Järvellä hiljaisuus kelluu

Missä olet Laura?

 

 

 

Minulla on neljä setää. Veljeksistä jokainen on asettunut eri puolelle Suomi-neidon torsoa. Kun kartalta katsoo, pisteiden välille mahtuu sormien mittoja. Satoja kilometrejä. Yksi sedistä asuu Ruotsissa; asettui sinne sattumalta kaksikymmentä vuotta sitten, ja puhuu nykyään suomea ruotsalaisella aksentilla.

Kun harvoin satumme saman katon alle, talo täyttyy äänistä ja askelista. Pöydän ääressä puhutaan ruotsia, suomea, unkaria ja englantia. Kielet sekoittuvat, eikä ketään haittaa vaikka virkkeessä lainaillaan sanoja idästä ja lännestä. Mummu jaksaa välillä korjata mikäli joku heittää ilmoille täysin tuulesta temmatun lauserakenteen - opettajuus ei taida kuihtua ihmisestä koskaan täysin.

 

 

 

Keittiön pöydän ääressä puhutaan politiikkaa. Joku lukee kirjaa. Koira haukkuu siilille ja yritämme toppuutella ruotsiksi. Yhdeksän soppalautasta, yksi koira, ateisti, puuseppä, pari muusikkoa. Veljistä vanhin muistuttaa nuorinta, tolkun miehiä molemmat. Nousemme yöllä veneeseen, soudamme suuren saaren ympäri. Pakomatkalla mietimme josko rakentaisimme tähtitornin keskelle asumatonta saarta.

Paluupäivä, seitsemän tuntia pisteestä pisteeseen. Kaksi tupakkataukoa ja yhdet kahvit huoltoaseman oransseista kupeista. Palasokeria. Volkswagenin penkeillä istuu neljä hiljaista matkustajaa. Olemme lähes koko seitsemän tunnin matkan hiljaa.

Tulen kotiin, puran kassit heti. Deodorantti peilikaappiin, lenkkarit eteisen alahyllylle. Tomuiset, hikiset, hyttysmyrkyltä haisevat vaatteet heitän vessan lattialle, käyttämättömäksi jääneen mekon viikkaan takaisin vaatehyllylle. Kaadan kasveille vettä, puran kassista mukana tulleen avokadopuun taimen - mummu oli kasvattanut sen minulle. Laitan taimen ikkunalaudalle ja katson kaupunkikorttelia. Kaupungin vakiokohina sekoittuu tasaiseksi massaksi, jonka seasta on mahdotonta erottaa yksittäisiä ääniä. Pakastin, se surisee.

Raavin puremia vaikken saisi, sillä kukaan ei ole kieltämässä. Tänään en puhu kenellekään.

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Tunnistan paljon ja jotain en yhtään. Ja tekstin rytmi, ihana.

Laura T.
Missä olet Laura?

Pus, ihana. Eilen saavuin kotiin ja mietin että haluan olla ihan hiljaa, mutta seurassa. Kaivoin sun kirjan esiin ja luin sen yhdeltä istumalta. Se oli ihana ja kaunis, olkoonkin ensimmäinen.

Helmi K
sivulauseita

Jos voisi toivoa missä fiiliksissa joku sen lukee niin just noin.

Didionin muistilista

Nää kuvat näyttää siltä että ne olis dokumentista, sellaisesta hiljaisesta ja hyvästä joka menis esim. Espoo Cinessä. Ja tää kaikki kuulostaa niin kauniilta että katsoisin sen dokkarin kyllä vaikka se olisi nelituntinen.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tykkäsin näistä kuvista itsekin tosi paljon, niihin on saatu täydellisesti se tunnelma joka oli. Kerron kuvaajalle terveiset.

Ihmisroskanen (Ei varmistettu) http://ihmisroskanen.blogspot.fi/

Tekstin loppu oli väkivaltaa, kun piti palata kotiin, purkaa kassit. Niin olin mukana siellä jossain muualla. Nyt heräsi nimittäin mielikuvaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Niinpä. Maaseutu ja kaupunki, niin erilaiset. Kiitos Ihmisroskanen, ihana kun kommentoit.

Kommentoi