissä vastuu on asiakkaalla, ja siksi sanoinkin että tämä oli viimeinen pisara, en aio enää kyseissä kaupassa asioida. En myöskään nähnyt dokkaria niin etteikö sen tarkoitus olisi ollut myös herätellä kuluttajaa. Jos miettii mitkä on yhden dokkarin tekemisen ihan taloudelliset ja ajalliset resurssit, on aika usein pakkokin keskittyä yhteen näkökulmaan, ja mielestäni tässä tapauksessa selvittää miten yksi yritys toimii, ihan selkokielellä avata esim. suurten yritysten veronkiertoa, jonka rakenteista en ainakaan itse ennen dokkaria ollut näin tietoinen. Ja kun olen, on minun entistä helpompi muuttaa omia tapojani toimia.

Ja totta, firmoja ei voi syyttää taloudellisen voiton tavoittelusta. Mutta aivan helvetin varmasti niitä voi syyttää täydellisestä etiikan ja moraalin puutteesta, kysymysten väistelystä ja ihmisten hengen asettamisesta vaaraan.

Ja asenne, että hukutaan vaan paskaan eikä välitetä, tuohduta, nousta ikinä vastaan, on raivostuttavan itsekeskeinen, ja myös aika paljon helpompi omata esim. silloin kun itsellä ei ole lasta jolle tämän kaiken jättää.

 

Nata - White Trash Disease

noh noh, ihan hyvässä hengessä ollaan tässä keskusteltu, turha mennä henkilökohtaisuuksiin. kerroin oman näkökulmani, koska olen ollut osa vaateteollisuutta vuosien ajan ja nähnyt kaiken tämän liiankin läheltä.

Helmi K
sivulauseita

No mutta hei, jos sanot että antaa maailman vaan hukkua paskaan niin kyllä siinä on mun mielestäaika henkilökohtainen sävy, varsinkin kun jokaisen meidän valinnat ja arvot liittyvät siihen millaisen maailman me taaksemme, lapsillemme, jätämme.

Sä kritisoit mun vihastumisen syytä ja kohdetta, mä sun välinpitämättömyyttä. Siinä se.

Nuumi (Ei varmistettu)

" Ei firmoja tästä voi syyttää, se on niiden olemassaolon syy ja ainoa tarkoitus."

On olemassa toisenlaisiakin, yhteisvastuullisia firmoja. Ja jokaisella firmalla on myös mahdollisuus muuttua sellaiseksi. Se mistä motivaatio moiseen, lienee meidän kuluttajien tai lainsäätäjien harteilla.

liliah (Ei varmistettu)

Olen aika järkyttynyt tästä kommentistasi Nata. Mielestäni bloggarit, jos ketkä ovat vaateteollisuuden viestinviejiä. Te olette käveleviä mainoksia. Ja vielä enemmän: koko teidän elämäntapaa, mihin erityisesti kuluttaminen liittyy, halutaan matkia. Te viette mainostamisen aivan uudelle tasolle! Annatte kasvot koko vaate(yms.)teollisuudelle. Ja sitten tämä kommentti Nata: antaa vaan maailman hukkua paskaan. Todella mautonta, itsekästä ja vastuutonta toimintaa. Sinun kommenttisi ja mielipiteesi eivät ole enää vain sinun. Ne leviävät tässä yhteiskunnassa. Olet julkisuudessa=mielipidevaikuttaja.

