Ensimmäinen hetki

Missä olet Laura?

 

 

 

Kahvilassa on kuusi miestä ja minä. Kaksi keskenään, me muut yksin saapuneina. Soul soi ja kolme meistä kirjoittaa.

Kulmassa istuva mies kirjoittaa lauseen kerrallaan, lukee sen ja pysähtyy miettimään. Katsoo näyttöä, sitten muistikirjaansa. Piirtää etusormellaan ilmaan kiekuroita, tavaten syntyneiden sanojen painoja, testaten lauseiden sointia.

Näyttää luonnostelevan laulua tai kirjaa.

Viime keväästä lähtien olen antanut ajatuksen muhia. Odottanut että joku kertoisi mitä tehdä näillä sanoilla ja lauseilla jotka leijuvat tässä, käsillä.

Kirjoittaisit kirjan. Olen heilauttanut ilmaa; pyyhkinyt kädelläni turhat luulot ja odotukset. Kiittänyt ja naurahtanut kehotusten jatkeeksi. Enhän minä ole kirjailija. Kuinka keskeneräinen ihminen voisi kirjoittaa jotain pysyvää, minä mietin.

Katselen mummolan kirjastohuoneen kattoon asti kohoavia hyllyjä. Mäkelöitä, Kähkösiä, Huovisia ja Linnaa. Tuhansia tavallisia ihmisiä jotka tarttuivat sanoihin ja taivuttivat ne omikseen. Onko noidenkin kevyinä kelluvien sanojen takana pelottavan tyhjiä aamuja, viikkoja vailla varmuutta siitä jäisikö tästä näkymättömästä maastosta mitään todisteeksi.

Tänä aamuna sain ensimmäisen ajatuksen omastani. Puolikkaan pätkän vielä tuntematonta kertomusta. Tunnelman ja pari henkilöä.

Tämä alku ei ollut kohtalokas eikä millään tavalla mieleenpainuva. Sanat eivät syntyneet hämyisän korpimökin talonpoikaispöydän ääressä, eivät kuusiruutuisten ikkunalasien valaisemassa erkkerissä. Kaikki tapahtui parissa sekunnissa, istuessani tukka märkänä vessanpöntöllä.

Alku sekin.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

ikkiam
LUOMA

Kylmänväreet alkoivat varpaista ja päättyivät kyyneliin <3

Tämän täytyy olla jotain hyvää.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ja meikäläiselle kohosi kyyneleet silmiin tätä kommenttia lukiessa. Kiitos. Olet paras.

Helmi K
sivulauseita

Oujee murunen!

Laura T.
Missä olet Laura?

Pusuja muru! PUSUJA!

annam_
anna k.

Mitä siitä, missä se tapahtui, kunhan tapahtui!

Laura T.
Missä olet Laura?

No näinhän se on annam_. Vessanpöntöltä on hyvä aloittaa.

Anna Blue Eyes

Jes! Varmasti hyvä alku :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Jee! Toivotaan niin. Leppoisesti tästä kohti jotain, ehkä.

katiaviron (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

Haluan hiukan käännellä tätä kommenttia "kirjoittaisit kirjan". Se on minullekin sanottu moneen kertaan vuosien mittaan. "Sun kyllä tarttis tehdä kirja". "Kirjoita kirja, minä kyllä ostaisin!".

Minähän olen "aina" kirjoittanut, en kirjoja mutta tekstejä. Mielelläni, vaivatta, paljon, kaikenlaisia. Joskus olen paljastanut ihmisille: nyt lähetin kustantamoihin tekstin. Sitten moni väitttäa tietävänsä että se kyllä takuulla julkaistaan. Siis ihmiset, jotka eivät milloinkaan ole lukeneet riviäkään kirjoittamaani kaunokirjallista tekstiä. En tiedä mihin perustavat arvelunsa.

