Ennen kuin tipahtaa

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Ostin ensimmäiseen omaan kotiini limoviikunan. Vai oliko se ennen kuin edes muutin pois vanhempieni luota? Noh, joka tapauksessa yhteinen matkamme on ollut varsin pitkä, vuosien mittainen. Rahapuiden (2 kpl), tomaattien (2 kpl) ja chilien (3 kpl) lisäksi olen onnistunut murhaamaan lukuisia viherkasveja vehkoista palmuihin. Perusvirheilllä: liikaa tai liian vähän jotakin.

Tämä tyyppi on kuitenkin pysynyt mukana mukisematta. Ikkunalaudoilla, kirjahyllyissä, lattialla ja pöydänkulmalla se on kasvanut hiljalleen huomiota herättämättä - ei ole ollut moksiskaan ruukkujen vaihtelusta, kuivista kesistä tai kireistä pakkasista. Kaikki on ollut helppoa. (Jossain vaiheessa aloin puolitosissani epäillä, käykö joku puolestani hoitamassa pensaspoloista; niin urheasti se jaksaa puskea uutta lehteä vanhan jatkeeksi.)

Tein virheen, jonka vain pitkässä suhteessa voi tehdä: aloin ajan myötä pitää yhteiseloamme itsestäänselvyytenä. Siirsin pensaan sen enempää miettimättä uuden hyllyn reunalle asunnon pimeimpään kulmaukseen ajatuksena, että kyä kai se ny pärjää. Annoin eturivin paikat valossa muille kasvukkaille, ja jätin vanhasta tottumuksesta vihervanhuksen pärjäilemään.

Virhe. Virhe. Virhe.

Hetki sitten kotiin tullessani huomasin, että limoviikunan multapinta oli kauttaaltaan tippuneiden lehtien peitossa. Tyhjensin lempijakkarani, ja asetin kasvin keskelle huonetta paikkaan, johon valo kauiten lankeaa - ja jossa kukaan ei voi olla huomaamatta sitä. Siinä se saa nauttia valohoidosta kunnes joskus (toivottavasti) leppyy. Nyt on minun vuoroni pysyä poissa tieltä.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

kao kao
Kao Kao

Missä se kirja on? Tyyppi kirjoittaa limoviikunasta ja minä liikutun. Voi Laura <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi kao! Kiitos ihanasta kommentista, se lämmitti!

tiia_

Kyllä se leppyy valohoidolla, limoviikunat on sitkeitä. Ne tiputtavat usein talvella lehtiä ja kasvattavat sitten uudet keväällä. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Jes! En ikinä enää tee tätä sille. Se on pysynyt rinnallani niin kauan, poloinen.

Mia K.

Hänellä on sitkeä sielu, mutta ehkä rajansa kaikella ;-)

Mulla on erityinen suhde kaikkiin mun kasveihin :-) Osa herkkiä, osa hauraita, toiset vahvoja, mutta; nokkiinsa jumatsuikka ottavat jos ei huomioi asiaankuuluvalla tavalla etc! Yleensä juttelen.... ja, hmp, lepyttelen.

Toivottavasti hän reipastuu valossa <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahhah, todellakin. Rajansa sitkeimmilläkin.

Kasveilla on sielu, ihan varmasti! Siksi niin pahalta tuntuukin luovuttaa pystyyn kuolleiden kanssa, koska syyllinen löytyy vain peiliin katsomalla. Jutella pitää, ja suihkutella.

Asunnossani on tosin todistettu muutama hieno selviytymistarina - niistä ehkä lisää myöhemmin.

Saranda
Tyhjä ajatus

Lauta olet ihana! ♥

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiva typo.. :D Laura :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Saranda niin sääkin! Ps. Nimeni typotetaan to-del-la usein noin - sattumaako? Murkkuikäisenä ei naurattanut, nyt naurattaa!

karoliin (Ei varmistettu)

Hahaa... Mulla on myös limoviikunankäppänä jonka sain ekaan kotiini äitini istuttamasta pistokkaasta.
Olen koetellut sitä 12 vuotta niin monin eri tavoin, että on ihme että se on enää paitsi hengissä, myös erinomaisen elinvoimainen. Jos sen erehtyy siirtämään isompaan ruukkuun, se täyttää sen hetkessä ja kasvaa isommaksi. Olen lopettanut ruukkujen vaihdon, koska en halua metsää yksiöni ikkunalaudalle.

Kerran unohdin kastella sitä niin monta viikkoa peräkkäin, että se pudotti lähes kaikki lehtensä. Rehu tokeni kuitenkin pian, joten ennustan sinunkin limoviikunallesi vehreää tulevaisuutta.
Kaikki muut kasvini olen onnistunut ennemmin tai myöhemmin tappamaan, mutta limoviikuna se vain tuossa nököttää vuodesta toiseen, mitään pyytämättä ja turhia draamailematta (se lehtien pudotus oli viimeinen hiljainen hätähuuto, ei mikään marttyyrimainen nuukahdus parin päivän kastelemattomuuden jälkeen.)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ruukkujenvaihto-rumba on kyllä melkomoista. Omistan pieniä alkuruukkuja hirvittävän määrän, sillä olen auliisti siirtänyt kasvit aina isompiin elinoloihin, vain todetakseni saman kuin sinä: ei mahdu pian yksiöön ei.

Juuri tämä: hän on niin vaatimaton, mutta ei sillä tavalla draaman kautta. Kunhan on.

Kommentoi

Ladataan...