Koska olet niin kovin rohkea "erilaisine mielipiteinesi" ja ymmärrät kaiken vaateteollisuudesta, niin tee vaikka oma dokumentti ja mene sanomaan noita kommentteja päin naamaa lapsityövoimalla pyörivään orjatehtaaseen. Tai Bangladeshiin, josta suuri osa ilmastonmuutoksen seurauksena jää kohta merenpinnan alle. Tai mene johonkin Kiinalaiseen kaupunkiin, jossa elektroniikkajätteen takia 60 prosentilla lapsista on syöpä. Mene sanomaan heille, että hukkukaa vaan paskaan. Minä otan tämän hyvin henkilökohtaisesti näiden ihmisten takia, joilla ei ole mahdollisuutta sanoa mielipidettään ääneen. Nata, ole vaan mitä mieltä haluat, mutta älä tule niitä tänne sanomaan, mikäli ne loukkaavat yli puolta maapallon ihmisistä. Ja kohta loppujakin, mikäli sama tahti jatkuu. Kiukkuni ei kohdistu sinuun henkilökohtaisesti, ainoastaan siihen, mitä edustat täällä sosiaalisessa mediassa.

naanamiia (Ei varmistettu)

Siinä on muuten vissi ero; antaa maailman hukkua paskaan kuin maailma tulee hukkumaan paskaan. Ja minä ainakin käsitin Natan kommentin tarkoittavan jälkimmäistä, Nata ei missään nimessä sano, että antaa mennä vaan, vaan että on ihmisiä ja aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät välitä ja ostavat halpaa, Toivon itsekin, niinkuin varmasti Natakin, että maailmasta tulisi niin ihana paikka, että kaikilla olisi kivaa eikä missään olisi sortoa, orjuutta ja epätasa-arvoa, mutta valitettavasti olen niin kyynistynyt ja tiedän ettei näin tule koskaan tapahtumaan.

liliah (Ei varmistettu)

Mielestäni Nata ja myös sinä sanotte ennemminkin, että antaa vaan maailman hukkua paskaan. Tämä siksi, että olette luovuttaneet taistelun niitä tuulimyllyjä vastaan, ja näin voitte myös oikeuttaa omaa kerskakulutustanne ja jatkaa bloggausta samaan tapaan. Onhan se helppoa elämää se. Mutta tekeekö elämä kuluttajana lopulta onnelliseksi? Onko se sitä, mitä todella haluatte vai jotain, mitä yhteiskunta haluaa teille myydä onnena.

Ei se muutos tapahdu, jos yksi toisensa perään luovuttaa taistelunsa ja antaa vaan mennä. Minäkin kyynistyin joskus ja annoin vaan mennä. Sitten tajusin vastuuni tiedostavana yksilönä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta koskaan tietää, saati toimia muuttaakseen näitä asioita. Voitte kyllä uskoa, että ilmaston muutos huolettaa siellä päin maailmaa missä lämpötila on jo kipurajoilla, 42 asteessa ja taudit leviävät. He eivät voi vaikuttaa asioihin, he vain selviytyvät. Meillä on etuoikeus tietää ja nauttia heidän kustannuksellaan elämästä. Halvoista vaatteista, ruoasta, työpaikoista, turvallisuudesta. Mielestäni meillä on velvollisuus antaa jotain takaisin.

Monet asiat ovat menneet myös eteenpäin. Esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteiden äärimmäinen köyhyys on onnistuttu puolittamaan. (Tähän kannattaa tosin suhtautua myös kriittisesti). Ilmaston muutos voi olla torjuttavissa esimerkiksi teknologian ja uusien energiantuotantomuotojen ja muiden teknologioiden avulla. Kuluttajasta on paljon kiinni, miten asiat etevät tulevaisuudessa.

liliah (Ei varmistettu)

Vielä lisäyksenä se, että Natan kommenttihan kuului, että "maailma hukkuu paskaan. pitää nauttia niin kauan kuin pystyy". Tämä oli mielestäni se vastuuttomin osuus. En myöskään ole sinisilmäinen, olen nähnyt aika paljon maailmaa ja epätoivoa. Olen yrittänyt auttaa ja kokenut toivottomuutta. Vieläkin koen todella paljon toivottomuutta. Mutta sen ainakin tiedän, ettei tuo luovutin jo -asenne auta.

napaorama@gmail.com (Ei varmistettu)

