Kasvoi yhteen irrotakseen

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Kun asiat liikkuvat ja vaihtavat toistuvasti paikkaa, mietin usein pysyvyyttä. Sitä, onko ihmisillä ja asioilla ylipäätään luonnollista taipumusta paikoillaan pysymiseen, vai onko kaikkeen sisäänrakennettuna vahva liikevoima joka pakottaa ottamaan askeleita, senttejä ja vuosirenkaita.

On asioita joiden ajattelee olevan aina siinä, mutta jotka yhtäkkisen hiljaa häviävät näkökentästä, lipuvat kauemmas. Hermokipuna jyskyttävät pettymykset liukenevat vuosiin, ensimmäiset, toiset ja kolmannet ihmiset kävelevät sisään.

Keskustelin hetki sitten ihmisen kanssa, joka on ollut elämässäni aina. Istuin syvällä kirjaillussa sohvassa ja katselin kuinka vuodet olivat rakentaneet meidät eri kaupunkeihin, eri elämiin. Vaihdoimme sanoja, ajatuksia siitä miten kaiken oli määrä mennä ja miten kaikki oli kuitenkin mennyt. Kaiken läpäisi ohittamaton tietoisuus siitä että paikkamme oli jo täytetty. Oli joku joka ottaisi nuo sanat, tekisi niistä seppeleen ja ottaisi aikaa oppiakseen sen kaiken minkä jo toisistamme tiesimme.

Ei ollut enää tarvetta punoa tarinoita yhdeksi. Tunsimme toisemme läpikotaisin ja se riitti. Istuimme vierekkäin ja katsoimme silmiin, mutta olisimme voineet olla jossain muuallakin. Eikä ajatuksessa ollut häivähdystäkään kiittämättömyyttä.

Siinä hetkessä tajusin, että saatoin vihdoin siirtää arkistoon ne lähiön asfalttia paahtaneet kesäaamut, vesisängyllä hyppimiset ja pidätetyt itkut. Ilman katkeruutta tai kerrostunutta pettymystä ne odottaisivat siellä, mikäli jonain päivänä taas niitä tarvitsisimme. Emme välttämättä koskaan. Hetkessä jokin tuntui valmiilta irrotettavaksi. Eikä sen arvo vähenisi. Ei, vaikka se seisoisi yksittäiskappaleena tusinan muun loppuneen tarinan joukossa. Kaikkien niiden puolihuolimattomasti rikki menneiden joukosta se erottuu ehjänä ja valmiiksi tulleena.

Asioiden alkaessa emme koskaan tiedä niiden tarkkaa päätepistettä. Emme kai haluakaan tietää. Ajatus on samaan aikaan lohdullinen ja niin pohjaton, että sen olemassaolon kykenee kohtaamaan vain hetkittäin. Sen, että jokin niin rakas ja kyljessä elänyt voikin olla tarkoitettu irtoavaksi. Eikä sen tajuamiseen tarvita loukkaavia sanoja tai vastaamattomia viestejä. Muutama vuosi ja kuppi kahvia riittää.

Kasvaa vahvaksi yhdessä, irrota ja kiittää elämän mittaisesta käynnistä.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

I like.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Helmi, glad that you do. Very glad.

seglen (Ei varmistettu)

Hei Laura!

Blogisi on lumoava! Kun avaan sen lukeakseni uudet juttusi, arkeni tyyntyy hetkeksi ja ajatukseni vapautuvat hälystä, murheista ja huolista keskittyäkseen vain nauttimaan sinun sanojen virrasta.

Olet taitava! Taitava kertoja, kuvailija, sanojen asettelija.

Tästä saan elämääni jotain. Tyyneyttä ja voimaa. Lujuutta ja malttia.

Kiitos siis!

-seglen

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei seglen, kiitos aivan ihanasta kommentista. Olen todella, todella otettu. Kirjoitit juuri auki sen, mitä toivon tällä tavoittavani. Nyt tekee mieli tanssia.

Kiitos että olet täällä.

kaima (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus! Ja minulle taas niin ajankohtainen. Kiitos.

kaima (Ei varmistettu)

Ja piti vielä sanomani, että kaunis kaunis kuva.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kaima! Kiitos. Olen vähän mykkänä kaikista kauniista sanoistanne. Huh.

Ilana

Miten lohdullinen ajatus. Ja kauniisti puettu sanoiksi. Haluaisin, että olisi paremmin aikaa paneutua lukemaan juttujasi - tuntuu väärältä ohittaa niitä pikaluvulla. Pitää palata myöhemmin takaisin tähänkin!

Laura T.
Missä olet Laura?

Älä stressaa Ilana: joka päivä (tai edes viikko!) ei vaan yksinkertaisesti kerkeä tai jaksa. Se on ihan ookkelis kookkelis. Sitä paitsi pikaluku on joskus teholuku. Sitä ehtii lukea otsikon ja pari lausetta, ja jatkaa sitten tarinaa omassa päässään. Myöhemmin kerkeää peilailemaan syntyneitä ajatuksia itse tekstin kanssa (jos jaksaa). Eli oikeastaan win-win.

Kiitos vielä kauniista sanoistasi.

Karuselli

Kauniisti kirjoitettu. Been there.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos.

Kommentoi

Ladataan...