Keliakia ei ole harrastus

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Kaksi vuotta sitten lääkäri soitti ja kertoi minulla olevan keliakia sekä muna- ja maitoallergia. Vuosien sairastelun jälkeen diagnoosi oli helpottava, mutta samanaikaisesti se lamaannutti. Muutos kaikkiruokaisesta elämästä erityisruokavalion tahdittamaan arkeen on ollut väsyttävä. Ravitsemusterapeutin kanssa sovimme, että pyrin syömään maitoa ja munaa mahdollisuuksien mukaan, sillä allergia-arvoni olivat tulkinnanvaraisia rajatapauksia. Puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen  kehoni oli niin väsynyt jatkuvasta tulehdustilasta, että jouduin lopulta pitkin hampain luopumaan myös munasta ja maidosta. Kipuilut loppuivat kuin seinään.

Olen huolissani siitä, että trendikkäisiin treenikuteisiin pukeutuneet salimimmit hamstraavat pakastealtaista gluteenitonta ruokaa, tai kun kuulen gluteenittoman ruokavalion olevan oiva väline painonhallintaan. Lainatakseni lääkärini sanoja: ''Ihmiset eivät tiedä, että jättämällä gluteiinin kokonaan pois ruokavaliostaan, voi sairastuttaa itsensä keliakiaan.'' Eli ihan näin kolmella sanalla sanottuna: älä leiki ruualla.

Mikä sitten erottaa keliaakikon ja gluteenittoman harrastelijan? Kun harrastelija menee nälkäisenä pitkän päivän jälkeen viimeiseen avoinna olevaan kahvilaan, eikä saatavilla ole kuin gluteenittomia täytekeksejä, hän miettii että kerran sitä vaan eletään. Tilaa normaalin pasteijan ja päättää että huomenna kuri taas jatkuu. Keliaakikko syö keksit tai sitten ei syö mitään.

Kun kuu vetelee viimeisiään, ja tili näyttää uhkaavan tyhjältä, harrastelija valitsee viiden euron gluteenittoman limpun sijaan ihan normaaleita ruispaloja. Keliaakikko ostaa korkeintaan kahden ja puolen euron jauhopussin ja tekee itse.

Kun valomerkki paljastaa tahmeana läikehtivän tanssilattian, ja on aika suunnata kotiin, porukka päättää pistäytyä yöpalalla. Keliaakikko kulkee suorinta reittiä kotiin, kulkematta pizzerian kautta.

Keliakia ei ole harrastus. En saa minkäänlaisia kiksejä siitä, että syön näennäisesti terveellisempää ruokaa. Enkä siitä, että joudun aina tarkkailemaan mitä suuhuni laitan.

Seuraa tietoisku: diagnoosi ei muuta laiskasta kokista ruoanlaitosta elävää Nigella Lawsonia. ''Ainahan voit tehdä omat leipäsi.'' Keliakia ei myöskään taio lisää tunteja vuorokausiin. Jos en ole yli kahteenkymmeneen vuoteen jaksanut kiinnostua ruoanlaitosta, miksi kiinnostuisin siitä nyt? Olen törmännyt olettamukseen, että erityisruokavalio kirvoittaa pinttyneemmästäkin maksalaatikkomaakarista kovan luokan ruokahifistelijän. Ei se kirvoita. Sama pätee niin keliakiaan kuin allergioihinkin. Olen vegaani vasten tahtoani.

Minä kaipaan helppoa ruokaa. Kaipaan sitä, kun ravintolan ruokalistalta ei tarvinnut metsästää G- ja M-merkintöjä. Kun kahvilaan astuessa ei vielä yhtään tiennyt mitä sitä tänään ottaisi. Kaipaan ruisleipää, mämmiä ja Brunbergin lakuja. Kaipaan vohvelitoffeejäätelöä ja yrttivoipatonkia.

On ruokavalioita ja on ruokavalioita. Keliakialiiton lehdessä asia tiivistettiin hyvin: on raskasta epäillä jatkuvasti. Keliaakikko ei ole nirso kysellessään ja epäillessään ruoan tai tuotteen gluteenittomuutta, hän tekee sitä pysyäkseen terveenä.

Täytän päässäni listaa nimeltä Maailmanlopun menu. Lista asioista, jotka pistelen suuhuni välittömästi, mikäli uutisankkuri mainitsee sanan asteroidi. Siinä missä tuoreet äidit tilaavat jo synnärille kauan kaivattuja sushirullia, meikäläisen lista täyttyy ruuista joita en enää todennäköisesti koskaan pääse syömään. Paitsi jos maailma tuhoutuu huomenna. Silloin poljen lähikauppaan, ostan tuoreita ruispaloja ja teen kulhollisen munavoita.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Oranssinen

tämä on niin tuttua!

Meillä on menty ruokavammaisen elämää rankemmalla kurilla pian 17 vuotta, joten homma alkaa olla aika rutiinia, mutta muistan alkuaikojen opettelun piinallisuuden. Ja ikuisen "vaikea asiakas"-syndrooman aina kun lähdetään ravintolaan syömään.
Mutta kaikkeen tottuu vaikkei siitä pidäkään - vuosien mittaan ollaan opittu tekemään asioita erilailla ja löydetty uusia ruokia ja herkkuja.
Keliaakikkona on "onni" olla suomalainen - Keski-Eurooppalaiset keliaakikkoystäväni huokailevat onnesta Suomi-visiiteillään, kun täältä helposti löytyy niin suolaista kuin makeaakin syötävää!

Ja muuten hei...tapasin viime kesänä naisen joka leipoo keliaakikolle sopivaa ruisleipää!!
Ruis on jotain todella vanhakantaista lajia, peräisin kai jostain Laatokan saaresta ja nykyään sitä kasvatettaessa peltojen ympärillä on suojavyöhykkeet ettei se sekoitu muunneltuihin lajeihin.

Tuosta "maailmanlopun menusta" tuli mieleeni äitini, joka kärsi helvetin tuskat vapaaehtoisesti vuosia sitten kun hänelle iski niin mieletön himo laskiaispullaan...ja oli kuulema sen arvoista vaikka viikokausia meni olon paranemiseen ;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahhah, vaikea asiakas-syndrooma, mikä sanavalinta! Niin nappiin. Ei ole kerta tai kaksikaan, kun olen kahvilassa kysynyt että olisiko teillä jotain gluteenitonta, maidotonta ja munatonta, ja vastaukseksi myyjä on purskahtanut nauruun. I feel you.

