Ihmisistä ja juhlista

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Heräsin aamulla ystäväni sohvalta siihen, kun kömpelö labradorinnoutaja nuoli korvaani.

Eiliset juhlat olivat huikeat - eivätkä vähiten ihmisten vuoksi. Kävellessäni metroasemalta juhlapaikalle mietin, miten ihmiset sen tekevät; kuinka jokainen paikalle saapunut onnistuu näyttämään siltä kuin olisi syntynyt juhlimaan. Kiskoin sukkahousujani ylemmäs ja pohdin, olenko todella ainoa joka stressaa kenkienvaihtoa ja sitä mihin laukkunsa paikan päällä jättää.

(Kunnes sata metriä ennen juhlapaikkaa näin muita juhlijoita vaihtamassa korkokenkiä puskien suojassa. En siis olekaan ainut.)

 

 

 

Voisin kirjoittaa juhlista sen, mitä juhlista yleensä kirjoitetaan. Ajatuksen tasolla gaalat menevät kohdallani valmiiksi tanssittujen kategoriaan: paikalle saavutaan, käydään samat dialogit sataan kertaan, poseerataan jäykästi ja tanssitaan niukasti (jos ollenkaan). Tilataan lopulta taksi ja lähdetään vähin äänin kotiin. Mutta viimeistään siinä vaiheessa kun löysin itseni loppuillasta tanssimasta ilman kenkiä lavan kupeesta...noh, jouduin fiksaamaan omia oletuksiani.

Jos ihan rehellisiä ollaan, minua ei kiinnosta onko buffetissa lohta, siikaa vai Vatikaanin suihkulähteestä pyydettyä kultaotsarauskua - kuinka monta tonnia mihinkin on käytetty tai kiiltääkö naama kuvissa (kiiltää). Minua kiinnostavat ne hetket, kun loppuillasta istut uusien ihmisten kanssa jo tyhjentyneessä ruokasalissa, kaadat viinipullon pohjat lasiin ja toivot salaa ettei tarvitsisi ihan vielä lähteä.


 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Super iso jee! Pus!

hanna kovanen

Ihanasti kirjoitettu - jälleen kerran ! Meidän juhlaseurueella oli ihan samat ongelmat; kova tuuli sotki hiukset, kaikilla oli ylimääräisiä kasseja sekä roinaa ja hameenhelmoja kannettiin, koska tennarit oli jalassa metrosta tullessa. Jännittikin vielä kun ei montakaan tuntenut etukäteen, mutta juhlahumussa ja liian monen cocktailin jälkeen sekin hävisi :D Bileet olivat huikeat! 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Hanna! Hahah: roinaongelma on suuri mutta salattu. Nämä hetket muistuttavat aina siitä että olemme loppupeleissä vain ihmisiä: vähän epävarmoja kaikesta glamourista huolimatta.

Mutta kivaa oli, olisipa ollut hauska nähdä. Ensi kerralla sitten, eiks je!

hanna kovanen

Toden totta :) Ensi kerralla ehdottomasti!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Laura!

Minun piti jo aiemmin kysyä, mutta onneksi tämä kysymys ei ole vanhentunut; Mitkä ihmeen blog awardsit? Jossain bannerissa kehotettiin äänestämään, klikkasin aikeissa äänestää Missä olet Lauraa, mutten blogiasi sieltä löytänyt.

Olen täällä muuten aatostellut. Ottaisinkohan tämän syksyn tai vaikka loppuvuoden, seuraavan 12 kuukauden tavoitteeksi ihmiset, uusia ihmisiä tarvitsisin elämääni. Voisin aloittaa vaikka työkavereistani, kutsua heidät konserttiin kanssani, tai teatteriin. Niin helppoa, niin vaikeaa. Josko yrittäisin itsekin olla jotenkin aktiivisemmin olemassa, helpommin tavoitettavisssa ja läsnä, lähestyttävissä. Osaankohan? Riittääkö, että olen itseni? Aion myös ehkä kirjoittaa tuollaisen kirjeen tuntemattomalle, sekin jänskättää, mutta enkai voi epäonnistua? Kirjoitan vaikka jonkin kauniin, puhuttelevan ajatuksen kauniille paperille ylös. Olisikohan siinä jo jotain?

Kauheasti kysymysmerkkiin loppuvia virkkeitä, mutta älä ota ressiä, en edes odota niihin kaikkiin vastausta, koska osa niistä on kai omia hajatelmiani.

-seglen

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei seglen!

Awardsit olivat uudenlainen tapa palkita blogeja - itse en ollut ehdolla, ainoastaan vieraan tehtävissä. (Eli siinä helpoimmassa, huh.)

Kiitos ihanasta kommentistasi, tykkään tosi paljon kun kommenttiboksissa keskustelu lähtee ihan omille teilleen. Se on parasta koko hommassa.

Mutta! Oma neuvoni ihmisten suhteen on tämä: kun alkaa tehdä juuri niitä asioita mistä kaikista eniten tykkää (savenvalanta, kirjakerho, seinäkiipeily, improteatteri), samantyylisiä ihmisiä alkaa ilmaantua elämään ilman suurempia ponnisteluita. Mikäli olet yhtä sydämellinen tyyppi mitä annat kommenteissasi ymmärtää, en usko hetkeäkään että homma tuottaisi minkäänlaisia vaikeuksia.

Kirje tuntemattomalle voi olla vaikka yksi lause kortissa. Se lause voi olla käänteentekevä saajalle, joka ei odota välttämättä mitään suuria. Ele on tärkein. Rohkeasti vaan, anna palaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei taas!

Tartuin kyniin, pengoin kallisarvoista, lapsuudesta säästeltyä kirjeaperiarkistoani ja kirjoitin kirjeitä heti viisi! Toivottavasti joku hymyilee niille tänä syksynä (:

-seglen

Laura T.
Missä olet Laura?

Ooh, ihana kuulla seglen! Viisi? Wau. Tärkeitä varmasti jokainen.

Iso kiitos kun tartuit haasteeseen!

Kommentoi

Ladataan...