Missään kohtaa kommenttiani en sanonut, että pistän itse ranttaliksi. En siis missään nimessä ole luovuttanut ja olen ollut jo 20v. hyvin tietoinen kaikista näistä asioista, mitä nyt nostetaan tapetille. Muutosta tänä aikana en ole juurikaan nähnyt, tai jos muutosta on tullut johonkin asiaan, ovat toiset asiat huonontuneet samoissa määrin. Olen myös itsekäs ihminen joissain asioissa, niinkuin jokainen meistä. Jotkut meistä vähemmän, toiset enemmän. Tiedän etten saisi lentää mihinkään, auto on ihan no-no, kasvissyönti ja lähiruoka olisi huomattavasti ekologisempi vaihtoehto, vaatteet pitäisi ostaa vain pieniltä firmoilta, joiden puuvilla olisi ekologisesti kasvatettua tai materiaalit olisi kierrätettyjä ja tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Sellaista ihmistä ei ole, jonka hiilijalanjälki olisi niin pieni, että tämä maapallo kestäisi yli seitsemää miljardia sellaista ihmistä. Olen siis myös realisti. Tämän maapallon tila on todella surullinen, ja toivoton. Ja olen sitä mieltä myös, että kyllä sitä vähän saa nauttiakin enkä näe, että Nata olisi millään tavalla pahin niistä kerskakuluttajista, jotka tällä pallolla tallaavat.

Tulipas sekava viesti! En katsonut dokkaria muuten, koska oon nähny niitä ehkä sata :D.

liliah (Ei varmistettu)

Saa nauttia ja en todellakaan ole esimerkillinen tapaus oman kulutukseni suhteen. Kunhan yrittää, tiedostaa eikä ota hälläväliä-asennetta, se on mun pointti. En ole vaatinut mitään hm boikottia tms. Natan tapauksessa, kuten jo aikaisemmin sanoin, kyse on siitä, että hän on vahva mielipidevaikuttaja, jonka kulutustottumuksia matkitaan. Ja tuolloin hänen sanomisillaan on laajempi merkitys. Ja hei katso nyt vaikka Natan viimeisimpiä postauksia, aika monta kaupallista kuluttamiseen liittyvää postausta. Vielä yksi pointti ja sitten luovutan: Nata tulee tänne kommentoimaan sitä, kuinka vastuu on kuluttajalla. Eikö tämä nyt ole hei hieman paradoksaalista?

naanamiia (Ei varmistettu)

Jotenkin itselläni on hieman erilainen kuva tullut hänen blogistaan enkä näe, että siellä niin paljon kulutettaisiin kuin joissain muissa blogeissa. Jotkut blogit kun ovat yhtä mainospostausta mainospostauksen perään. Hänessä arvostan sitä, että hän puhuu paljon siitä kuinka vaatteiden pitäisi kestää aikaa ja olisi hyvä suosia luonnonkuituisia vaateita niiden akryylilumppujen sijasta. Eikö se ole jo parempi asia? Edellisin mainospostaus minkä minä häneltä luin, koski wc-remonttia, jossa hän oli nostanut esille suomalaisen Ido-merkkisen wc-kalusteita tekevän firman, jonka tuotteet tehdään Suomessa. Ehkä me nyt vaan nähdään hänen bloginsa hieman eri vinkkeileistä.

Ja ei en ole Natan palkkaama lobbari! Olen lukenut hänen blogiaan pitkään ja olen jopa ollut huomaavinani, että hänen kulutustottumuksensa ovat menneet parempaan suuntaan tässä vuosien varrella. Ihmistä en tunne ja näen vain pienen pintaraapaisun hänen elämästään blogin kautta, ja olen vielä aika monista asioista todella eri mieltä hänen kanssaan ja joskus hän on myös hyvin ärsyttävä (anteeksi :))!