Olet oikeassa: on onni olla keliaakikkona Suomessa. Siitä jaksan muistuttaa itseäni usein. Ulkomailla suhtautuminen/tietämys sairaudesta vaihtele kuin yö ja päivä. En esimerkiksi koskaan uskaltaisi lähteä Intiaan reissaamaan, tai reppureissulle maailman ympäri. Ellei mukanani olisi kolme rinkallista riisikakkuja.

RUISLEIPÄÄ KELIAAKIKOLLE? Kerro lisää! Johan pomppas.

Repesin ääneen äitisi laskiaispulla-spektaakkelille. Minä niiiin tiedän sen tunteen mikä herää, kun ympärillä vedetään mämmiä ja wienereitä, ja kahvilan myyjä heittää ilmoille jo legendaariseksi muodostuneen lauseen: ''No olis meillä pakkasessa sitruunamuffinsseja.''

 

Kaunis ja oma elämä

Moikka! Kärsin itse pitkäaikaisista ja hankalista (sekä selittämättömistä?) vatsaoireista ja mielenkiintoni heräsi :)

minkälaisista oireista kärsit ennen keliakin toteamista? kuinka jatkuva tulehdustila ilmeni?

Itselläni pois suljettiin testeissä keliakia mutta olen lukenut vaikka testit näyttäsivät negatiivisista voi viljoille olla herkkä, joten jäänyt pohdiskelemaan asiaa :) 

Laura T.
Missä olet Laura?

Hellou madd3!

Oma sairaskertomukseni alkaa vuodesta 2002 tai 2003, jolloin minulta löydettiin ensimmäisen kerran keliakian vasta-aineet verestä. Tähystyksessä otetuista paloista ei löytynyt kuitenkaan mitään suoranaisesti keliakiaan viittaavaa, joten odoteltiin vuosi ja tähystys tehtiin uudelleen. Ei mitään. Vaikka veressäni näkyi siis selvästi keliakian vasta-aineet, Suomen byrokratia vaatii sairauden näkyvän myös suolesta otetuissa paloissa, joten en saanut mitään virallista diagnoosia.

Vuonna 2012 ihotautilääkärini kysyi, onko minulta testattu keliakia. Kerroin historian, ja tohtori passitti uusiin kokeisiin. Terveen naisen vasta-ainearvot ovat n. 6, kun minulla oli 69. Taas tähystykseen, eikä taaskaan löydöksiä. Lopulta ihotautilääkärin kanssa keräsimme kaikki tutkimuksia koskeneet epikriisit vuosien ajalta ja lähetimme sairaalaan keliakiaan erikoistuneelle lääkärille, joka vei asiani eteenpäin. Parin kuukauden päästä sain postissa tiedon, että minulla on todettu keliakia, joka ei näy suolistossa. Kymmenen vuoden piina loppui pitkälti siihen.

Keliakia aiheuttaa minulla järkyttäviä vatsakipuja. Vatsani turpoaa niin järkyttävän kokoiseksi, että minua on luultu raskaaksi monet kerrat. Ensimmäisen kerran ollessani 16-vuotias. Pahimmillaan vatsa painaa keuhkoja niin, että on vaikeaa hengittää. Joka päivä kymmenen vuoden ajan.

Yleinen harhaluulo on se, että keliakia aiheuttaa jatkuvan ripulin. Minulla ongelma oli vaihteleva, mutta kärsin lähinnä ummetuksesta.

Koska sairastin tietämättäni keliakiaa kymmenen vuotta ilman oikeaa ruokavaliota, kehoni oli loppupeleissä aika huonossa jamassa. Hiukset ja kynnet eivät kasvaneet, rauta-arvoni eivät nousseeet, kärsin selittämättömistä kivuista ja tulehduksenomaisista tiloista ja olin todella väsynyt.

Nämä tulehdustilat tunnistaa siitä, kun kasvojen iho reagoi välittömästi, vatsaa vääntää ja olo on uninen ja kuumeinen.

Toivottavasti oireesi selviävät pian. Muista pyytää labratulokset ja epikriisit itsellesi!

Pearls & feathers

Moi! 

Tavallaan ymmärrän pointtiasi erittäin hyvin. Mutta samaan aikaan ihmettelen. Mitä enemmän on näitä "trendikkäisiin treenikuteisiin pukeutuneita salimimmejä", jotka hamstraavat allergiaruokia laihduttamisen tai minkäikinä vuoksi, sitä enemmän kehitetään erilaisia tuotteita jotka kyseiseen ruokavalioon sopivat. Ja samaan aikaan ihmisten tietoisuus lisääntyy siitä mitä esim juuri gluteeniton ruoka on. Eli vaikka nuo tyypit sinua ärsyttävätkin, samaan aikaan heidän toimintansa helpottaa sinun elämääsi huomattavasti. 

suvitus (Ei varmistettu)

Ehkä näinkin, mutta toisaalta se myös lisää vaaraa, että gluteenittoman ruuan kyselijöitä pidetään vain nirsoilijoina. Ajatellaan, että no onhan tää käytännössä gluteenitonta, ei se pikkumäärä jauhoja nyt mitään haittaa. Eikä haittaakaan, jos hifistelee, mutta haittaapa valtavasti, jos on kyse keliakiasta! Monelle gluteeniton ruokavalio voikin sopia, mutta pitää muistaa, että keliakia on huomattavasti eri asia kuin että vatsa ei oikein tykkää gluteenista.

Kissis (Ei varmistettu) http://www.kissis.fi

Jep, totta! Nykyään on jo älyttömästi gluteenittomia safkoja ja pelkkää gluteenitonta ruokaa valmistavia ravintoloitakin jo pykätään pystyyn. On siitä siis hyötyäkin...Huomautan kuitenkin, että monet gluteenittomat ruuat sisältävät jopa enemmän sokeria (ja niitä pelättyjä hiilareita!) kuin vastaavat gluteenia sisältävät. Eli mitään terveysruokaa ne ei ole eivätkä laihduta! Gluteeniton ruokavalio laihduttaa lähinnä siksi, että ei oikein tiedä enää mitä söisi/ei huvita syödä eli syö siis vähemmän.

