Katso ylös

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Niin paljon kun puhelimen räpläämistä inhoankin, teen sitä aivan liikaa. Niska kenossa näpyttelen jotain mukatärkeää samalla kun kävelen kauppaan tai jumpalle. Kun askel kulkee autopilotilla ja reitti on tuttu, sitä ajattelee että samallahan tässä nyt.

Tänään hommien lomassa satuin katsahtamaan taivaalle. Hämärä ei ollut ollenkaan harmaa, vaan taivas oli kauttaaltaan marjapuuron värinen. Eikä kyseessä ollut mikään ohikiitävä sininen hetki, vaan tunteja viipyillyt liila ilta. Kaupungin valot halkoivat maisemaan hohtavan oransseja palloja ja utuisia valokiiloja. Liikennevalot värjäsivät näkymän lyhyeksi hetkeksi tulenpunaiseksi, ja minä hämmästelin valoshowta.

Kotiin pyöräillessä taivas alkoi asteittain tummua. Mitä lähemmäs kotirantaa pääsin, sitä syvemmäksi violetti kävi. Nostin katseeni ylös ja yritin löytää sävyjen rajaa. Keskustan puuterisävy tummui hiljalleen, ja sillan kohdalla taivaaseen piirtyi viiva. Väri vaihtui. Valahti musteensiniseksi.

Marraskuu ei siis todistetusti ole vain harmaa: siinä on myös vahva veto liilaa ja syvänsinistä. Siispä haastan itseni ja muut tekemään palveluksen riippuniskalleen, ja nostamaan katseen vaihteeksi ylös. Vähemmän multitaskausta, enemmän taivasvaklausta. Eläköön vastakeno!

 

Laura

 

 

 

 

Share

Kommentit

Gigi
Olipahan taas..

Mäkin ihastelin tänään taivasta. Muutenkin marraskuu on täynnä pehmeitä sävyjä. Herkullisen vaaleanruskeat vesiheinät ja syvänruskeat osmankäämit vasten tyyntä järveä, takanaan utuisen vihreä metsä ja satiinisumutaivas<3

Laura T.
Missä olet Laura?

Pehmeitä sävyjä, juuri niitä Gigi. Ihana maisemakuvaus, melkein jo kuulin märän heinän suhinan. Kiitos!

Kommentoi

Ladataan...