Hieman erilainen toivekollaasi

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

 

Syksy on kirvoittanut pohtimaan, mitä elämääni kaipaan. Niinhän se aina.

Asiat, joita arkeeni tarvitsen, eivät löydy nettikauppojen syyskuvastoista. Mitä enemmän asiaa ajattelen, huomaan, että etsimäni löytyy oikeastaan tästä ihan vierestä, ympäriltä.

Parasta tässä on se, että haluamani asiat ovat jo olemassa. Joskus asiat joita eniten kaipaamme, ovat ihan kättemme ulottuvilla. Sen kun vaan tarraa kiinni. Liian usein sitä käpertyy helppouteen ja luottaa arkeen joka rakentuu samoista palasista päivästä toiseen, viikosta seuraavaan. Kunnes päiviä on mahdoton erottaa toisistaan.

Silloin kannattaa pitää pikku paussi. Kattaa pöytään toiveiden lisäksi kynä, kahvi, paperi ja kasa dominoita. Palaveerata itsensä kanssa ja miettiä mitä seuraavaksi.

Ihmisen elossa aika ja tila ovat määreinä varsin rajallisia, joten pieni priorisointi lienee paikallaan. Ja syksyhän on varsin otollista aikaa kaikenlaiselle projekteeraukselle. Taannoinen vaateinventaarioni sen todisti: välillä on aiheellista asettaa kaikki itsestäänselvä silmiensä eteen, ja todettava se tarpeettomaksi. Päästettävä irti hetkeksi, ja nukkuttava yön yli. Huomattava, ettei irtipäästäminen ole oikeastaan homma eikä mikään. Ei ainakaan mitä tottumuksiin ja muumikuppeihin tulee.

Myönnetään: kaiken tämän taiteilun ja luopumisen lisäksi elämäni huutaa kaipaa piirun verran lisää jämäkkyyttä. Siispä päätin tilata Hesarin, ja hankkia pienen ruokapöydän. Aion ottaa talven vastaan naisena, joka juo aamukahvinsa hyvässä ryhdissä. Lukee lehdet ja saapuu ajoissa.

En tarvitse uutta persialaista mattoa, talvihajuvettä tai syystakkia. Tarvitsen armollisuutta, avaruutta ja luovuutta. Ja kumisaappaat.

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Aino S

Hei,

Olet tullut minua vastaan jo muutamaan kertaan Tampereella (jolle ole aivan väärässä), viimeksi eilen yliopiston pääkirjastolla. Ajattelin kertoa vain, että olet joka kerta näyttänyt jotenkin todella kauniilta ja tyylikkäältä.

t. yks fuksi vaan

Laura T.
Missä olet Laura?

Moikka Aino ja kiitos kauniista sanoistasi!

Olet nähnyt ihan oikein, viimeksi eilen suhasin kirjastolla. Hauskaa että tunnistit, vedähän ensi kerralla hihasta!

Niin: ja tervetuloa opiskelemaan!

 

Kommentoi

Ladataan...