No niin siis...mitä piti sanoa? Jotakin sellaista että haluaisin huutaa ettei kaikkia kirjoitettuja kirjoja noin vaan julkaista (tai voihan sen itsekin julkaista ja sitten siitä yhtäkkiä tuleekin monen silmissä jotakin vähemmän arvokasta ja hienoa, tulee omakustanne joka on monen mielestä suorastaan säälittävä vaikka se saamarin teksti olisi aivan sama riippumatta kuka sen julkaisee)...ja että minä en tajua mitä järkeä minunkin on hakata päätä kustantamojen oviin kun voinhan kirjoittaa ilman heitäkin..että mikä se onkaan minulle tärkeintä? Se että kirjoitan, ylipäätään? Se että tekstejäni luettaisiin? Sekö sittenkin, että kirjoitukseni voisi olla Oikea Kirja?

Todella monet kirjoittavat todella hyvin. Ihan yhtä monet todella huonosti. On niillä siellä kustantamoissa varmaan sekä hauskaa että vaikeaa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ajatuksistasi katiaviron!

Ajattelin josko vain kirjoittaisin. Ilman paineita mistään julkaisuista tai siitä noteeraako sitä joku. Kirjarivejä katsellessani olen lähinnä punninnut, pystyisinkö minä kirjoittamaan kokonaisen tarinan. Kirjan. Se kiehtoo. Sen hankaluus lyhyiden tekstien jälkeen.

Kun joskus puhuin sivulauseessa siitä, että voisipa kirjoittaa kirjan, tuttu sanoi ensimmäisessä lauseessaan, että 97 prosenttia kustantamoihin saapuvasta tavarasta lähtee bumerangina takaisin. Enkä minä ollut edes miettinyt mitään kustantamoita. Tottakai on uskomattoman hienoa jos onnistuu saamaan tekstinsä läpi ja painoon, mutta minulle se ei toimi sytytyslankana.

En ole koskaan ymmärtänyt omakustanteiden nälvimistä tai väheksyntää. Kyseisessä mummolan kirjahyllyssä kun majailee myös rivi niitä.

katiaviron (Ei varmistettu) http://piilomajassa.wordpress.com

Samaa kaavaa olen noudattanut: ihan vaan kirjoittanut. Siinä varmasti onkin syy ettei mitään ole julkaistu. En ole yrittänyt kunnolla. Kyllä se näkyy tekstissä. Tämä ei tietysti tarkoita, että pelkkä kunnolla yeittäminen olisi tae niin mistään! Päättelen etten ole halunnut julkaisua tarpeeksi kun en yritä kuin hullu enkä masennu hylsyistä.

Yhden tekstin olen siis elämässäni kirjoittanut niin pitkäksi että siinä on n. 150 aa nelosta. Sen tekeminen oli valtavan kiinnostavaa. Tavallaan nyt olen tehnyt sen kirjani.

Olen samaa mieltä omakustanteista. Maailmaan mahtuu monenlaista tekstiä ja sitä syntyy monista syistä. Samastakin tekstistä voidaan olla eri mieltä. Siksipä kustantamotkin julkaisevat kamaa joka on...no niin...ja toisaalta omakustanteina (tai ruutuvihoissa, blogeissa!) on aivan upeita lauseita.

Tästä on kiva jutella!

Laura T.
Missä olet Laura?

Sinä olet tehnyt kirjan! Wau. Olen usein miettinyt mikä on kirjailijan mitta. Että mikä tekee kirjailijan? Kovat kannet, kustantamo, nimi siellä ja täällä? Ei kai. Ei minusta.

Tämä on niin kiinnostavaa.

Pau
P.S C'est moi!

Iso jee! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Jee jee!

Mia K.
Voi taivas

.... ;) mitäpä tähän lisäämään.. paitsi, että Aamut ♡

Laura T.
Missä olet Laura?

Aamut, ah.

kao kao
Kao Kao

Oi, tulihan tästäkin hyvä päivä! Mahtavaa.

Pöntöllä istuminen on runollista, korpimetsät on niin nähty ;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihana kao kao, kiitos sanoistasi! Pöntöltä sinä olet alkava, pönttöön sinä olet menevä. Ei paineita siis!

Kommentoi