Kaikkialle leviävä paluu

Missä olet Laura?

 

 

 

Olin juuri viisi päivää kirjoittamatta. Se on pisin aika sitten...en edes muista.

Sitä voisi ajatella, että paluun paperille olisi oltava jollain tavalla syvempi. Kuin kaikki kirjoittamattomat päivät tiivistyisivät pään sisällä puolijalokiviksi, ja että etäällä kaikesta sitä ymmärtäisi jotain olennaista ihmisyydestä, matkanteosta ja elämän ääriviivojen häilyvyydestä.

Ei. Viimeiset viisi päivää olen miettinyt metroja, koiria, kahvia ja suklaata.

Palasin eilen kotiin ja nukuin kaksitoista tuntia. Nyt istun pää tyhjyydestä raskaana ja mietin mitä sanoisin.

Päätin lähteä matkaan ilman yhtäkään odottamaan jäävää asiaa, ja niin myös tein; kirjoitin työhommia yöhön saakka ja nukuin yhden tunnin ennen lähtöä asemalle. Kun on elänyt kuukauden tarkalla tuntiaikataululla, sitä haluaa irtaantua kaikesta yhdellä siistireunaisella riuhtaisulla.

Pakkasin mukaan neljä paitaa ja alusvaatteita - päälle vedetyt farkut, lenkkarit ja takki saivat ainoina riittää. Jos olen jotain reissuiltani oppinut, se on tämä: jos pakkaa mukaan ylimääräisiä vaihtokenkiä ja -housuja, tulee paine vaihdella. Kun ne on kerran mukaan pakannut. Kun ei pakkaa, ei tarvitse jossitella. Sillä jos jotain matkoilla ja elämässä inhoan, se on jossittelu.

(Tosin meinasin joutua syömään askeettiset sanani kun olimme lähdössä juhlimaan, ja mietin pääsenkö minnekään lenkkareissani - kunnes muistin missä kaupungissa olimme. Bailasin hiki päässä Shakiraa ja mietin miksi koskaan vetäisin jalkaani mitään muuta kuin hyvin muotoillut mummolenkkarit.)

Nyt syön sohvalla rusinoita ja yritän saada asioista kiinni. Sänky on petaamatta, kello on yksi. Olen syönyt nakkivuokaa mutten ole saanut aamukahviani. Asunnon pinnoille ripotellut tavarat makaavat paikoillaan hiljaa - odottavat ilman odotuksia että joku ottaisi ja veisi paikoilleen. Meissä on paljon samaa.

Haluaisin kirjoittaa salamatekstin, runon tai rehellisen viiltävän kuvauksen tuntemattomasta ihmisestä. Sen sijaan vaellan sängyn ja keittiön väliä ja tarkistan, eikö jääkaapissa todellakaan ole muuta kuin nestemäistä rautalääkettä ja vanhaa karjalanpaistia. Ei ole.

Mutteripannu on jäänyt pesemättömänä tiskialtaan reunalle. Päätän keittää teetä.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Voi Laura ja oi Laura. Ihanaa että olet takas.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämä oli ihanasti sanottu. Sata pusua Pax!

Mia K.
Voi taivas

Hmm.. kiitosta taas muistutuksesta, että noin voi lähteä vaikkapa vain joka päiväkin ;DD... 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Laura!

Hassua, mutta löysin itseni ajattelemasta, että haluaisin kirjoittaa tähän kommenttiboksiin turinointia. Ajattelin, ettei se ole sopivaa, ellei se tismalleentäsmälleen liity sinun kirjoittamaasi. Sitten tyrmäsin höpsöt hajatelmani ja tulin näpyttelemään (:

Haluaisin sanoa, että kävin keikalla. Tykkäsin. Voi jukranpujut kuinka tykkäsin. Juha Tapion keikka oli huikea! (ehkäpä tämä tuli mieleen lenkkarijuhlinnastasi, joten voi kai sittenkin ajatella tämän kommentin liittyvän tekstiisi). Sitten olen jutellut ventovieraille salilla, sana siellä sana täällä, mutta sekin on kivaa!