Tuntuu perverssiltä puhua täällä ihmisestä, joka ei itse osallistu keskusteluun, joten lopetan nyt. Kiitos keskustelusta! Aina tulen hyvälle mielelle, kun on ihmisiä jotka vielä jaksavat möyhötä asioista :)

liliah (Ei varmistettu)

Kiitos samoin, oli hyvä väittely ;) yllätyin itsekin että jaksan kimpaantua taas näistä asioista.

tiia_

Katsoin tuon dokumentin eilen illalla, se tuli uniinkin. Minä komppaan Nataa. Vähän ärsytti tuossa dokumentissa se, kuinka vastuu sysättiin täysin yritykselle, jonka tehtävänä kuitenkin on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa. Kuluttajan rooli jäi täysin käsittelemättä.

Yleensä sanotaan, ettei yksittäisiä kuluttajia saisi syyllistää, koska vain tekstiiliteollisuuden rakenteisiin vaikuttamalla voi oikeasti vaikuttaa. Parempia työoloja, parempaa palkkaa jne. Yksittäiset kuluttajat taas pohtivat filosofiseen sävyyn, että jos he eivät osta enää halpavaatteita, mitä bangladeshiläisille ompelijoille sitten käy. Sitten kuluttajat ostavat lisää halpavaatteita. Minusta ajattelu on nurinkurinen. Kukaan yksittäinen kuluttaja ei oikeasti osta halpavaatteita siksi, että haluaa työllistää bangladeshilaisia lapsia, vaan siksi, että halvan rätin ostamisesta saa hyvät kicksit. Kun valtaosa kuluttajista valittaa, että 50 euroa villaneuleesta on liikaa, niin voimme joko todeta, että a) H&M ja muut halparättiyritykset ovat onnistuneet vaikuttamaan kuluttajan ymmärrykseen vaatteiden arvosta ja että se on täysin ison bisneksen vika, tai b) kuluttaja voisi käyttää omia aivojaan ja miettiä, kenen selkänahasta se vaate oikein revitään. Tietoa tästä aiheesta kuitenkin löytyy. 

Minusta on siis ihan oikein syyllistää myös kuluttajia, näiden isojen firmojen lisäksi. Jos ostat halparättejä, olet osa prosessia. Se, onko yksittäisen kuluttajan valinnoilla merkitystä niiden työolojen tai palkkojen osalta, onkin sitten jo vähän eri keskustelu. Mutta ainakin halpavaatteista kieltäytymällä ja aiheesta puhumalla yksittäinen kuluttaja on osa keskustelua ja näyttää kenties esimerkkiä muille kuluttajille. Pieni lohtu, mutta ainakin pystyy katsomaan itseään peiliin...

Nata - White Trash Disease

hyvin tiivistetty! tästä tuli myös mieleen, että kun puhutaan ahneista firmojen omistajista, joille mitkään miljoonat ei riitä, niin ihan samalla tavalla voisi puhua ahneista kuluttajista, joille 50 halpaa toppia ei riitä, vaan pitäisi saada aina lisää ja halvemmalla. 

olen itse miettinyt tätä aihetta paljon ollessani vaatebisneksessä. tämä on niin valtava vyyhti, että jossain vaiheessa iski toivottomuuden tunne. tunsin itseni hyvin pieneksi, kun näin konkreettisesti kaikki ne vaatekasat ja volyymit, joilla tavaroita myydään. juuri noin kuin laura tuossa ylempänä sanoikin. yksittäisen kuluttajan valinnat ovat pisara meressä, mutta vastuu on silti kuluttajamassoilla. 

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Tämä dokkari herätti hyvin paljon ajatuksia. Vahvisti myös omalta osaltaan entisestään sitä päätöstä rajoittaa radikaalisti omia vaateostoksiaan sittenkin kun vuosi ilman uusia vaatteita-haaste syyskuussa päättyy. 

