''Ei sitten mitään turhaa sälää'' - ja muita väärinkuultuja kotifraaseja

Missä olet Laura?

 

 

Hankimme uuteen kotiin senkin. Olin ehtinyt metsästää vanhaa senkkiä jo pienen ikuisuuden (kärsimättömän ihmisen elämässä pieni ikuisuus vastaa noin kolmea kuukautta), kun yhtenä päivänä bongasin Torista uunituoreen ilmoituksen to-del-la suttuisella kuvalla. Hinta kuuskymppiä, nouto viereisestä kaupunginosasta.

Toiveissani oli yksinkertainen, tukeva senkki kivoilla vetimillä - haaveissani taas elämää nähnyt, pyöreäreunainen kaunotar eläväisellä puupinnalla. Nämä kaksi asiaa on hyvä erottaa toisistaan mikäli haluaa löytää jotain, mutta ei tarkalleen tiedä missä muodossa: mitä haluaa ja mitä tarvitsee.

Olin jo henkisesti haudannut haaveeni pyöristetyistä funkkiskulmista, sillä en ollut kertaakaan törmännyt sellaisiin muissa kuin pienissä puhelinpöydissä ja liinavaatekaapeissa.

(Nyt seuraa kaikkien odottama TATTADADAA! -käänne.)

 

 

Löysin etsimäni. Ilmoituksen kuva oli otettu ihan läheltä niin, ettei siinä näkynyt kuin keskimmäisen vetolaatikon yläosa. Kuvasta puuttui siis kaikki oleellinen, kuten vetimet, ovet ja kulmat. Kun sähköpostiini sitten kilahti muutama lisäkuva, hyppelehdin ja tunsin varmasti jotain samaa kuin kymmenen vuotta kadoksissa olleiden ihmisten läheiset tuntevat sanoessaan: tiesin koko ajan että hän oli tuolla jossain.

Kun senkki vajaa kuukausi sitten kannettiin olohuoneeseen sille varatulle paikalle, vakuuttelimme toisillemme että tähän ei sitten todellakaan kasata mitään ylimääräistä sälää. Asettelin senkin päälle myrtin, taulun ja patsaan, ja hyrisin askeettista onnea. Ensimmäisen viikon ajan muuttelin asetelmaa aamuisin kahvinjuonnin lomassa ja mietin, että ihminen ei oikeastaan kaipaa elämäänsä juuri mitään. Tämä riittää. Hiljaisuus, kukat ja tyhjä tila.

 

Mutta sitten tuli elämä. Ja tämä:

 

 

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Voi Laura, voi elämä! Ja voi senkki, se on aivan ihana!

En ole vielä(kään) lainkaan varma, kuinka suhtautua ihmisiin, joille ei käy noin. Eikö heillä ole elämää? Vai onko heillä jotain yliluonnollisia kykyjä?

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Todennäköisesti heillä on jonkilaisia yliluonnollisia kykyjä, joista luonnollisesti olen avoimesti kateellinen.

Kaavailemme eteiseen matalaa lipastoa jonka päälle tulisi säläkori kaikkea sitä epämääräistä tavaraa varten... Saas nährä.

kaista (Ei varmistettu)

Mulla on teoria ihmisistä, joille ei käy noin.

Ei heitä ole.

Kun ovikello soi, he avaavat ko. huonekalussa olevat kaapinovet / laatikot, sulkevat ne ja kohta näkyvissä on vain minimalistinen asetelma. Sama juttu ennen valokuvausta.

Elinaelise

Musta on ihmetyksekseni vähän tullut sellainen ihminen - sen jälkeen kun otin kissan. Pakko pitää tasot suht tyhjinä jos ei halua öisin heräillä siihen kun roina tippuu lattialle.

Laura T.
Missä olet Laura?

Mitä tästä opimme? Hanki kissa.

Mia K.
Voi taivas

No, joo,o... 

:)

Pakko kyllä sanoa, että se ylin kuva on ihanan harmooninen! 

Laura T.
Missä olet Laura?

No eikö olekin! Harmooninen vaan ei kovin realistinen....

Naislaif
Naislaif

Omaan aika ajoin yliluonnollisia kykyjä ja jemmaan kaikki kaappiin piiloon. Se mikä ei näy, ei ole olemassa. Seesteinen pinta luo illuusion, että olisin järjestelmällinen ja hallitsisin elämäni ja itseni. Harhaa on tuo ajatus.

Senkkisi on kaunis ja ihanan elämänmakuinen. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Tuossa illuusiossa minäkin aika ajoin lillun, kunnes arki painaa päälle, hah.

Senkki on kyllä ihana.

Pax
Liikehdintää

Bongasin itsekin pyöreäkulmaisen senkin, joka on kyllä vielä vähän raffimpi kuin teidän. Sitten aikani googlailin enkä moihin törmännyt niin kotiutin sen Fidan -50% päiviltä. Käytössä koko ajan, olohuoneessa, vaikka oli tarkoitus tummentaa ja viedä makuuhuoneeseen. Nyt olen sitten fiksoitunut sellaiseen tummapuiseen vanhaan vaatekaappiin, jonka voisi ottaa tuohon tarkoitukseen, mutta taidan olla ostokiellossa tuunattavien huonekalujen suhteen, kunnes tuo edellinen on käsitelty. (Mutta jos sen tumman veisi makkariin niin tuon voisi vain lakata ja jättää tähän olohuoneeseen! Ja mies pyörittelee silmiään...)

Kaunis. Ja elämälle pitää jättää tilaa. Siksi hiljaisuus, kukat ja tyhjä tila. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Vanhat huonekalut on ihania. Itse en ole tuunaillut vielä mitään, mutta keittiön tuolit odottavat edelleen uutta verhoilua. Josko kesällä sitten...

EricaK
EricaK

Upea senkki, aika aarre :)

Kommentoi