Eedenistä pohjoiseen

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Tänään tuntini eivät edenneet suunnitellusti. Minun oli määrä herätä aikaisin, nousta lukemaan teoksia tutkimusta varten. Herätyskello soitti klo. 6.58. Torkutin pari kertaa ja nukahdin. Heräsin lopulta tasan kolme tuntia myöhemmin, paria minuuttia vaille kymmenen.

Koko aamupäivän laahustin asunnossa levottomana ja yritin saada aikaiseksi. Istuin, lukaisin ja mietin teorioita. Oli tarkoitus saada aikaan pari riviä hyödyllistä, mutta päädyin kirjoittamaan sivuittain muuta ja omaa. Tällaisina päivinä koen samanaikaisesti suurta vapautta ja epäonnistumisen tunnetta. Se on joka kerta yhtä raastavaa.

Leivoin leipää ja istuin sohvalle. Avasin television ja toivoin, että keskipäivä tarjoaisi jotain erityistä. Ja kas, juuri sillä samaisella hetkellä Teemalta alkoi Virpi Suutarin Eedenistä pohjoiseen, unohdettu vaikuttajani. En olisi voinut keksiä parempaa päiväni leikkaajaa.

Eedenistä pohjoiseen on dokumentaarinen rakkauselokuva ihmisistä ja puutarhoista. Elokuva päästää pihoille ja ihmisten sielunperukoille, sivuaa juhannusruusujen ja magnolian kukkien lisäksi myös pitkän avioliiton salaisuuksia ja oman lapsen kuolemaa. Puutarhanhoito on sielun vaalimista; elämän uudelleenrakentamista ja surun hidasta haihduttamista.

On jättikurpitsoja joilla on nimet (Armas, Mötkäle ja Pullukka), ja ne peitellään öisin. On kuorsaavia koiria, seisovaa vettä ja viimeinen kesä.

Elokuva saa kaupunkilaisenkin haaveilemaan pihasta ja siitä raukean kauniista kesäillan hiljaisuudesta, jossa ei ole pätkääkään odotusta. Juuri sopiva elokuva päiviin, jolloin mikään ei tunnu etenevän, eikä sen ole niin väliäkään. Näihin epävalmiisiin päiviin suosittelen tätä filmiä - kesäöiden taika kun perustuu siihen, että niissä jokainen hetki on jo syntyessään valmis.

 

Eedenistä pohjoiseen, katsottavissa Areenasta. Tästä.

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Armas. Mötkäle. Pullukka. En. Kestä. Sydän.

( Täälläkään ei ole mikään koko päivänä edennyt. Lapsi kuumeessa ja aika lähestulkoon pysähtynyt.)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa että OLET SIELLÄ. Ajattelinkin juuri että mitäköhän kirjailija tekee just nyt.

Toivottavasti pieni paranee nyt nopsaan ja pääset etenemään. Minä keitän nyt kahvia ja mietin seuraavaa liikettäni. Se saattaa liittyä joko kukkien kastelemiseen tai sitten vaatekaapin järjestelyyn. Illalla juon lasin viiniä (okei kaksi jos tarkkoja ollaan).

Laura T.
Missä olet Laura?

Ps. Saatan myös juoda kahvia ja kehitellä nimiä tuleville kurpitsoilleni. (Esim. Tove, Johan ja Bonanza)

Laura T.
Missä olet Laura?

Se on juuri noita kolmea. Antaa kaikessa rauhallisuudessaan juuri sopivasti ajateltavaa.

Oranssinen

Hei ei kurpitsoja voi nimetä ennenkuin näkee ne -  jokaisella on oma persoonansa ihan niinkuin lapsillakin!

Silti joudun kyllä itsekin myöntämään, että olen jo mietiskellyt tulevan kesän Jättikurppien nimeämistä:
- pitääkö niillä olla ei-suomalaiset nimet, koska siemenet tulevat Amerikasta?
- kyllähän ne syntyvät Suomessa, joten ihan kotoperäinen nimikin sopinee
- vai halunako kunnioittaa niiden sukujuuria meren takana?
- vai nimeänkö kurpat kenties tuollaisilla kuvailevilla nimillä? Ettei se ole liian ulkonäkökeskeistä?

Kävi miten kävi, ensin on nähtävä minkämoinen verso sieltä siemenestä putkahtaa kesän iloksi (ja stressinaiheeksi).

Laura T.
Missä olet Laura?

Ai hitto, olet oikeassa. Mutta jos muutaman nimivaihtoehdon kuitenkin valmiiksi mietin? (Mulla on myös noin seitsemänkymmentä eri kissan nimeä jos joskus satun kissan hankkimaan.)

Mutta olet kyllä oikeassa Oranssinen, lapsi on ensin nähtävä. Jos ajattelee nimeävänsä Alexanderiksi tai Kaarloksi, ja sitten se näyttääkin ihan Möykyltä tai Keijolta.

Tuo amerikka-perspektiivi toi ihan uuden skaalan vaihtoehtoja: Britney, Jack, George.

Helmi K
sivulauseita

Virginia. Raymond. Georgia O'Keefe.

Kommentoi

Ladataan...