-seglen

Laura T.
Missä olet Laura?

Minun teksteihini saa kommentoida mitä lystää! Ei tarvitse liittyä mitenkään mihinkään. Kiva kun kommentoit seglen!

Hehee, päässäni soi juuri jostain syystä Juha Tapio, mikä sattuma! Ehkä se soi äsken radiossa, en tiedä. Olen kuullut että mies on timanttinen live-esiintyjä - mahtavaa kuulla että tykkäsit. Tuntemattomille puhuminen on vapauttavaa; siihen ei liity sidoksia, vain sanoja joilla voi muokata päivää. Ja mitä enemmän sitä tekee, sitä varmemmaksi tulee siitä ettei sellaiseen kuole. Ei vaikka aina ei menisi niin kuin suunnittelee. Ihmisyyttä sen puhtaimmassa muodossa.

Kivaa kuulla että syksysi on lähtenyt tällä tavoin liikkeelle!

saarah
visual diary

Tunnistan kaikki nuo reissultapaluufilikset. Yleensä yritän ottaa päivän vapaata, jotta voin velloa niissä

ihan kunnolla.

Kun palaan tältä "vähän" pidemmältä reissulta, tarvitsen ehkä kuukauden siihen vellomiseen. Kääk.

Laura T.
Missä olet Laura?

Koko muu poppoo ehti jo paluumatkalla manailla, kuinka matkakrapula iskee kotiin palatessa. Meikäläinen kirkkain silmin sanoi ettei tunnu missään. Eipä.

Ehkä opin tästä jotain. Nyt, toisena päivänä olo on jo ihan ihmismäinen. Voin vain kuvitella mikä krappe sua odottaa jahka palaat parin vuoden jälkeen takaisin - mutta niin kuin parhaiden bileiden keskellä baaritiskillä kolmen rommikolan jälkeen sanotaan: ei mietitä sitä nyt.

Tove Janssonin tytär

Haluaisin tanssia kanssasi Shakiraa, mutta heitin puhelimeni bussin lattialle ja tästä uudesta puuttuu erittäin tärkeitä numeroita.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kaksi kysymystä:

Miksi sinä sen sillä tavalla heitit?

Onko sun numero sama?

Tove Janssonin tytär

Mikä lie yleisen hämmennystilan aiheuttama lihasnykäisy ja kyllä on.

ikkiam
LUOMA

Tekisi mieli kirjoittaa tähän vastineeksi:

"Kaikkialle leviävä lähtö"

Eteisessä pinossa seisovat tyhjät banaanilaatikot, kirjahyllyn jo täyttäneet kirjalaatikot, mikään ei ole enää paikallaan ja kaikki pakattu on pakattu liian aikaisin. Tarvitsisin sitä vielä.

Kohta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kohta. Ihan kohta.

Helmi K
sivulauseita

Paluut on niin ihania ja outoja ja tyhjiä ja täysiä.

Mutta mikä on nakkivuoka ja tykkäätkö sä oikeesti rusinoista?

Laura T.
Missä olet Laura?

Se on outoa. Paluuseen liittyy niin erilaisia asioita kuin lähtöön, vaikka väliin jäävä on sama.

Nakkivuoka on vähän kuin kinkkukiusaus nakinpaloilla. Äiti tekee tyttärelleen, tytär syö hyvällä ruokahalulla ja kiitollisena. Rusinoiden kanssa elän kausittain: välillä ahmin, välillä vältän. Nyt taas ahmin.

Pumpuli
Pumpulielämää

"Nyt syön sohvalla rusinoita ja yritän saada asioista kiinni." Repesin. Teksti sai hymyileämään, hyvälle tuulelle ja ajattelemaan.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa! Kiitos kun kerroit Pumpuli!

Kommentoi