Tuli kyllä itse huomattua, että pidempään ilman gluteenia vatsa voi todella hyvin, mutta sitten se gluteenin syöminen olikin todella rankkaa. Kuulun siis ihmisiin "vatsa ei oikein tykkää gluteenista", mutta enpä silti enää koskaan ala täysin gluteenittomaksi...

Laura T.
Missä olet Laura?

Olet oikeassa Kissis, otan jokaisen gluteenittoman ruokalan vastaan ilolla!

Ja huomiosi on kullan arvoinen: niin kuin alempanakin kirjoitin, gluteeniton ruoka ei ole välttämättä terveellisempää juurikin kaikkien lisäaineiden ja sokereiden takia.

Kun diagnoosi saapui, olin ensimmäiset kuukaudet omillani, sillä ravitsemusterapeutin sain vasta muutaman kuukauden päähän. Söin lähinnä riisikakkuja ja omenoita. Kyllä siinä ihminen hoikentuu! Ei enää ikinä.

 

Kissis (Ei varmistettu) http://www.kissis.fi

Heh, mulla on just riisikakkukausi päällä, tosi hyviä sulatejuuston kanssa. :P

Piti tuohon alemmaskin kommentoida erääseen kommenttiin, jossa kyseenalaistettiin tuo lääkärin väite (että gluteenia välttämällä voi aiheuttaa keliakin), että tämä on kyllä kiinnostava asia. Olen lukenut, että gluteenia reilusti syömällä voi aiheuttaa keliakian, liekö tämäkään paikkaansa pitää, en tiedä. Itse ainakin koin pitkän gluteenittoman kauden jälkeen, että vatsa ei tykännyt gluteenista yhtään ja pienissä erin piti palata "normaaliin". Pisti tietenkin miettimään, että voihan se gluteeni sitten olla oikeasti ihan pahastakin. Vieläkään en samalla tavalla gluteenia pysty syömään, muutama gluteeniton päivä viikossa tekee tosi hyvää. Jokin aika sitten innostuin syömään vähähiilarista leipää, jossa on REILUSTI gluteenia ja iho ei tykännyt yhtään, vatsa ei myöskään.

Laura T.
Missä olet Laura?

Gluteeniton päivä tai kaksi viikossa- kuulostaa mahti-idealta!

Jotenkin sitä haluaisi ajatella, että lääketieteen edustajat edustaisivat samaa linjaa tällaisissa asioissa. Näemmä eivät. Kaipa kukaan ei voi todella tuntea vartaloa paremmin kuin kantaja itse. Ainakin tällaisissa rajatapauksissa.

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Moikka!

Treenaajat eivät ärsytä vaan huolestuttavat. Huoli perustuu juurikin siihen, etten toivo kenenkään terveen ihmisen sairastuvan. En treenaajan, en kaupan kassan.

Jos gluteenittomassa tuotekehityksessä otetaan huomioon fitness-buumi, ja tavan vuoksi gluteenittomia tuotteita syövät, oma pelkoni on aiheellinen. Minä haluan tavallista ruokaa, en gluteenittomia tuotteita joita markkinoidaan proteiinirikkaina ja vähäkalorisina. Niin kuin sanoit, tuotteita tulee mutta mille segmentille?

LauriK (Ei varmistettu)

Hello.

Ymmärrän tuskasi. On todella ärsyttävää, kaiken muun sairauden/allergian/yliherkkyyden mukanaan tuoman rasittavuuden lisäksi, kun joutuu luokitelluksi "trendiporukkaan" tai ei tule otetuksi vakavasti.

Gluteeni aiheuttaa monia muitakin hankaluuksia kuin keliakian. Kaikilla se ei edes aiheuta vatsaoireita, vaan mm. iho-oireita, erilaisia tulehdustiloja, nivelkipuja, ravintoaineiden imeytymishäiriöitä, jne. Lista on aika pitkä. Itselläni ei keliakiaa koskaan ole diagnosoitu (eikä se testaamalla aina edes löydy), mitään lääketieteellistä syytä ei löydy sille, ettei kehoni kestä gluteenia, mutta niin se vain vaikuttaisi olevan - oireet häviävät viljattomalla ruokavaliolla, ja jos erehdyn kokeilemaan josko sittenkin voisin syödä leipää, oireet palaavat. Tämän kokemuksen kanssa en ole yksin, ja siksi haluaisin muistuttaa, että muillekin kuin virallisesti keliaakikoille voi olla välttämätöntä turvautua gluteenittomaan ruokavalioon.

Ihan en kyllä allekirjoita tuota lääkärin lausuntoa siitä, että itsensä voi sairastuttaa jättämällä viljat pois ruokavaliosta. Ennemmin olisin huolissani niistä "perusterveistä" ihmisistä, jotka pikkuhiljaa sairastuttavat itsensä viljalla, sokerilla ja keinotekoisilla ravinnonkorvikkeilla.

Erittäin hyvä pointti on silti tuo, että sairaus ei ole harrastus. Ruoka/ruokavalio/tms voi olla harrastus tai prosessi, jonka tarkoituksena on kokeilemalla löytää itselle optimaalisin, terveyttä ja hyvinvointia tukeva ruokavalio. Sen sijaan sairaus/allergia/yliherkkyys ei ole linja, josta voi poiketa silloin kun siltä tuntuu. Siksi aina harmittaa, kun joissakin tilanteissa kuulee näitä "no etkö sä nyt tämän kerran voi... ihan vähän vaan..." Olen jo lakannut pyytelemästä anteeksi ravintoloissa ja kieltäydyn tuntemasta itseäni hankalaksi asiakkaaksi, kun tilaan gluteenitonta kasvisruokaa. En minä tällaista elimistöä ole itselleni tilannut, mieluumminhan sitä söisi ihan mitä ikinä sattuu mieli tekemään!

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi LauriK!

Kiitos kun kommentoit. Tunnen itsekin useita ihmisiä, jotka kamppailevat erityisherkkyyksien kanssa. Se vasta syvältä onkin, juurikin mainitsemastasi syystä: jos nyt kerran kuitenkin ottaisit. Harrastelijoilla siis tarkoitin trendisyöjiä ja painonpudottajia, en heitä jotka todella hoitavat oireitaan.

