Juoneton

Missä olet Laura?

 

 

 

Kun kerron ihmisille kirjoittavani, he kysyvät mistä kirjoitan. Asioista ja ihmisistä, minä vastaan. En osaa ilmaista asiaa sen tyhjentävämmin.

Sillä niinhän se on. Minä kirjoitan ihmisestä ja ihmisistä. Asioista. Kuolemasta, avaruudesta ja kivistä. Paljettijakuista ja hautajaisista.

Muistan lukeneeni toimituksen juttua, jossa aloittelevia kirjoittajia kehotettiin ajan kanssa miettimään, mitä palstallaan haluaa viestiä. Että olisi hyvä olla jokin punainen lanka. Jonkin aikaa jaksoin etsiä, kunnes turhauduin. Kirjoittamieni juttujen väliltä ei ole löydettävissä minkäänlaista kantavaa teemaa. Ja juuri se lienee syy mikä saa minut palaamaan. Niin kuin tekemisillänikin, ei teksteilläni ole oikeastaan kuin yksi yhdistävä tekijä. Tekijä.

Tämä ei ole palsta muodista tai lapsiarjesta. Tämä ei ole melankolian tahdittama tarina, eikä peruspositiivinen arkikuvaelma. Ei vastoinkäymisten portfolio tai juhlapäiväkirja. Tämä on kaikkia niitä, ja paljon muuta. Niin himskatin paljon, ettei minulla ole mitään käsitystä siitä mitä tuleman pitää.

Juonettomuus tuntuu hyvältä ja omalta.

Minulla on punainen lanka, ja se on tämä elämä tässä. Se riittänee minulle. Etsintä on päättynyt.

Mitään poistamatta tai lisäämättä, tämä on blogi ihmisyydestä.

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Emmi. Ehkä voin vaan tästä lähtien tituleerata itseäni kaunokirjailijaksi, ja kuitata kysyjille että ''kirjoitan kaikkea kaunista ja älykästä.''

Kiitos kun jaksat kommentoida kaiken kiireen ja kaaoksen keskeltä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi sonaj!

Minäkin yritin asetella vaatimuksia, mutta raskaaksihan sellainen käy ellei se omalta tunnu. Olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen että tehdään nyt sitä mistä tykätään ja katsotaan mihin se vie. Jos ihmisellä on intohimo johonkin asiaan, elementit löytävät paikkansa vähän kuin itsestään. Joskus on ihan ok punnita ja miettiä suuntaviivoja, mutta mielestäni blogi ei ole paikka itsensä rajoittamiselle.

Hyvä teksti on juostavissa läpi. Sen takia kannattaa keskittyä ehkä enemmän yksittäisiin teksteihin kuin niiden muodostamaan kokonaisuuteen. Ehkä näin. Ehkä hyvistä teksteistä muodostuu hyvä blogi; olivat kirjoitukset sitten keskenään samaa aihealuetta tai eivät. Tähän tulokseen olen pohdintojeni pohjalta ajautunut.

Siispä tsemppiä ja uskallusta. Avoimuutta ja luottamusta siihen että sinä osaat kyllä. Niin harrastuksissa, tunne-elämässä ja töissäkin pätee yksi voima: ihmiset ja asiat löytävät kyllä luo, kun tekee mitä rakastaa. Siihen aloin uskoa tänä vuonna.

Kommentoi