Pari päivää sitten kävin kavereiden seurana Henkkamaukassa pyörimässä. Selailin rekkejä, näin pari kivaa vaatetta. Sellaisia, jotka olisin hyvin voinut ostaa, jos en olisi ostolakossa. Mutta kaikki se tavaramäärän paljous, kaikki ne päässä pyörivät kysymykset siitä kuka nämä on tehnyt ja millä hinnalla ja kuka helvetti näitä kaikkia tarvitsee, niittasivat alleen niiden parin hyvännäköisen vaatteen aiheuttaman hetkellisen visuaalisen mielihyvän.

Tuli paha olo ja paha mieli. Ja ihan syystä.

Vaikka mielen voimaan aika paljon uskonkin, en valitettavasti jaksa uskoa siihen että vain toivomalla asioiden muuttuvan, ne muuttuvat. Tarvitaan tekoja, ja joskus ne teot tarvitsevat moottorikseen suuttumusta, raivoakin. Se, että puhkuu raivoa ja turhautumista oman päänsä sisällä ei auta mitään, mutta sen voi myös kanavoida aktivismiksi. Siihen, että ottaa asioista selvää ja nostaa niitä julkisesti esille. Että ilmaisee selkeästi yrityksille että on kiinnostunut tuotteiden alkuperästä sekä ihmisoikeuksien noudattamisesta ja kannustaa muitakin kuluttajia tekemään niin. Ja että jos on bloggaaja, niin käyttää sitä julkisuuttaan myös tällaisista tärkeistä asioista kertomiseen kuten Laura tässä eikä pelkästään toimiakseen lenkkarimannekiinina firmoille, jotka ompeluttavat ne tossunsa hikipajoissa neljälläkymmenellä sentillä. 

Siitähän voidaan vääntää ikuisuus, että kuka tästä kaikesta on vastuussa: yritykset vai kuluttajat. Tai sitten voidaan todeta, että me kaikki. Ja silloinhan mahdollisuus muutokseen on meidän kaikkien käsissä.

Helmi K
sivulauseita

No just näin.

Järjen jättiläinen

Juuri näin. Yritykset tuottaa halvalla, koska ihmiset ostavat halvalla - ihmiset ostavat halpaa, koska yritykset tuottavat sitä. Ei sillä oikeasti ole väliä, kumpi oli ensin: tavallinen ihminen ei voi ylhäältä päin vaateteollisuuden toimintaa muuttaa, mutta ostopäätöksiinsä voi jokainen vaikuttaa. Tuskinpa yritykset lopettaisivat kokonaan tuotantonsa vaan nostaisivat hintojaan ja palkkoja, jos asiakkaat sitä vaatisivat. Maailmalle tekisi hyvää, jos ihmiset ostaisivat vähemmän ja kalliimmalla, ympäristönsuojelunkin kannalta.

Musta tuntuu, että tämä "ei se mihinkään kuitenkaan vaikuta" on vain tapa vapauttaa itsensä vastuusta. Jos ajattelee, ettei omalla tekemisellä ole mitään väliä, ei tarvitse koskaan pohtia niiden vaikutuksia tai seurauksia, ei tarvitse välittää. Kuitenkin sillä, ettei ota vastuuta mistään valinnoistaan, ettei mieti mihin kaikkeen ostopäätöskin voi vaikuttaa, sitä aktiivisesti luovuttaa kaiken valtansa ja mahdollisuutensa vaikuttaa pois.

Ei tämä maailma ole muodustunut ihmisten valintojen ja ostopäätösten ulkopuolella eikä yritysten valta ole syntynyt tyhjästä: ne ovat syntyneet kaikista valinnoista, ostopäätöksistä, ajattelemattomuudesta ja välinpitämättömyydestä. Yhteiskunta kehittyy sen ihmisten toimeliaisuuden tai toimimattomuuden ympärille, siitä ei päästä mihinkään.

Lähti vähän rönsyilyksi, mutta samaa mieltä ollaan, se tämän pointti kai oli..

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Näen asian myös näin Bulla. Kuluttajat yksittäisinä muodostavat sen abstraktilta tuntuvan kuluttajamassan josta puhumme. Sen, jolla on merkitystä ja valtaa.

