Jääneiden juhannusvalssi

Missä olet Laura?

 

 

 

Juhannus ja tyhjän kaupungin syli.

Yhtäkkiä jokaisella on tarve kuulua johonkin, olla osa kesäistä kaikkeutta. Yhden viikonlopun ajan on oltava paikka, menu ja seurue. Olemassaolon merkiksi kootaan soittolistat, sovitaan kyydit, nostetaan maljat ja sidotaan seppeleet. (Yhtälöstä on löydettävissä häiritsevän paljon samankaltaisuutta hääjärjestelyiden kanssa.)

Keskustan kadut ovat tyhjät. Ovet ovat kiinni - nekin, jotka ovat aina auki. Lähikappakka on pimeänä. Mietin vääjäämättä heitä jotka haluaisivat olla siellä, mustien korkeiden pöytien ääressä jakamassa kuusi tuoppia ja oman irrallisuutensa. Mutta näissä päivissä ei ole varasuunnitelmia tai pitäviä aikatauluja. On vain kaikkialle venyvää aikaa joka pitäisi viettää tietäen mitä seuraavaksi.

Syntyy tarve perustella paikkansa - vielä enemmän paikattomuutensa.

Harvoilla vastaan kävelevillä on silmissään sama itseä, toisia ja maailmankaikkeutta punnitseva katse; sekoitus ymmärrystä ja ymmärtämättömyyttä. Mekin olemme jääneet. Astelemme laiturin sijasta hisseihin, syömme samoilta lautasilta ja tuijotamme hiljaisia pihoja. Syinä oma tahto tai vastaavasti liian pitkäksi venähtänyt tahdottomuus. Syitä on - niitä on oltava.

 

 

 

Tänä keskikesän viikonloppuna on valittava puolensa. Ollako lähtijä vai jääjä - perustellako päätöksensä kovaäänisesti, vaiko tehdä se eleettömästi katoamalla seinien sisään. Näinä päivinä koordinaateilla on enemmän merkitystä kuin koko vuonna yhteensä.

Kuparinen aurinko paistaa, lämmin sade muistaa meitä. Haluaisin vielä lähteä ajelemaan keskustan kaduille - näinä päivinä kaupunki tuntuu omimmalta. Se tottelee jääneitä, pysyy paikallaan kuvissa ja ottaa vastaan kaikki sinne eksyvät. Nukahdan sohvalle.

Päätöspäivä. Olen katsellut koko viikonlopun kaupungin pisimpiä katuja; seissyt keskellä autiota puistokatua ja tähyillyt molempiin suuntiin. Ei ristin sielua. Nyt äänet palaavat. Moottorijarrutukset, askeleet, kopisevat rappukäytävät. Parkkeeraukset, pakkaamiset ja purkamiset. Ovia avataan, hissi sahaa ihmisiä kerroksiin. Pyykkitupa täyttyy, liikennevalot syttyvät, Siwassa on ruuhkaa.

Ihmismassan mukanaan tuoma tasainen kohina palaa nousuveden lailla. Sen kuulee jo kaukaa. Taika häviää kesärenkaiden alle.

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

KatjaV (Ei varmistettu)

Tässä osuit naulan kantaan! Jonkinmoinen juhannukseen liittyvä stressi tai paine meinaa joka buosi kehkeytyä siitä, että "pitäisi" lähteä kaupungista jonnekin. Olla sosiaalinen ja tehdä kauheasti kaikkea, koska on juhannus. Koska se vaan kuuluu asiaan.

Mutta kun ei omista mökkiä, ja on oikeastaan kaupungiss viihtyvää sorttia muutenkin, olen yleensä siellä missä muinakin viikonloppuna, eli kotona. Aavemainen kaupungin tyhjeneminen saa silti joka vuosi sydämen nyrjähtämään - jäänkö jostain paitsi ja pitäisikö olla jossain toisaalla.

Toivottavasti saan tulevina juhannuksina itseni vakuutettua siitä, että olen juuri siellä missä pitääkin ja missä haluan olla. Ilman stressiä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jep, päivissä ja tyhjässä kaupungissa on jotenkin tosi räikeä ristiriita. Hiljaisuus on niin syvää että vääjäämättä mieleen hiipii ajatus että on jää jostain paitsi. Kun kaikki ovat jossain.