Sen takia oma diagnoosini oli minulle helpotus. Kymmenen vuotta on pitkä aika olla kipeänä. Aina saatuani negatiiviset koepalatulokset, minulle painotettiin että syö normaalisti. Ja minähän söin. Kun diagnoosi sitten kolahti postiluukusta, pillahdin itkuun helpotuksesta.

Tämä taival opetti sen, että olisi pitänyt vain kuunnella omaa kehoa niin kuin esimerkiksi sinä. Uskon siihen nyt enemmän kuin perinteiseen länsimaalaiseen lääketieteeseen. Mutta ollessani 16-vuotias, en tullut ajatelleeksi näitä.

Suomi on leipäkansa, ja syömme gluteiinia yli tarpeiden. Huolta herättää myös se, että sen sijaan että jätettäisi vain leipä ja pasta pois ruokavaliosta, suhataan Semper-hyllyllä ja ahdetaan kitaan gluteenittomia pakastesämpylöitä jossa on ihan älyttömästi kaikkea ylimääräistä. Sen takia käytinkin tekstissäni sanavalintana näennäistä terveellisyyttä. Vaihtaisin koska vain osia niin, että saisin ostaa normaalia ruisleipää ja sillä siisti. Ei palmuöljyjä ja ksantaaneja.

Ja tuosta mitä sanoit ravintolassa asioimisesta. Minulle tulee edelleen pakottava tarve sanoa anteeksipyytelevään äänensävyyn että ''niin kun on noita allergioita''. Kuin varmistelisin että tää on hei ihan aiheellista. Niin kuin sanoit: minä en ole valinnut tätä. Siinä se ero taitaa olla.

 

Annemaris

Jos pelottaa se, että tarjoilija erehtyy luulemaan sua trendiporukkaan, mitäpä jos vastaisit vaan että mulla on keliakia, tää on vakava juttu? 

Ymmärrän ja en sun tunteita tästä asiasta. Mun äidillä on keliakia, joten seuraan tilannetta läheltä. Moni muukin elää gluteenittomasti, ei vain fitness-jengi. Näen gluteenittomien tuotteiden käyttäjien lisääntymisen vain positiivisena asiana. Vain tällä tavalla gluteenittomia tuotteita tilataan lisää hyllyihin, eikä tarvitse kuunnella vain myyjän ei-oota.

En myöskään ihan ymmärrä tota sun lääkärin lainausta. Jos viljatuotteista tulee paha olo, mut sulla ei oo keliakiaa, niin pitäisikö niitä sitten syödä ja kärsiä oireilusta vaan sen takia ettei tulis keliakiaa? Tuskinpa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi Annemaris ja kiitos kun kommentoit.

Tuossa aiemmin kommentoinkin, että itseasiassa kerron oikeastaan joka kerta tilatessa että mulla on keliakia, maito- ja muna-allergia. Olen oppinut mainitsemasi lähestymistavan  sitä kautta, että pyytäessäni glut.maid.mun.-tuotteita, minulle on naurettu hyväntuulisesti ja sanottu rehellisesti monet kerrat että ''no ihan noilla spekseillä ei kyllä löydy mitään.'' Sen takia minäkin yritin kauan jatkaa maidon ja munan syömistä. Se olisi helpompaa. Olenhan vain (laiska) ihminen, heh.

Keliakian kanssa se on oikeastaan vielä ihan ok, mutta omalla kohdallani todella harva ravintola/tuote tarjoilee gluteenitonta ruokaa joka on myös maidotonta ja munatonta. Mutta ainahan voi onneksi syödä salaattia.

Loppupeleissä kyse on niistä hetkistä, kun voi tehdä poikkeuksen. Tai kun ei voi.

 

Mulla ei ole löytynyt verikokeista keliakian vasta-arvoja eikä tähystystä olla koettu yths:llä tai kunnallisella tarpeelliseksi, mutta oireilen silti selkeästi viljoista ja jossain määrin myös maidosta. Lapsena ollut vilja- ja maitoallergiat. Oireina mm. turvotusta ja ummetusta.

Muutama vuosi sitten kokeilin vhh-/viljatonta ruokavaliota ja turvotus ja mahavaivat helpottuivat. Tämän jälkeen aina välillä palasin viljaisaan ruokavalioon, kunnes 2012 kyllästyin kipuiluun ja huonoon oloon, ja lopetin viljat kokonaan muutamaa poikkeustilannetta lukuun ottamatta (keliakiatestit ja ulkomailla kielimuuri). Mahan tilanne helpottui, mutta nyt maha on alkanut oireilla enemmän myös maidosta. Terveydenhoitaja epäili ärtyvää suolta, lääkäriltä ei mitään mielipidettä asiaan. Aion jatkaa viljatonta loppuelämäni ajan ja nyt tosissani yritän päästä myös maidosta eroon. FODMAPiin täytyy mun myös tutustua vielä tarkemmin.

Se, että nyt on muodissa gluteenittomuus ja superfoodit, ei ole mielestäni poissa keliakikoilta millään tapaa. Suurin osa gluteenitonta noudattavista luultavasti kokee muutoksia olotilassaan, ja sen takia haluavat sitä ruokavaliota jatkaa, vaikkei varsinaista sairautta olisikaan. Sitäpaitsi tuo kysynnän lisääntyminen alkaa vaikuttaa paljon myös kahviloiden ja ravintoloiden tarjontaan.

Ymmärrän ärsytyksesi noista trendimimmeistä, mutta toisaalta he auttavat sinua saamaan edullisempaa ruokaa kysynnän ja tarjonnan lain kautta. Kysynnän kasvaessa gluteenittomien tuotteiden valmistus lisääntyy ja pitkällä tähtäimellä yritysten kustannukset laskevat ja se siirtyy kuluttajien hintoihin alentamalla niitä. 

Kyllä muakin välillä harmittaa katsoa, kun lähellä syödään herkullisen tuoksuisia leipiä tai leivonnaisia, mutta en koe katkeruutta asiasta, koska se turpoamaton miellyttävä olotila on paljon arvokkaampaa minulle kuin hetkellinen mielihyvä ruisleivästä / pullasta.