Todella hyvin sanottu, kiitos kommentistasi.

aie (Ei varmistettu)

Tämä on kammottava, laaja, sekava ja monisyinen vyyhti. On niin paljon toisaalta ja toisaalta -argumentteja. Mutta mun mielestä me kaikki ollaan vastuussa. Tietenkin. Muutamalla jutulla pääsee jo eteenpäin.

Kun ostaa uutta, tärkeintä on että ostaa vain tarpeeseen. Ei haluun. Kukaan ei tarvitse kahtakymmentä t-paitaa. Pitäisi jaksaa korjata ja paikata, huolehtia siitä ostamastaan vaatteesta. Kannattaa suosia suomalaista jos mahdollista.

Mutta se tärkein: kovin paljon ei tapahdu vain sillä että jätät hooämmän paidan kauppaan. Se on toki hyvä alku, mutta sen lisäksi ja paljon tärkeämpää on, että kerrot yritykselle miksi et osta heiltä. Kysyt mitä he tekevät työntekijöiden olojen parantamiseksi. Maksavatko elämiseen riittävää palkkaa, tarkistavatko tehtaita jne. Kerrot yritykselle että kuluttajia kiinnostaa. Palaute on tärkein, kerro että haluat muutosta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kommentistasi aie.

Minäkin näen asian niin, että vaikka kyse on järkyttävän kokoisesta vyyhdistä, kuluttajia ei tulisi nähdä tahdottomina yksikköinä. Ja jos kuluttajamassa sellaisena näyttäytyy, mistä se mahtaa johtua? Vastuun siirtämisestä muille, omien valintojen vähättelystä ja monesta muusta pienestä suuresta syystä.

Ostovalinnat, palaute ja keskustelu. Kaikkia näitä tarvitaan. Ja paljon, paljon lisää.

am_ (Ei varmistettu)

Tää on erittäin vaikea asia. Katsoin myös dokumentin, mutten kertakaikkiaan tiedä, miten kuluttajana kannttaisi toimia. En haluaisi tukea sentilläkään yrityksiä, jotka harjoittavat laajalti näin epähumaania toimintaa. Sitten taas tehtaiden työntekijät itsekin toivovat, ettei boikottiin ryhdytä, heiltä menee vähäkin elanto. Toisaalta osatamlla tunnen ikään kuin hyväksyväni tällaisen toiminnan. Vöhön vaikea ajatella, että yritykselle annettu palaute muuttaisi asiaa, jos mikään ei muuutu kuluttajien käyttäytymisessä. Voisiko seuraava trendi olla eettisesti tuotetut vaatteet? Maksaisin mieluusti niistä enemmän.

Laura T.
Missä olet Laura?

Eettisyys nousee koko ajan, ja hyvä niin. Toki se tuo mukanaan lieveilmiöitä, kuten viherpesua ja turhia lupauksia, mutta kaiken kaikkiaan kehitys on parempaan suuntaan.

Vaatebisnes on haastava ala, varsinkin jos mielii myydä kalliimpaa. Ymmärrän sen riskiajattelun, mikä kaiken takana jyskyttää: ihmiset ovat tottuneet ostamaa vaatteensa muutamalla kympillä, joten kun summaan lisätään yksi numero lisää, se ajaa varmasti monet pois.

 

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Outin blogissa on myös hyvä kirjoitus aiheesta ja linkki toiseenkin dokkariin:

http://outilespyy.com/halpamuodin-kallis-hinta/

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos tästä Minna.

''Minä näen halpatyövoiman modernin orjuuden muotona.''

Hyvin sanottu.

kitttty (Ei varmistettu)

Vaateala ei ole ainoa, missä on ongelmia ja epäinhimillisiä tehdasoloja. Huonekalut, kodintekstiilit, lelut, ja lukemattomat muut tuotteet.. sama homma. Vaateala vaan on suurennuslasin alla, koska muoti ja kaikki siihen liittyvät asiat ovat mediaseksikkäitä.

