Hedelmällinen paluu diy-projektien pariin

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Blogin alkuaikoina kirjoittelin enemmänkin diy-projekteistani, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Kyse ei ole siitä ettenkö edelleenkin tekisi kaikenlaista; ongelma on enemmänkin dokumentoinnissa. Kun päätän tehdä jotain, ryhdyn hommaan heti, ja kameran muistan yleensä vasta sillä hetkellä kun kädet ovat jo ranteita myöden preussinpunaisessa väriliemessä, tai paidan hihat makaavat leikattuina lattialla...

(Kuvan vihreän tyyny oli ennen sitruunankeltainen, mutta väri ei tuntunut omaan kämppään sopivalta, joten värjäsin silkkipäällisen oliivinvihreäksi. Tiedoksi siis kaikille että on sitä jotain tehty.)

Kuvan vihko sen sijaan oli ennen..miten sen nyt asettelisi...no aika ruma. Sen kannessa risteili hippifontilla erinäisiä ranskankielisiä fraaseja (jotka muuten aina liittyvät joko kahviin, Pariisiin tai rakkauteen, oletteko huomanneet?). En ole varma mitä päässäni on liikkunut ostohetkellä, mutta epäilen että ei kovin paljoa.

Ennen-kuvaa minulla ei vihkosta ole, koska, noh: kts. tekstin alku.

Kaapissa nökötti valkoinen spray-maali, joten ryhdyin tuumasta toimeen, ja spreijasin kansia parin päivän ajan aina kun vanha kerros oli kuivunut. Siinä missä nyrkkipyykki on meditatiivista, niin asioiden maalaaminen on hypnoottista: on koukuttavaa seurata kuinka kerros kerrokselta vanha pinta jää uuden alle. Joko voin mennä laittamaan uuden kerroksen, ja uuden, ja vielä yhden.

Lopulta vihko oli kauttaaltaan mattavalkoinen. Hetken ajan mietin jättäväni sen sellaiseksi, mystiseksi valkoiseksi kirjaksi joka kätkisi sisälleen kaikki salaisuuteni jalokivien kätköpaikoista vuosituhannen ennustuksiin. Kunnes muistin etten koskaan kirjoita salaisuuksia ylös, vaan säilytän niitä oikeassa aivopuoliskossani. En myöskään tiedä mihin jalokivet on piilotettu, saatika että tietäisin mitä ensi viikolla tapahtuu. Niinpä päätin kirjaimellisesti iskeä vähän väriä kirjan pintaan ja lopettaa mahtipontisen ajattelun.

En oikein tiedä mitä ajattelulleni sitten todellisuudessa kävi, mutta löysin itseni huiskimasta tummanvihreää maalia kansiin ajatuksenani ihanan rennosti maalitahroin sotkettu kirjanen - sellainen leikkisä mutta vakavastiotettava luovan alan ihmisen työvihko mitä Pinterestissäkin näkee.

 

 

 

Yhden siveltimen tekniikkani ei oikein tuottanut sellaista tulosta mitä olisin toivonut; lopputuloksena muistikirja, jonka ulkonäkö on suoraan yläasteen biologian perinnöllisyyttä käsittelevästä jaksosta.

Että sellainen diy-projekti tällä kertaa.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

hannavee- (Ei varmistettu)

Ei mutta hieno kirja tuo on :)

Ihanaa tätä vuotta!

Laura T.
Missä olet Laura?

Itsekin tykkään siitä, vaikka yhdennäköisyys lisääntymis-kuvaston kanssa on kieltämättä aika suuri...

Ihanaa alkanutta vuotta sinullekin hannavee!

Kiti
Katso tarkemmin

Hahhaa :D Mutta siittiöthän kuvaavat hienosti luovuutta; ideoita, joista se paras kasvaa Taiteeksi. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Täysin totta. Paras voittakoon!

Tove Janssonin tytär

Kas. Ovulaation bongaus vihko!

Laura T.
Missä olet Laura?

NO KAPPAS.

saarah
visual diary

Oi kauhee ajatus ois kirjoittaa KAIKKI salaisuudet johonkin kirjaan :O En ikinä pystyis. Uskaltais. Kykenis. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Totta. En koskaan pystynyt kirjoittamaan päiväkirjaa juuri siitä syystä.

Mia K.

Tulevaisuuden vauvakirja!! Tai, jos vaikka haluis jättää tekstejä lapsilleen... ?!

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Hyvä idea!

Kommentoi

Ladataan...