Ymmärrän ärsytyksesi myös toiselta näkökannalta; mulla on ollut astma 20 vuotta (oon 23) ja homeisen koulun takia joudun kärsimään väsymyksestä, saamattomuudesta ja hengenahdistuksesta lähes koko ajan. Helpotusta ei ole moneen vuoteen tulossa ja kilojakin on tullut, koska en ole enää pystynyt juoksemaan samoin kun muutama vuosi sitten pienemmällä (puhtaammalla) paikkakunnalla, vaikka ruokahalu ja hiilarihimot ovatkin väsymyksen takia koko ajan kierteessä. Nyt harmittaa katsoa urheilullisia luokkakavereita ja lenkkeileviä vastaantulevia samalla kun itse hengästyy parin kilometrin koulumatkalla. Astma ei ollut mun oma valinta, mutta se kuitenkin tulee lopun elämääni vaikuttamaan mun joka päiväiseen elämään. Toivottavasti joskus vielä nykyistä vähemmän.

Mutta siis, tiivistettynä ymmärrän ärsytyksen, mutta halusin tuoda omaa näkökantaanikin jotenkin esille. Toivottavasti siinä onnistuin loukkaamatta. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi Anskuliini!

Ensinnäkin: ei sinä et millään tavoin loukkaa kommentillasi. Mielipiteet eivät vie toisiltaan tilaa. Kiitos kun jaksoit kommentoida.

Kun puhutaan trendistä, jo se kertoo sen olevan hetkellistä. Sillä on alkuhuuma ja loppuun hiipuminen. Se on pelkoni. En todellakaan tiedä, kuinka suuri osa myydyistä gluteenittomista tuotteista prosentuaalisesti on trendisyöjien (kutsutaan nyt heitä siksi) ostamaa. Ilmeisesti aika suuri, jos kehitys näkyy jo nyt tuotteiden lisääntymisessä. Mutta niin kuin mainitsin, trendi on trendi. Mitä tapahtuu kun seuraava dieettiaalto iskee? Pysyykö tarjonta saman laajuisena mitä se jo nyt on? Siinä se raadollisuus ehkä onkin: keliaakikot ja viljalle sairaat (kuten sinä) sairastavat lopun ikäänsä. Eivät dieettisykleissä.

Tuo astmajuttu on aivan hirvittävä. Itse asiassa juuri eilen mietiskelin mikä terveysuhka home on. Mikäli kirjoittelet jonnekin enemmänkin kokemuksistasi, lukisin todella mielelläni. Pointsit asenteestasi.

Tuo trendi on kyllä tavallaan pelottavaa juurikin tuosta trendinäkökulmasta, mutta toisaalta osa noista trendeilijöistä saattaa huomata ne positiiviset muutokset kehossaan ja jatkaa gluteenitonta, vaikka se trendi muuttuisikin johonkin toiseen. Sami Sundvikin blogia seuratessa ainakin tuntuu, että suurin osa hänen asiakkaistaan siirtyy lopullisesti gluteenittomaan/maidottomaan/sokerittomaan ruokavalioon aiemmista sairauksista riippumatta. Henkilömääristä en sitten osaa mitään sanoa, ja kuinka se vaikuttaa trendimimmien valintoihin. Toivottavaa toki olisi, että gluteenittomien tuotteiden kysyntä pysyisi korkealla, jotta se hinnan lasku olisi pitkäaikaisempi. Hyvää pohdintaa sulta, pistää miettimään. :) valitettavasti siihen ei taida oikeaa vastausta löytyä ja sen näkee sitten joskus tulevaisuudessa, kuinka käy..

Blogia en itse kirjoita, joten tosta astmasta en välttämättä muualle kirjoittele sen tarkemmin, mutta lyhykäisyydessään siis oon pystynyt harrastamaan nuorempana reilu 10 vuotta koripalloa, juoksemaan paljon ja muutenkin oon ollut hyvässä fyysisessä kunnossa. Isompaan kaupunkiin koulun perässä muuttaessani alkoi väsymys ja kunto laski suht nopeasti. Yliopiston aloitettuani oireet paheni, ja nyt käytän enemmän lääkkeitä/hoitoa (hoitava+avaava, avaava, nenäsumute, nenäkannu, antihistamiini) kuin oon aiemmin tarvinnut. Toisaalta asun nyt keskustassakin (ilmansaasteet, pakokaasut yms.). Toiveena olisikin, että seuraavan asunnon löytäisin jostain taajama-alueelta ja saisin sitten hengitykseen helpotusta luonnosta niin ehkä pääsisin taas juoksemaan ja urheilemaan aktiivisemmin. :) 

Laura T.
Missä olet Laura?

Aika näyttää mitä gluteenittomalle aallolle tapahtuu.

Pistää aika hiljaiseksi tuo astma-asia. Ihan totta. En osaa oikein sanoa muuta kuin että toivon että löydät sopivan paikan elää ja hengittää.

GF (Ei varmistettu)

"Ymmärrän ärsytyksesi noista trendimimmeistä, mutta toisaalta he auttavat sinua saamaan edullisempaa ruokaa kysynnän ja tarjonnan lain kautta. Kysynnän kasvaessa gluteenittomien tuotteiden valmistus lisääntyy ja pitkällä tähtäimellä yritysten kustannukset laskevat ja se siirtyy kuluttajien hintoihin alentamalla niitä."

Tähän on kyllä pakko kommentoida, että puhutaan vielä niin marginaalisista tuotteista ja kuluttajakunnasta - laskettiin siihen mukaan sitten nämä trendsetterit tai ei - että tuo hintojen lasku on kiinni jostain ihan muusta kuin tästä näennäisestä piikistä kulutuksessa. Ihan tällaisella muutoksella yritykset eivät vielä investoi esim. täysin puhtaisiin tuotantotiloihin tai linjastoihin. Jostakin artikkelista luin, että tuotanto on joka tapauksessa vielä niin pientä, että ilman ulkopuolista tukea (valtio jne.) ei hinnat lähde laskuun, vaikka jossain määrin valikoima (esim. kahviloissa) suurenisikin.

Halusin tämän vain tarkentaa, että hinnat ei todellakaan tällä kulutuksella pompsahda sieltä katonrajasta edes lähelle normituotteiden hintoja - any time soon. Vaikka optimisti olenkin, niin näin optimistinen en jaksa olla. Mutta kiitos kuitenkin!

