Haluan vielä sanoa.

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Blogi täyttää hulppeat puoli vuotta tällä viikolla. Historian tekemistä sietää juhlia.

Meni vuosia ennen kuin kykenin allekirjoittamaan ajatukseni. Noilta vuosilta muistona on monia alkusanoja, tekstinpätkiä ja kuvia. Olen aloittanut lukemattomia kertoja alusta, ottanut ryhdikkäämmän asennon ja antanut mahdollisuuksia. Viipynyt tovin puolitosissani, lukenut toistamiseen, ja noussut pöydästä.

Pari vuotta sitten päätin että nyt saa riittää. Kirjoittamani tekstit vanhenivat tunnistamattomiksi vain kuukausissa. Yritin pakonomaisesti saada kiinni ajatuksista, mutta tuntui kuin jokainen ajatuskulku olisi ollut todellinen vain sillä nimenomaisella hetkellä. Ei koskaan sen jälkeen, eikä hetkeäkään sitä ennen. Kirjoittajalle mikään ei ole niin nöyryyttävää, kuin lukea pysyväksi tarkoitettua kertakäyttötekstiä - en voinut allekirjoittaa omia juttujani. Siispä painoin viimeisen kerran Delete, ja annoin olla.

Nyt istun tässä, aloillani. Maapallon piti kierähtää Auringon ympäri noin kuusi kertaa, ennen kuin olin valmis. Eikä se lopulta vaatinut tähtikarttojen lukua tahi merkkien seuraamista. Se vaati aikaa, palan armollisuutta ja yhden normaalin iltapäivän. Se vaati myös nimen, jonka alle voisin kirjoittaa tilanteesta riippumatta. Missä olet Laura tulee Scandinavian Music Groupin kappaleesta nimeltä Missä olet Laila. Kyseistä kappaletta kuuntelin eräänä sydäntalvena, kun asiat olivat viittä vaille leviämispisteessä. Tiedättekö sen lyhyen ajanjakson ennen vääjäämätöntä loppua, kun päivän tai kaksi kaikki on aivan selvää. Se kirkkauden hetki, johon kietoutuu luopumisen haikeus ja täysin tyhjä huominen. Tuona hetkenä, ennen asioiden ääneen lausumista ja todeksi tekemistä, kaikki tämä sai alkunsa. Oli kova pakkanen ja armotta helottava talviaurinko. Kinosten keskellä kaupungin kupeessa oli niin epätodellisen hiljaista että korvissa sirisi. Autot ajoivat viereisellä tiellä, minä kuljin muiden tamppaamia polkuja ja kuuntelin Missä olet Lailaa. Muistan miettineeni että kyllä se siitä. Sitten mietin että kyllä on hieno laulu ravusta.

Kiitos että olette täällä. Kiitos sanoista ja sydämistä. Puolen vuoden aikana teitä on kertynyt melkoinen joukko. Olen ällistynyt, kiitollinen ja äärimmäisen otettu. Sitähän minä tällä alunperin hainkin; vastavuoroista toivoa, inspiraatiota ja kauniita sanoja. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Laura Tähkävuori

 

 

 

 

Share

Kommentit

Raato (Ei varmistettu) http://nillityss.blogspot.fi/

Kiitos itsellesi. Olet herättänyt niin paljon tunteita ja ajatuksia näinä kuutena kuukautena, ettei tässä edes tiedä, kuinka olla. Jokin teksteissäsi on saanut minutkin puhumaan, ihmisen, joka ei koskaan kehtaa kommentoida toisille.

Sinusta on oikeastaan tullut lempikirjoittajani. Osaat kertoa vaivattomasti ja mielellään luettavasti sen, mitä minäkin haluaisin osata sanoa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos sanoistasi Raato.

Sykähdyttävintä tässä koko kirjoitushommassa on se, että muutkin alkavat kirjoittaa. Se on ihan älyttömän hienoa. Saada liikettä aikaan.