Silti, kaikesta oudosta aivosumusta huolimatta rakastan kaupunkia erityisesti juuri näinä päivinä.

Ouska (Ei varmistettu) http://ajatustenarkisto.blogspot.fi

Ei vitsi mikä teksti. Tai oikeastaan kuva.
Ja niinpä:
"Tänä keskikesän viikonloppuna on valittava puolensa. Ollako lähtijä vai jääjä - perustellako päätöksensä kovaäänisesti, vaiko tehdä se eleettömästi katoamalla seinien sisään. Näinä päivinä koordinaateilla on enemmän merkitystä kuin koko vuonna yhteensä."

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Ouska.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Tämä juhannusilmiö on kyllä jännä, enkä ole itse sitä päässyt kunnolla koskaan kokemaan. Täällä kun kaupat ovat auki ihan normaalisti ja ihmisiä yhtä vähän kuin aina muutenkin. Kyllä tosi moni toki lähtee sinne mökille tai minne nyt meneekin, mutta ihan samallalailla tosi moni myös jää kotiin. Kaupoissa ei ole maailmanlopun ruuhkia kuin aatonaattona iltapäiväneljän jälkeen sekä aattoaamuna. Ehkä tämä on joku (eteläläisten) kaupunkien juttu? Ehkä täällä ihmiset vaan grillailee omalla pihalla tai ovat grillaamatta jos ei huvita, tavallaan asutaan jo tarpeeksi "maalla" eikä tartte lähteä "kaupungin hälyä pakoon" kun ei täällä mitään hälyä tai edes kaupunkia ole. En tiedä. :D En oikeasti muista, että täällä mitään kummempia juhannusperinteitä olisi ollut kenelläkään eikä täällä ole kyllä mitään sosiaalista painetta. Seku vaan kaikki on ja elelee ja jotkut juhlivat Inarinmeren juhannusta bailaamalla saamelaisartistien tahdissa.

Tai ehkä tää meidän huudien meininki on just sitä, mitä kaupungista lähdetään karkuun. Onhan tämä oma kotikin toki aika HC-kamaa jollekin varmasti. Kauppaankin kun on se 15 kilometriä ja takapihalta näkee pelkän jängän ja kotivaaran :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Hah: tiivistit viimeisessä kappaleessa juuri sen mitä itsekin ajattelen. Ehkä elätte juuri sitä elämää mitä eteläläiset havittelevat näinä päivinä. Mieti!

karoliin (Ei varmistettu)

Eipä mun viime päivien tunnelmiani voisi yhtään paremmin sanoiksi pukea.
Sä olet sun teksteissä aina niin asian ytimessä, oli asia mikä hyvänsä. Otat sipulin ja avaat jokaisen kerroksen loppuun asti. (Ja teet sen tyylillä.)
Tykkään.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos karoliin! Tämä kommentti tuli niin oikeaan saumaan; ehkä tämä puoliblokki lähtee nyt liukenemaan. Kiva että luet, kiva että tykkäät.

Voi tämä oli taas niin kauniisti kirjoitettu!

Kaikkiin suurempiin juhlapyhiin tuntuu liittyvän stressi: stressi tehdä jotain jollain kivalla porukalla tai stressi keksiä hyvä syy, miksi ei tee jotain jollain kivalla porukalla. "Mä en silleen välitä noista juhlapyhistä" tuntuu olleen hyväksyttävämpi syy kuin mun tän juhannuksen "Mulla on oikeestaan How I Met Your Mother -putki menossa ni aattelin katella sitä". Mummini oli suorastaan helpottunut, kun pari ystäväni tuli sitten kuitenkin kylään ja vietettiin juhannus kolmestaan (katsomalla sitä HIMYMiä) :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, perusteluita tulee esitettyä vähän puolihuomaamatta. Hassua. Mutta teidän juhannushommat menikin sitten ihan niin kuin pitikin - hyvä!

Kiitos alice k., kiva kun kommentoit.

Juudit
Ihmisen kokoinen

Olipa helpottavaa lukea ajatuksiani noin järkyttävän kauniisti sanoitettuna.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Juudit, on aina ilo auttaa!

Kommentoi