Ok. Kiitti tarkennuksesta! En ollut tarkemmin perehtynyt tämän alan tilanteeseen, mutta ajattelin sen silti toimivan samoin kuin jotkut muutkin alat. Hienoahan se kyllä olisi, että tämä nykyinen kysynnän kasvu pysyisi ennallaan, jotta hinta edes vähäsen laskisi.. :)

Workingonit
McINFJ

Ymmärrän! Minä päätin nyt jättää viljat ja valkoisen sokerin kokonaan, koska ne provosoi tulehdustilaa tässä omassa sairaudessani. Koko aika tehään parempia gluteenittomia tuotteita ja lisää! Siskoni on lapsesta asti ollut keliaakikko ja ysärillä oli aika kehnot valikoimat. Saatoin välillä nauraa siskon pullille, mikä oli aika ikävästi kyllä tehty.

Laura T.
Missä olet Laura?

Olen kiitollinen jokaisesta gluteenittomasta tuotteesta. Olen kuullut tarinoita ihmisistä joilla on todettu keliakia vasta silloin kun se löydettiin. Ei ole ollut hääviä. Siinä suhteessa olemme todella onnekkaita. Sitä ei sovi unohtaa.

Tsemppiä uuden ruokavalion kanssa- sinun tilanteessasi se on varmaan aika välttämätönkin?

Workingonit
McINFJ

Kyllä, ruoka on ainoa keino hoitaa tätä sairautta omin neuvoin. Onneksi macaron lei okset ei sisällä vehnää!! Itsehän tykkäisin kokata ja leipoa kovastikin mutta en pysty. Se ärsyttää todella. Haaveissa olisi raaka/vehnätön kahvila eli jos se joskus toteutuu niin tervetuloa lahteen kahville! :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Olen niiin siellä! Kahvilla tavataan girl!

Vierailija (Ei varmistettu)

Siskollani on keliakia, joten olen oppinut paljon gluteenittomasta ruokavaliosta. Allekirjoitan täysin kirjoittamasi. Olen myös huomannut, kuinka vähän ihmiset tietävät keliakiasta.

"Voitko syödä perunaa?"

Olen melko varma, että nämä gluteenittoman ruokavalion harrastajat eivät kahvilan kakkuhyllystä valitse sitä kuivaa vadelmaleivosta, josta puuttuu kermavaahto, vaan jotain muuta. Ja niin varmasti valitsisi keliaakikkokin.

Laura T.
Missä olet Laura?

''Olen melko varma, että nämä gluteenittoman ruokavalion harrastajat eivät kahvilan kakkuhyllystä valitse sitä kuivaa vadelmaleivosta, josta puuttuu kermavaahto, vaan jotain muuta. Ja niin varmasti valitsisi keliaakikkokin.''

Ei lisättävää.

Raato (Ei varmistettu) http://nillityss.blogspot.fi/

Tämä kirjoitus osui kauhean hyvään saumaan. Olen yli vuoden "pitäisi jaksaa skarpata" -vaiheilun jälkeen niin pohjattoman kyllästynyt huonoon oloon, kipuun ja jatkuvassa vessassa ravaamiseen. En ole koskaan käynyt (saanut aikaiseksi) lääkärissä aiheesta, mutta jotain viljavammailua tämä on, ollut jo vuosia. Tajusin tosin asian vasta vuosi sitten, että olotilani ei ole ihan normaalia. Tämä ruokavalion muuttaminen on niin vaikeaa ja oloni on avuton. Mihin suuntaan edes pitäisi mennä!? Ennen kaikkea koen nyt jo vaikean asiakkaan syndroomaa ja eniten kyläilyaspektissa.

Kamala ulinateksti, mutta olkoon nyt. Yyy.

Laura T.
Missä olet Laura?

Eikö olekin jännää, että huonohkoon oloon vähän niin kuin tottuu? Pienistä kivuista ja turvotuksesta tulee normaalia, osa jokapäiväistä arkea. Siinä syy miksi minäkin sairastin hiljaa kymmenen vuotta. Kunnes joku (ihotautilääkäri) muistutti että tuo ei ole normaalia.

Ruokavalion rajaaminen on perseestä- siitä tämäkin teksti kumpusi. Se on hankalaa, pitkäveteistä ja tuskastuttavaa. Opeteltavaa on paljon. Mutta meikä lupaa sulle, että jos löydät oikean ruokavalion, huomaat eron melkeinpä heti ja kysyt itseltäsi todennäköisesti kysymyksen jonka jokainen vuosia vaiheillut kysyy: miksi vasta nyt?

Se on sen arvoista.

Laura Pollari
Laura de Lille

Harmittomana loppukevennyksenä: olethan nähnyt tämän?

:-)

 

Laura T.
Missä olet Laura?

En ollut. Kiitos kun linkkasit Laura, aaahahah! Parasta videossa kuitenkin on se, kuinka avoimen pinnallisia nää tyypit on!

Larppa (Ei varmistettu)

Täällä keliaakikko melkein kymmenen vuoden kokemuksella hei! Oma keliakiani on osittain oireeton ja alunperin todettiin päänsäryn kautta. Tämä tekee syömisestä hieman haastavampaa, sillä keho ei välttämättä anna palautetta jos epäilen että on tullut "myrkytetyksi", mikä taas auttaisi tarkkana olemisessa jatkossa. Kontrollit osoittaneet, että ruokavalio on kuitenkin pitänyt sairauden kurissa. Samaistun vahvasti LauraT. kirjoitukseesi siitä, miten raskasta on koko ajan syynätä kaikkea mitä suuhunsa pistää. Elintarvikkeiden tuoteselosteet vielä menettelisivät (paitsi että tututkin tuotteet pitää tarkistaa aika ajoin tuotantomuutosten varalta ja ikäviä gluteeniylläreitä voivat olla sellaisetkin tuotteet joista ei ikinä uskoisi. Herneet, huulirasvat tai mehut anyone?). Mutta esimerkiksi kylässä tarjottavien syynääminen ja ravintolassa annosten tekotavoista ja -oloista kysely tuntuu välillä itsestäkin ikävältä, vaikka se on pakko tehdä. Sanonkin aina, että keliakia tekee vainoharhaiseksi. Itse epäilen aina automaattisesti esimerkiksi kaikkea rapeaa, huoh.

