I wasn't expecting that

Missä olet Laura?

 

 

 

Asioita joista olen lähipäivinä kirjoittanut: harmaus, pimeys, elämän keinotekoinen vaikeuttaminen, länsimaisen ihmisen eksistentiaalinen ahdinko, minä, minä, minä.

Viimeisen viikon ajan olen pakkomielteisesti yrittänyt ymmärtää tätä kaikkialle levinnyttä hämärää; järkeistää sitä ja löytää sen seasta merkkejä jostain: tulevasta, menneestä, kaukomatkasta tai ensilumesta. Olen katsellut ihmisiä silmiin, tonkinut ruokakaupan hyllyjä ja avannut iltaisin keskusteluja tähtitaivaan kanssa.

 

Ei mitään.

 

Marraskuun ensimmäinen valkeni odotetulla tavalla - eli jätti valkenematta. Päivät ovat helmenharmaalla asetuksella tästä tammikuuhun; nousevat ja laskevat prikulleen saman värisinä. Viikkojen vaihtumisen huomaa vain jouluvalojen määrän tasaisesta kasvusta.

Eilen päätin antaa periksi ja lopettaa syy-seuraussuhteiden metsästämisen. Tähänastisen elämän opettamaa: kaikessa ei aina ole kyse kaamoksesta, vaikeasta isäsuhteesta tai seiskaluokan kotitaloustunnilla saaduista traumoista. Turhauttavinta on tiedostaa että sanottavaa on, mutta sopivia sanoja sen sanomiseksi ei ole. Kutsun sitä henkiseksi ummetukseksi; ei auta vaikka söisit kilon luumuja, hyppisit hyppynarua tai juoksisit Pispalan portaat kuudesti maksimisykkeellä. Kun tekstiä ei tule, sitä ei tule. Eikä sille aina ole mitään kovin pätevää syytä.

Silloin parasta on olla hiljaa. Jättää tietokone muutamaksi päiväksi pöydän kulmalle ja keskittyä itsensä sijaan imuroimiseen ja irtokarkkeihin. Muistaa oma kuolevaisuutensa ja tulla naurettavan onnelliseksi kirpputorilta löytyneestä silkkipaidasta. Jossain vaiheessa takaraivoon liiskaantunut paniikki sanojen loppumisesta vaihtuu puoliluottavaiseen tunteeseen siitä, että vielä ne tulevat: oikeat lauseet, aiheet ja ihmiset.

Tänään, marraskuun toisena päivänä se hetki koitti. Minulla on taas asiaa. Eikä tarvittu edes luumuja. Tähän päättyy pariviikkoinen kirjoittajan egotrippi - kiitos että olette eläneet sen kanssani. Pian asiaa kaikesta, mutta ennen sitä haluaisin kysyä: mitä teille kuuluu?

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Kiti
Katso tarkemmin

Henkinen ummetus; voi kyllä, sitä on liikkeellä. Täällä podetaan myös talviaikaväsymystä ja öiden verisiä painajaisia. Silloin kun aurinko sattuu pilkahtamaan, se vain särkee silmiä. Voi kun osaisin vajota edes melankoliaan, sen sijaan olen vain horroksessa.

Mutta on tässä jotain hyvääkin. Kynttilät. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Öiden veriset painajaiset. Kuulostaapa pelottavalta.

Horrosta rauhassa - luontokin tekee niin. Tsemppiä! Ps. Muista puhaltaa kynttilät ennen kuin nukahdat! Pus.

Pax
Liikehdintää

Kiitos hyvää, haluan vastata enkä pelkästä kohteliaisuudesta. Ei ole pelkkää hyvää, mutta mitä niitä nillittämään. Jätin kauppaan yöpaidan, jossa luki "I'm not a morning person", vaikka en todellakaan ole aamuihminen, mutta eihän sitä aina tarvitse alleviivata eikä asettaa itseään sellaisiin lokeroihin, ettei voisikaan sitten nauttia aamuista jos siltä sattuisi tuntumaan, kun on niin tarkasti jo määritellyt itsensä, yöpaidan tekstiä myöten.

Yöpaidasta päätellen täällä on edelleen aamu, eikä se ole ollut yhtään huono.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa että joku muukin suhtautuu printtipaitoihin yhtä suurella vakavuudella. (Tästä on tulossa postaus joskus...)

Kiitos kun kerroit Pax - ilahdutat päiviäni suuresti sanoillasi.

Irtokarkkeja... Se oli nyt ainoa asia, joka tuosta tekstistä näin maanantain tahmaiseen tajuntaan jäi. Mutta muuten kuuluu hyvää, kiitos kysymästä, irtokarkkien vajausta vain..;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Aaah. Apinanraivoja, autokarkkeja, ufoja. Cola-pulloja! Sirkusaakkosia!