Yhteiskuntamme rakenne on täysin pielessä. Rahaa ja ruokaa olisi yltäkylläisesti kaikille jos ne jaettaisiin tasan, mutta ahneus pilaa ihmisyyden.

Laura T.
Missä olet Laura?

Totta puhut kitttty. Ei lisättävää, kiitos.

Tihru (Ei varmistettu)

Hyvä avaus aiheeseen. Mielestäni halpavaateteollisuus ei ole ainoa ongelma, vaan vaateteollisuus laajemminkin. Oletteko muut huomanneet miten vaatteiden laatu tuntuu laskevan vuodesta toiseen? Useita kalliidenkin vaatteiden valmistajia on jäänyt kiinni epäinhimillisissä oloissa vaatteiden teettämisestä. Jääkö kalliista vaatteesta erityisesti monikansallisille yhtiöille vain isompi summa katetta käteen. Pitäisi siirtyä käyttämään vain pienien vaatevalmistajien vaatteita, jotka voivat oikeasti taata työolot tai ostaa second handina. Second hand on silloin, kun Helsingin kauppoja ehdin läpikäymään ihan mahtava vaihtoehto. Löytyy vielä laatuakin.

Kuluttajalle vastuun sysääminen vaikeuttaa kuluttamista kovasti, koska hyvin, laadukkaista materiaaleista, eettisesti valmistettujen vaatteiden hankkiminen onnistuu vain isojen kaupunkien keskustoissa, kellonaikaan, joka on kiireiselle hankala tai nettikaupasta (joka on muuten hyvä juttu, mutta odottaminen ei aina onnistu). Toisekseen vaatteiden alkuperästä on erittäin vaikeaa kuluttajan saada tietoa. Globaalissa markkinassa on lainsäädännöllä entistä vaikeampaa puuttua työoloihin täältä Suomesta tai EU:ta. Tämän vuoksi mielestäni yritykset ovat myös vastuussa. Niillä on paljon valtaan siihen mitä kulutamme.

Itse tarvitsen töissä jonkin verran edustusvaatteita. Aikaa niiden hankkimiseen ruuhkavuosina ei ole kovinkaan paljon. Lisäksi en asu Helsingin keskustassa, jossa valikoimaan on enemmän. On tilanteita, joissa tarvitsee siis TARVITSEE esim. jakkupuvun seuraavalle viikolle tai seuraavaksi päiväksi, kun vanhan jakkupuvun hameen revennyttä takasaumaa on ommellut kolmeen otteeseen kiinni ja jänskättää, että se seuraanvana päivänä repeää ikävänä erikoistehosteena kävellessä kohti lavaa. Kävin mm.erään kauppakeskuksen kaikki vaatekaupat läpi etsien sopivaa pukua seuraavaksi päiväksi ja tulin ulos sellaisen akryylisen puvun kanssa, joka uutena näytti ihan hyvältä, mutta jonka tiesin olevan ei kestävä jo heti kättelyssä. No vuosi tästä tapahtumasta hame on mennyt pesussa kokoon (sai vesipestä) ja tullut käyttökelvottomaksi. Jakkuun tuli nukkaa jo heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Hinta puvulle oli 350 €. Ei megakallis, mutta ei nyt ihan kertakäyttökamaakaan mielestäni saisi olla. Olisin ollut valmis maksamaan enemmänkin, mutta tuo oli ainoa yhdistelmä, jonka kauppakeskuksen kauppojen valikoimasta kehtasin laittaa päälleni. Olen ihan normikokoinen - 36/38 sen puolesta vaatteiden hankkiminen ei ole hankalaa. Laadun näkökulmasta sitäkin hankalampaa.