Syy miksi aloin kuitenkin tätä kirjoittaa on se, että kyllä minua ärsyttävät "trendisyöjät". Keliakia on sairaus, ja ihmiset jotka syövät muista (olkoonkin terveydellisistä) syistä gluteenitonta, eivätkä ole siinä yhtä tarkkoja, vähentävät minun nähdäksi keliaakikoiden uskottavuutta. Yritän perustella tätä. Esimerkiksi viljoja keholle sopimattomina välttelevä voi saada ravintolassa tapahtuvasta viljavahingosta turvotusta ja ilmavaivoja, keliaakikolla elimistö alkaa muodostaa vasta-aineita sen omia kudoksia vastaan. Tämä saattaa ulkoisesti aiheuttaa samoja vaivoja, mutta keliakiassa kyse on autoimmuunisairaudesta, jossa ohutsuolen nukkaa ottaa damagea harhasyönneistä.

Keliakia voi aiheuttaa erilaisia liitännäissairauksia, vakavimmillaan (hoitamattomana) ohusuolen imusolmukesyöpää tai ataksiaa. Keliakiaa sairastavilla on myös todettu tavallista enemmän hermostoon liittyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, niveloireita ja -särkyjä sekä lapsettomuutta. Keliaakikolla on korkeampi riski sairastua muihin autoimmuunisairauksiin (alopecia, MS-tauti). Myös osteoporoosi on yleisempi keliaakikoilla. Kyse on siis suuremmasta kokonaisuudesta, kuin että hetken on tukala olo.

Yksi asia mikä muuten ärsyttää (olen näköjään vauhdissa valitukseni kanssa), on se kun ravintolassa tai kahvilassa tarjoilija/myyjä sanoo "jos olet kovin herkkä voit saada oireita" tai "riippuu miten tarkka olet". Jokaisen keliaakikon keliakia on yhtä vakava, siitä ei ole olemassa mitään asteita! Järkytyin pahan kerran asioidessani erässä kahvilassa, jossa gluteenittomien tuotteiden tarjonta on tavallista paljon parempi. Myyjä piti gluteenittomia leivoksia samalla lautasella normien kanssa ja väitti pokkana minulle, että ei se haittaa (!). Kerroin hänelle, että yksikään keliaakikko ei niitä siitä osta ja että keliaakikon silmissä leivokset ovat pilalla. Enkä muuten enää aio asioida kyseisessä paikassa. Tällainen mentaliteetti ruoan kanssa ammatikseen työskentelevällä on huolestuttava. Ärsytykseni trendisyöjiä kohtaan perustuukin osittain pelkoon siitä, että ruoka-ammattilaiset eivät ehkä jatkossa ole yhtä tarkkoja gluteenittomuudesta kun ovat huomanneet sen että kaikki eivät ota asiaa yhtä vakavasti.

Nyt meni kunnon avautumiseksi, mutta menköön. Disclaimerina pitää kuitenkin varmaan loppuun lisätä, että minusta on pääasia että jokainen löytää keinon helpottaa omaa oloaan, enkä missään nimessä vähättele esim. gluteeniyliherkkien oireita tai ongelmia. Minulla on ongelma "no tänään ei kyllä jaksa, äh mä syön sittenkin ton croissantin ihana sama"-tyyppien kanssa. En myöskään halua mitään marttyyrikruunua päähän ("yhyy katsokaa miten vaikeaa minulla on, teidän vaivat ei ole mitään"), vaan haluan oikeasti painottaa, että keliakia on sairaus.

Loppukevennyksenä:

http://wheniwentglutenfree.tumblr.com/
http://www.buzzfeed.com/alisonvingiano/things-people-who-are-actually-gl...

Kotka kiittää ja kuittaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Olemme siis juurikin samoilla linjoilla Larppa. Meikä allekirjoittaa koko homman. Kirjoitit (erittäin havainnollistavasti) mitä tekstilläni hain. Sitä että vaikka tuotteita tulisi, asenneilmapiirin muutos voi tapahtua suuntaan tai toiseen.

Gluteiinia herneissä?? HUULIRASVASSA? What...

Ehkä joskus pitäisikin kirjoittaa Oranssisen mainitsemasta vaikea asiakas-syndroomasta ja marttyyriuden ei-toivotusta viitasta. Se on niin helppo saada kontolleen näissä tilanteissa, niin kuin sanoit. Tulee tarve sanoa että ''en haluaisi valittaa mutta..''

Ps. Nauroin loppukevennyksillesi ääneen. Töissä.

 

 

Hema (Ei varmistettu)

Teen töitä lasten kanssa mm. käyn leireillä kurssikeskuksissa, joissa (ainakin luulisi) olevan ammattitaitoinen keittiöhenkilökunta. Viime kesänä sydämeni jätti yhden lyönnin väliin, kun emäntä tuli kysymään vaikeasti allergiselta keliaakikko työkaveriltani, joka oli ilmoittanut ruokavaliokseen gluteeniton, kuinka vakavia oireita työkaverini tavallisesta viljasta saa... Emäntä itseasiassa epäili häntä karppaajaksi. Meidän piti sitten ihan varmistaa, että kai he sentään valmistavat lapsille heidän ruokavalioihiinsa sopivaa ruokaa epäilemättä huijausta. Kyllä tässä "trendissä" tosiaan on ikävä kääntöpuolensakin vaikka varmasti ruuan kehittäminen ja tutkimuskin ovat menneet eteenpäin. Erinomainen pointti, siitä kenelle sitä itseasiassa kehitetään.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei ole todellista.

Tässä on minun pelkoni. Tässä näin.

Minä en oleta kaikkien kadulla kulkevien tietävän mitä keliakia tai gluteiini on. Mutta niin kuin oletan sähkömiehen asentavan valokatkaisimet niin, ettei niistä saa sähköiskua, oletan keittiöhenkilökunnan tarjoilevan turvallista gluteenitonta ruokaa mikäli niin on etukäteen sovittu.

SC (Ei varmistettu)

Tämä on JUURI se asia, minkä takia kaikki tuttuni luulevat, että olen hullu/kontrollifriikki/sekopää tämän keliakiani kanssa kun en yleensä halua syödä ravintolassa tai silloin tällöin sinne päätyessäni tarkistelen ateriani gluteenittomuutta useita kertoja. Olen itse ollut suurkeittiöissä töissä ja tiedän, miten helposti allergiatoiveet hukkuvat kiireessä ja tietämättömyydessä, minkä vuoksi minua ahdistaa syödä ruokaa, jonka valmistusta en ole ollut näkemässä.

