Kevätkadulle

Missä olet Laura?

Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen. Olen vaiheillut about jokaisen elämäni osa-alueen kanssa. Joskus käy niin. Usein kaikkeen auttaa yksin tanssiminen. Tai hiljentyminen teekupin äärelle. Joko tai. Päivästä riippuen. Mutta vaiheilun onnenpyörän osuessa pukeutumissektorin kohdalle, ei auta tanssi eikä tee, vaan suora toiminta.

Siispä tyhjensin vaatehuoneeni, ja pian asuntoni sänky, lattia ja sohva peittyivät erinäisten jakkujen, hameiden ja toppien alle. Osa vaatteista pääsi suoraan takaisin hyllyille, mutta monen kanssa jäin istumaan ja miettimään, kuinka paljon todella tulisin käyttämään tähän mennessä käyttämättömäksi jäänyttä vaatekappaletta. Mitä enemmän mietin, ja kyseenalaistin tekemiäni ostopäätöksiä, sitä ripeämmin kirppiskasa kohosi. Halvalla löytyneitä merkkijakkuja, jotka eivät sitten kuitenkaan istu hyvin päälleni. Huiveja, joita en ehtisi käyttämään. Puseroita, joiden väripaletti häivyttää kasvoiltani kaiken värin. Printtejä, jotka kaupassa tuntuivat ihanan freeseiltä, mutta kotipeilin edessä mieleen nousee tasan kaksi sanaa: too much.

Tuloksena neljä Ikea-kassillista tarpeetonta vaatetta. Kirppispöytä on varattuna ensi viikon torstaista lähtien, ja hintalappurumbakin alkaa olla takana päin. Luopuminen on ollut prosessinomainen matka, ja hintalappuja leikatessa olen puntaroinut omaa suhtautumistani vaatteisiin ja tyyliin. Päivä päivältä olen huomannut tarvitsevani paljon vähemmän, mitä jo omistan.

Kun raivaa tieltä pois kaiken ihan kivan, jäljelle jäävät ne vaatteet, jotka todella tekevät päivistä pukeutumisen arvoisia. Siinä lattialla istuessani päätinkin kaivaa kameran esiin, ja ikuistaa muutaman ruudun kivoista vaateyhdistelmistä, joita olemassa olevasta vaatekokoelmastani jo löytyy.

Nämä kuvat toimivat muistutuksena ja inspiraationa niille kevään ja kesän päiville, kun vaatekaapista ei muka löydy mitään kivaa päällepantavaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka kirpputorin pöydistä kulkeutuukin kotiin välillä niitä vaatteita, jotka eivät sitten kuitenkaan ole täysin sitä mitä sovituskopissa luultiin ja haettiin, olen vuosien varrella tehnyt timanttilöydön jos toisenkin. Näitä kuvia selatessa huomasin, että melkein kaikki kuvissa olevat vaatteet ovat päätyneet kaappiini toisen käden kautta. Swedish Hasbeenin puukenkäsandaalit kiikutin kotiin keskellä kylmintä talvea, ja vaaleansinisistä kasarifarkuista pulitin tasan 50 senttiä.

Kevät, elän kanssasi. Kesä, odotan sinua.

 

Laura

 

Share

Kommentoi