No niin nyt lopetan.

Ilana

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. En ole lainkaan ankeutunut marraskuusta (kuuluisat viimeiset sanat?), vaikka kellojen siirron jälkeen illat tuntuvatkin aika pimeiltä. Tänään taitaa olla se päivä, kun sonnustaudun ensi kertaa superseksikkääseen huomioliiviin. Saarella on kuitenkin vielä 14-15 astetta enkä ole edes päässyt testaamaan uusia sadehousujani, että turhaan tätä säätä haukutaan. Ei ole ainakaan pahempi kuin Hollannissa :)

Kuulostaa siltä, että olet ollut melkoisessa pyörityksessä tämän syksyn. Kyllähän aivo kaipaa pientä hengähdystä sellaisen jälkeen. Mukavaa, jos blokki kuitenkin nyt helpotti!

 

Satumaah
Satumaailmassa

Hollannissa on tällä hetkellä mitä kaunein syksy, eikä ole edes satanut moneen päivään. Itseasiassa vasta tämän kirjoituksen luettuani tajusin, että "niin, nythän tosiaan on marraskuu". Ei tunnu siltä. Joten hyvää kuuluu tännekin, kiitos vaan, Laura, kysymästä. :) 

P.S. Oon huomannut, että kun avaan eri juttuja välilehdille, jotka haluan lukea, jätän sun kirjoituksen aina viimeiseksi, sokeriksi pohjalle. Yleensä sun sanoista jää rauhallinen tunne. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiva kuulla Satu! (Ja kiva että olet Lilyssä!)

Heti kun pääsin manaamasta, marraskuu täälläkin otti pastellisen sävyn. Hyvä niin, tähän on helpompaa tuudittautua.

Ja: kiitos. Kommenttisi iski suoraan syvälle.

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi Ilana, ihanaa kuulla! Olen miettinyt sinua.

Pyöritys on hyvä välillä - muistaapa elävänsä. (Mutta sen jälkeen muistaa aina kuolevansa.)

Terkkuja saarelle!

Raato
Whine ei lopu

Tänään paistoi aurinko aivan kuin kesä olisi ollut. Lämpötila oli lähempänä viittätoista kuin kymmentä plusastetta ja minä ensimmäistä kertaa sitten syksyn saapumisen vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin jolkottelemaan metsään. Viikonlopun rappio takertui henkeen, mutta lihakset eivät olleet unohtaneet.

Kiitos, että kysyit, nyt minäkin ehkä saan kirjoitettua omalle tontille henkisen ummetuksen ohi.

Laura T.
Missä olet Laura?

Onneksi nämä alkupäivät taittuivatkin vähän kauniimmiksi. Helpompaa hengittää.

Ihanaa kuulla susta! Kirjoita, kirjoita pois vaan kaikki. Vaikka roskikseen menevää materiaalia, kunhan sen saa ulos.

tiia_

Kiitos kysymästä, mulle kuuluu... eimitään. Jos vertaisin itseäni Venäjän historian vaiheisiin, eläisin brezneviläistä pysähtyneisyyden aikaa. Vähän kuin olisi matkalla mukamas jonnekin, mutta tiet eivät tunnu johtavan minnekään tähdelliseen. Onneksi on irtokarkkeja! 

Laura T.
Missä olet Laura?

Mulla on ihan sama tunne ollut! Täydellisesti kiteytetty.

celebratethebirdsong (Ei varmistettu) http://celebratethebirdsong.blogspot.fi/

Moi Laura!

Hyvää kuuluu! Olen marraskuun (niinkuin kaikkien muiden kuukausien) fani! Olenkohan ainoa? ;) Ehkä se on sitä, että tykkään niin paljon kontrasteista ja niitähän Suomessa riittää. Aika mielenkiintoinen marraskuu meillä, lämmintä ja utuista, kaunista!

-tintti

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi tintti!

En tiedä voinko sanoa olleeni koskaan varsinainen marras-fani, mutta eipä se ole tuntunut taakaltakaan. Nyt ehkä hieman, mutta koitan totutella!

Ja kontrastit - parasta tässä maassa. Ehdottomasti.

Mia K.
Voi taivas

Ei aina tarvitse kirjoittaa.. mikään kaunis ja hyvä ei synny väkisin :) Ootko kuullut, että mitä isompaa haluaa "synnyttää/tuottaa", se vastii myös isomman "tyhjän" tilan minne syntyä ♡ 

Sulla on jo kaikki. Sanat. 

Ne tulevat aina kun on niiden oikea aika ♡

Kommentoi