Mietiskelin tätä kirjoitustasi äsken ja keksin yhden asian, mitä eniten keliakiassa inhoan: Sitä tunnetta, kun ruoan tilattuani istun ravintolapöydässä odottamassa ja ahdistumassa siitä, onko ruokani varmasti puhdasta ja lähdenköhän kotiin vessaan pikavauhtia. Muut yleensä juttelevat rentoutuneesti ja odottelevat ruokaa, minulla on jo valmiiksi vatsanpohjassa kipeä ja epämukava tunne.

p.s. Pakko puuttua, mutta GLUTEENITON, ei gluteiiniton :)

p.p.s. Tämä oli tosi hyvä kirjoitus! Kiitos :)

Laura T.
Missä olet Laura?

No juurikin se tunne kun odotat mitä tuleman pitää. Matkoilla se vielä korostuu. Unkarissa ollessamme näytin jokaisessa ravintolassa ensikädessä lapun, jossa luki unkariksi keliakia + kaikki mitä en voi missään nimessä syödä. Salaattipedillä oli kaksi leipäpalaa. Kun sain aterian eteeni, ja kerroin että ei ei ei, kelia = gluteeniton, tarjoilija vei lautasen takaisin anteeksipyydellen ja toi sen minuutin päästä takaisin ilman leipäpaloja. Näin.

 

Mari H (Ei varmistettu) http://maribeibe.blogspot.fi

Kiitos tästä postauksesta! :) Oon usein miettiny onko fiksua vetää gluteenittomia asioita, jos kerran ei keliakiaa ole todettu.

Laura T.
Missä olet Laura?

Olepa hyvä Mari H!

Yllä olevissa kommenteissa on tullut ilmi myös kokemuksia vastakkaisista lausunnoista. Lyhyet kokeilut (viikon pari, kuukausi ehkä?) ilman gluteiinia/viljoja/vehnää/mitä ikinä antavat varmasti osviittaa siitä, johtuvatko oireet niiden syömisestä. Näissä asioissa on se positiivinen puoli, että tulokset näkyvät varsin pian, ainakin kun vatsakivuista on kyse. Muiden oireiden häviämiseen menee varmasti kauemmin.

 

ikkiam
LUOMA

Nyt kaikki matokuurille!

http://www.hs.fi/tiede/a1411960809637

Kuulin tästä pomoltani, joka poikansa kanssa ovat molemmat keliaakikoita.  Yök ja niin siistiä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Wou wou wou! En edes näe tässä mitään ällöttävää, vain siistiä! Kiitos ikkiam linkkauksesta!

ikkiam
LUOMA

En minäkään oikeastaan. Mieluusti ottaisin vatsakipuja syöviä öttiäisiä sisuksiini :)

Kanelibasilika

Sympatiat kyllä täältä, itse olen "vain" vehnäallerginen (pikatestissa myös keliaakikko kuten äitini, mutta lääkäri väitti ettei ole tarpeeksi selvä tulos verikokeessa..), ja kyllä kismittää tuo "trendikkyys"! (tekstiä mm. täällä). Viime viikolla bongasin Eilamarin gluteenittomat ja maidottomat leivät (käsittääkseni myös munatonta) http://www.eilamari.fi/ , hapanreikäleipä oli aivan tuoreen ruisleivän makuista! Kallista kyllä, mutta sen arvoista.. ahh :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi Kanelibasilika, kiva kun kommentoit!

Pikatesti on joskus oikeastaan aikas luotettavakin. Niin kuin esim. kilpirauhasarvoissa, myös keliakian vasta-aineissa tärkeintä olisi kuunnella potilaan tuntemuksia. Joku jolla on edes vähän arvot koholla (niin kuin minulla silloin 2000-luvun alussa) saattaa olla to-del-la sairas, ja joku porskuttaa satasen arvoilla ilman mitään oireita.

''..laskiaisena ei mistään löydä vehnättömiä laskiaispullia ja itse leipomista tulee kivikovia tiiliskivihenkisiä palluroita'' Ihan paras. Been there.

Hapanreikäleipää aaaaaaaaaaaaaah! Meikä ostaa, maksoi mitä maksoi. (ja sehän maksaa). Voisi joskus kirjoittaakin ihan oman whine-postauksen siitä kuinka paljon keliakia maksaa...

Kanelibasilika

Hapanleipä tuoksuikin jo niin hyvältä, että pakko sen oli hyvää ollakin. Nappasin kotimatkalle töistä bussiin mukaan margariinipaketin ja napsin leipää matkalla ja lähettelin äitille tekstiviestejä, että kohta tuon sulle maailman parasta leipää, joka on muuten vielä gluteenitontakin ja sen jälkeen äiti lähetteli illan tekstiviestejä "Kiitos! Vihdoinkin leipää, joka maistuu leivältä" :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Eikä! Ihan parasta. Mää oon niin myyty.

Kanelibasilika

Elämän pieniä iloja ;)

Kanelibasilika

..ja jatketaan nyt vielä tätä niiden ehkä edes joskus jossain saatavilla olevien glut. leipien hehkuttamista. Ravintola Sandron (täydellisiä!!) vaaleita glut. leipiä saa nykyään myös Anton&Anton -puodeista (maidon ja kananmunan käytöstä en tässä tiedä, mutta ainakin järjestävät vegaanisia brunsseja, joten olettaisin että leipäkin on vegaanista kaupan päälle :)  https://www.facebook.com/BarSandroHKI/photos/a.181728955306903.62614.169305339882598/540245419455253/?type=1&theater

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos, kiitos, kiitos. Tiedän mihin mennä, kun Helsinkiin seuraavan kerran suuntaan. Eli ihan pian.

Suvi K.
Sisunainen

Aika paljon löyty tännekin kommentoimaan ihmisiä, joilla ei ole diagnosoitua keliakiaa, mutta vilja aiheuttaa ongelmia, kuten minulla. Mua ihmetyttää terveydenhuollon tehottomuus ja/tai haluttomuus tutkia mistä ihmisten epämääräiset (vatsa)oireet johtuu. Kenen etu on se, että ihmiset sairastaa vuosia tietämättä syytä? Sen puolesta on onni että gluteeniton ruokavalio on "muotia", niin ehkä edes jotkut ihmiset älyää kokeilla sitä ilman diagnoosiakin oireiden hoitoon. Itse ajattelin itkeä vielä jossain kohti itseni uudestaan edes verikokeisiin.

Kommentoi

Ladataan...