Jatka sitä mitä olet tekemässä, ja tee se rohkeasti. Kaikki hyvä kantaa kyllä.

kautta (Ei varmistettu) http://kautta.blogspot.fi/

En ole ennen uskaltautunut kommentoimaan, olen vain painanut sydämen kuvaa ja hymyillyt mielessäni. Juuri nyt on kuitenkin ehkä hyvä hetki sanoa, että blogistasi on tullut yksi rakkaimmistani. Kiitos kun uskallat kirjoittaa, vieläpä omalla nimelläsi ja kuvallasi. Ehkä minäkin pystyn siihen joku päivä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kun jätit kommentin, kautta. On aina veikeää kun piilolukijat ilmoittavat itsestään - enhän muuten koskaan tietäisi, kenelle kirjoitan. Niinpä kirjoitan, myös sinulle.

Jos ihminen on aito ja pyrkii hyvään, silloin kenelläkään ei pitäisi olla mitään hävettävää. Asiat ja mielipiteet saavat myös konkretiaa, kun takana on oikea ihminen joka kantaa vastuun kirjoittamisistaan. Uskallusta ystävä, uskallusta.

 

Monas (Ei varmistettu)

Kiitos kun kirjoitat.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos sinulle kun luet ja kommentoit.

mirjis (Ei varmistettu)

Hei Laura,

Tekstejäsi on ilo ja lohduttavaa lukea. Vaikuttaa siltä, että olet työstänyt elämässäsi paljon asioita, ja omasta vaikeasta tilanteesta eteenpäin päässeenä kirjoituksiisi on helppo samaistuta. Kiitos blogistasi, se piristää päivää!

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei mirjis, kiitos kun jätit kommentin. Suuri kiitos kauniista sanoistasi. Meillä kaikilla on oma taakkamme kannettavana, ja koen suurta iloa mikäli voin auttaa kantamisessa. Ja yhtä iloiseksi tulen kuullessani, että siellä ruudun toisella puolen on muita selvinneitä. Hypoteesini vahvistuu: suruun ei huku. Hienoa että olet täällä.

kevyt askel (Ei varmistettu)

Kiitos Laura blogistasi. Löysin tämän toissapäivänä ja aloitin ihastuneena blogisi alusta asti lukemaan. Minun on tehnyt mieli kommentoida, mutta jotenkin tuntuu, että postauksesi ovat niiiiin täydellisiä, että minun on vaikea löytää sanoja, jotka eivät vähättelisi lukukokemustani. Erityisesti, kun niitä olisi pitänyt muodostaa lähes jokaiseen postaukseen.

Olen lukenut blogeja jo useita vuosia, mutta en ole koskaan löytänyt samanlaista timanttia kuin tämä. Luen nälkäisenä postauksia jokaisessa mahdollisessa välissä ja toivon, että vanhat postaukset eivät koskaan loppuisi.

En siis ole vielä lukenut kovin paljoa viime aikaisia postauksiasi, joten en tiedä, oletko tästä kertonut, mutta kirjoitatko johonkin lehteen? Tai kirjoitatko kirjaa? Minusta tuntuu oudolta, jos kukaan ei ole halunnut vielä haalia lahjojasi blogin ulkopuolellekin.

Siispä tuhannet kiitokset tästä! Olet kielellinen ja elämänfilosofillinen idolini.

Laura T.
Missä olet Laura?

Parahin kevyt askel,

Ensinnäkin: kiitos todella kauniista kommentistasi. Se tuntui valehtelematta ytimissä asti. Aivan mahtavaa että olet löytänyt tänne.

Teen jonkin verran freelancerina sitä sun tätä, tulevaisuudessa ehkä enemmänkin. Ajatus kirjasta syntyi vasta blogin perustamisen jälkeen, niin moni lukijoista on siihen kannustanut. Puolitosissani mietiskelen jonkinlaisen kirjaprojektin aloittamista. Katsotaan.

Tuhannet kiitokset sinulle. Kommenttisi oli täyttä kultaa.

Kommentoi

Ladataan...