Kesä kahden vuoden takaa

Missä olet Laura?

 

On ollut mielenkiintoista huomata kuinka suhtautumiseni Suomen suveen muuttui kahden vuoden takaisen mahalaskun mukana. Kuka sitä vanhoja muistelee voisi joku sanoa, läimäistä tuttavallisesti olalle ja kehottaa jatkamaan matkaa. Sitäkin olen tehnyt ja verrattain pitkälle päässyt.

Mutta en voi väittää unohtaneeni. Minä muistan sen yksinäisyyden kypsinä riippuneiden koivujen keskellä. Toiveen siitä että joku ymmärtäisi sitä kaiken ympärillä kumisevaa täyttymätöntä tyhjyyttä joka minun maisemani oli hiljalleen täyttänyt.

 

- - -

 

Heinäkuu oli painava. Aurinko oli liian kirkas ja kellui taivaalla kuin muistuttaakseen selittämättömän suruni naurettavista lähtökohdista. Asunnossa ei ollut verhoja, mutta minä olisin halunnut vain nukkua. Tarkistin valot ja hellan levyt kuusi kertaa ennen kuin palasin sänkyyn, sillä en ollut varma jaksaisinko nousta sammuttamaan tulipaloa.

Kävin töissä, kyselin tyhmiä, varmistelin itsestäänselvyyksiä.

Pelästyin joka kerta kun postiluukku kolahti. Joka kerta.

Välttelin suuria ihmisjoukkoja. Välttelin ihmisiä. Lopulta aloin vältellä ystäviäni ja keskusteluita jotka päättyisivät aina vaan samoihin sanoihin siitä etten tiedä, en osaa sanoa miksi juuri nyt ja mitä sitten tulevaisuudessa.

En muistanut eilisiä, en nähnyt huomisia. Katsoin kesän kauneinta iltaa kuin arvokasta maalausta jota ei yrityksistä huolimatta pysty ymmärtämään. Vaikka haluaisi. Kävelin siltaa pitkin kotiin ja mietin mihin jättäisin pohjattoman surun, joka oli naista suurempi mutta maailmaa pienempi. Eihän kukaan sellaista halua. Mitä sellaisella tekee. Jatkoin kantamista.

Tuli päiviä. Kelluin järvessä ja olin tukehtua omaan tyhjyyteeni. Jos vain uisin ulapalle, surkastuisin näkökentän laidalle pisteeksi ja sitten häviäisin.

Tuli viikkoja. Syksy. Helle heltisi, illan viilenivät. Keskityin hengittämään. Aluksi se oli mekaanista puhaltamista sisään, ulos, ja taas sisään, ja taas ulos - elintoimintojen pakollista ylläpitoa. Mutta pikkuhiljaa keuhkot alkoivat täyttyä, suru murentua ja maailma näyttäytyä sellaisena kuin sen muistin joskus olleen. En ollut uskonut että näkisin sen enää koskaan sellaisena. Ensilumi tuli, ja värit palasivat.

 

- - -

 

Tämä teksti on teille, jotka olette juuri nyt siellä. Uimassa käsipohjaa tutun järven syvimmässä kohdassa. Kävelemässä tyhjyydessä kuulematta mitään, tuntematta suuntaa. Se löytyy vielä.

Minä lupaan sinulle. Jaksa odottaa vielä hetki.

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

"Minun pitäisi nauttia tästä. Tämä on ihanaa. Mahtava kesä, uimaranta, kaikkea upeaa. Minun pitäisi nauttia tästä." Enkä nauttinut. Se oli kamalaa. Vaikka vieläkin suunta on välillä hukassa, ei olo onneksi ole enää noin karmea. Kiitos, Laura, taas.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ihana.

raijairina

Voi Laura! Sulla on ihana blogi ja niin kaunis tapa kirjoittaa. Kiitoskiitoskiitos, kun kirjoitat ja olet!  Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta rekisteröityäni Lilyyn rohkaistuin kommentoimaan. Tosi kaunis teksti ja tärkeä muistutus siitä, että kaikki tunteet ovat ihan todella ok ja syvistä vesistä voi päästä pinnalle. <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi kiitos! Kiva että uskaltauduit - sananne ovat kultaa.

Ja niin: pinnalle pääsee, tavalla tai toisella. Rantautumalla tai raahautumalla, mutta pääsee.

Ihanaa kesää!

 

Maaria84 (Ei varmistettu)

Täydellisen kaunista, kiitos! Minäkin muistan kesän, jonka jälkeen syksyn pimeys ja koleus tuntuivat armahdukselta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kaunis.

Totta tosiaan; joskus syksy tuo tullessaan sen kaivatun avun ja armahduksen.

Et ehkä uskokaan, miten paljon tarvitsin tätä tekstiä juuri nyt. Kiitos.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ole hyvä. (Lähetän vielä yhden halauksen.)

Saranda
Tyhjä ajatus

Niin kauniisti ja omaperäisesti kirjoitettu, kuitenkin pystyin samaistumaan joka lauseeseen. Oot sä Laura vaan niin ihana ihminen. <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kaunis Sarandainen. Olet itsekin aika ihana tapaus.

PSK
Insert Cool Phrase

Ää, en ehkä kestä. Nää sun tekstit on vaan niin pakahduttavia. Sulla on lahja.

Laura T.
Missä olet Laura?

Oh, wau. Kiitos.

En vaan jaksa kirjautua (Ei varmistettu)

Kiitos❤

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos sulle.

riikkaak (Ei varmistettu)

Laura, olet mahdottoman taitava pukemaan näitä asioita sanoiksi. Täällä odotellaan, värejä maailmaan. Kiitos sinulle, taas, ihana &lt;3

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ihana. Jaksa odottaa. Kellu. Hengitä.

Halaus.

Vierailija (Ei varmistettu)

Uskon sua Laura. Sydän.

Laura T.
Missä olet Laura?

Sydän!

Peppinen (Ei varmistettu)

KIITOS &lt;3

Laura T.
Missä olet Laura?

Ole hyvä. Voimia.

Kommentoi