I'd rather be a rebel than a slave

Ladataan...
Missä olet Laura?

No nyt on.

Vietin koko maanantain yksin. Istuskelin kahviloissa, kirjoitin, mallailin sadan euron silkkitoppia ja mietin millaista olisi ostaa se sen enempiä miettimättä. En ostanut - laitoin varaukseen. Äänsin nimeni eleettömän aatelismaisesti kuin kyse olisi vain pohdinnasta eikä rahasta.

Illalla kävelin pienessä tihkusateessa elokuviin siihen elokuvateatteriin, johon aina toivoo kävelevänsä pienessä pariisilaisessa tihkussa mielitiettynsä kanssa. Olin kuitenkin yksin - ja aivan äärimmäisen onnellinen.

Ja se elokuva, se oli Suffragette. Kuin potku mahaan (tai kuvitteellisille kiveksille): tositapahtumiin perustuva tarina siitä, millaisiin tekoihin omien oikeuksien ajaminen vei brittinaiset 1900-luvun alussa. Ei aina kovin kaunista katseltavaa, mutta eihän elämä ole.

Suffragette kertoo naisasialiikkeen väsymättömästä taistelusta, ja niistä menetyksistä joita naiset kokivat puolustaakseen oikeuttaan olla äänessä. Vain osoittaakseen paikkansa niin tasa-arvoisina työntekijöinä kuin päättäjinäkin, vietiin näiltä naisilta yksitellen koti, perhe ja kaikki turva. Jotta vaikenisivat.

Mutta he eivät vaienneet.

 

''What are you gonna do? Lock us all up? We're in every home, we're half the human race, you can't stop us all.''

 

Jossain kohdin elokuvaa huomasin vetäytyneeni kiinni selkänojaan ajatellen että onneksi tämä on vain elokuva. Kunnes muistin että se ei ole sitä. Se on valokuva todella mustavalkoisesta maailmasta sadan vuoden takaa.

En kerro enempää, mutta sanon tämän: menkää, katsokaa.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Muhunkin tämä teki todella ison vaikutuksen

(Seurasitko muuten debattia joka tuosta sun otsikon lauseesta syntyi? Mm. täällä.)

Laura T.
Missä olet Laura?

Uskomatonta. Olin ihan varma että olit kirjoittanut tästä, ja olin jo kirjoittamassa että MITEN MULTA ON MENNYT TUO OHI (postauksesi siis), kunnes katsoin päivämäärää. Muutama päivä ennen kevään pahinta deadlineani, hah. En ole tainnut pystyä keskittymään.

On se hassua. Aina kun kyse on elokuvasta, joka on suoranaisesti jotain mieltä: näyttää jonkin epäkohdan, rakentuu sen ympärille tai kuorii itsestäänselvyyksiä, aina, aina juuri niistä kirjoitetaan kritiikkiä vähän aiheen vierestä (aiheestakin, tottakai - tässä tapauksessa valkopesu esim.). Kaikki sekoittuu kaikkeen, sanoista tehdään aseita ja idea hukkuu kaiken sen alle.

Jos lause olisi tokaistu Hangoverin kaltaisessa miljoonakänniseksisekoilussa, kukaan ei olisi sanonut mitään. Koska pojat on poikia ja läppä läppä.

Kommentoi

Ladataan...