Mielestäni meille tyrkytetään huonoissa oloissa valmistettua huonoa laatua sekä kalliilla että halvalla hinnalla. Mistä tämä alunalkaen on lähtöisin? Vaikeaa sanoa, mutta samanlaiselta aina vain suuremman kasvun tavoitteelta vaikuttaa, kuin monen muunkin kulutus- tai kestokulutustavaran suhteen. Joskus katsoin dokumentin, jossa mm. hehkulamppu oli palanut yli sata vuotta ja sukkahousut olivat niin kestäviä, että niillä saattoi hinata autoa. Jatkuvan kasvun saavuttaakseen monet yritykset järjestelmällisesti huonontavat laatua, jotta voivat myydä uutta tilalle.

Itse kuluttajana vaadin itseltäni sen, että ostan mahdollisimman laadukasta vain tarpeeseen. Enempään en koe pystyväni/ehtiväni. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan siitä miten voisin kuluttajana asiaan paremmin vaikuttaa ja mistä eettisesti tuottettuja, laadukkaita ja hyvännäköisiä vaatteita saa hankittua. Tällaisten toimijoiden menestymisen soisin sekä niiden huonommin eettisesti ja laadullisesti valmistukseen suhtautuvan parantavan tapansa tai jäävän historiaan samoin kuin styroksisten hampurilaislaatikoiden.

Maijha (Ei varmistettu) http://himlahimla.blogspot.se/

(Tää kommentti nyt tulee onnettomasti myöhässä oltuani netittä hyvän tovin, mutta pakko kommentoida nyt sitten vaikka "kohun laannuttua", kun tuli pakottava kommentoinnin tarve heti tän luettuani aikoinaan :D)

Ihanaa, ettet pelkää kirjoittaa Suomen blogimaailmassa aroista aiheista! Itse raapustin juuri toissapäivänä kommentin erääseen blogitekstiin, jossa "kevyesti" romantisoidaan katusoittajien olemassaoloa, mutta kommenttini odottaa vieläkin hyväksyntää: ei ehkä koskaan näe päivänvaloa, koska eihän kurjuudesta katusoittajien elämässä sovi hyvän olon lifestyle-blogeissa Suomessa puhua..

Harmi että tuo mainitsemasi dokumentti ei ole katseltavissa ulkomailla.. Mutta ihan näin kommenttien pikasilmäilyn jälkeen pakko vain todeta, että vaikka tuollaiset dokumentit kuinka syyllistäviltä tuntuisivat, on niitä tärkeää näyttää, herätellä ihmisiä todellisuuteen meidän materiakeskeisen elämämme takana. Sama koskee teollisuutta kuin vaalejakin: jos jokainen jättää äänestämättä, teollisuuden kohdalla jaloillaan ja ostovalinnoillaan, koska "eihän minun äänelläni ole merkitystä", ei mikään koskaan tule muuttumaan. Päinvastaisesta toiminnasta loistavaa esimerkkiä näyttävät jotkut ruotsalaiset K-kauppojen vastikkeet, tai siis niiden asiakkaat: kaupoissa "tavallisten" banaanien myynti on kokonaan lopetettu ja ne myrkkybanaanit korvattu fair trade- ja ekobanaaneilla, koska ekobanaanien kysyntä oli niin paljon myrkkybanaanien kysyntää suurempaa!

Siksi onkin erittäin harmillista, ettei esim. eettisiä vaatemerkkejä ole enempää blogeissa esillä: blogit ovat kuitenkin media jolla on hyvin paljon vaikutusvaltaa ihmisten ostovalintoihin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei ihanaa että jaksoit tulla vielä kommentoimaan Maijha!

Dokumentti oli syyllistävä, ja tällaisissa asioissa se on ihan hyvä. Joistakin asioista on puhuttava tiukkaan sävyyn, ilman epäsuorien lauseiden pehmeyttä. Vaikka se ei ole kivaa. Ei elämä aina ole.

Toivottavasti eettiset vaatemerkit pääsevät pikkuhiljaa parrasvaloihin blogimaailmassakin - tietämystä vaihtoehdoista olisi niin helppoa jakaa tätä kautta. Uskon että se aika on tulossa.

Kommentoi