Kiertoradalle lähteneitä + kirppisvinkki

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Asunnossa on meneillään syyssiivous mutkat suoriksi -tekniikalla. On kierrätetty, hinnoiteltu, lahjoitettu ja kehitelty toimivampia säilytystapoja. (Kuten vaihtoehtoja tärkeiden papereiden ''arkistoimiselle'' ruokakaupan kestokassissa. Noin nyt alkuun.)

Taannoinen passin etsintä johti lopulta asunnossa majailleiden säilytyslaatikoiden perinpohjaiseen syyniin. Vuosia yksiöissä eläneenä oli tottunut mitä mielikuvituksellisimpiin säilytysratkaisuihin, ja vaikka alkuvuodesta neliömäärä (ja säilytystila) triplaantui, vanhojen tavaroiden läpikäymiseen ei yksinkertaisesti jäänyt ylimääräistä energiaa muuttohelvrumbamme jälkeen. Laatikot vain liu'utettiin hiljaisessa yhteisymmärryksessä sängyn alle ennaltamäärittelemättömäksi ajaksi.

Iltana yhtenä otin viimein itseäni niskasta kiinni ja rahtasin kaikki laatikot olohuoneen lattialle tyhjennettäviksi. (Välikysymys: olenko muuten ainoa jonka siivousvimma syttyy aina nimenomaan myöhään illalla, silloin kun pitäisi olla jo pesemässä hampaita?) Kahta tuntia myöhemmin neljä täyttä laatikkoa olikin jännästi vaihtunut yhteen vajaaseen; vanhoja vuokrasopimuksia, opetusmonisteita, kortteja ja kutsuja. Kaikkea sellaista mitä olin säilönyt vuosia...noh, kaiken varalta. Sinne meni.

Sinne meni vuoteni kreikanopettajana, paperikassissa kierrätykseen. Mukana ne kitalakeen pinttyneet muistot kuinka joka torstai meinasin oksentaa jännityksestä ennen jokaista oppituntia. Siitä vuodesta opin, että jos jo työhaastattelussa huomaa itse kääntävänsä keskustelun omaan osaamattomuuteensa, pesti ei ehkä ole itselle paras.

Kiertoon lähtivät helmet, korulukot, siimat ja kovettuneet muovailumassat - yhdessä kaikkien niiden tyhjien lupausten kanssa siitä, että minusta koskaan tulisi minkään sortin näpertelijä. Ei tule.

 

 

 

Näpertelystä - tai pikemminkin näpertelemättömyydestä - puheen ollen, olen jälleen kerran saanut todeta kuinka  i h a n a a  on, kun kantakirppiksellä on käytössään verkossa täytettävät hintalaput. Ah autuutta! Ei enää kuulakärkikynällä suhertelua, kasin näköisiä kolmosia ja korjaamattomia kirjoitusvirheitä. Sen kun näpyttelee netissä tuotteet ja hinnat arkkeihin valmiiksi, liimaa kiinni lähteviin ja voilà.

Vein vaatekaapin roikkujan rooliin jääneet myyntiin. Tarinalaiset tarjosivat pöydän, minä syynäsin vaatehuoneeni. Muutaman hassun pelastin vielä viime hetkellä lähtevien kasasta takaisin lisäajalle, loppuihin kiinnitin lapun ja toivotin hyviä uusia seikkailuja. Moni takavuosien lemppari lähti eteenpäin - toivon niiden tuottavan samanlaista iloa löytäjilleen, kuin mitä ne aikanaan tuottivat minulle.

Ei se silti helppoa ollut; päästää irti eletyistä kesistä ja fiiliksestä jota tietyt vaatekappaleet olivat aikoinaan mukanaan kantaneet. Niin, aikoinaan. Ennen ajattelin muistojen elävän vaatteissa ja tavaroiden pinnoilla, nyt tiedän niiden sijaitsevan paljon paljon lähempänä, ohimolohkoissa lähellä korvia.

Aikaisempina vuosina myyntipöytiin on rahdattu tavaraa kaksin käsin, tällä kertaa myyntiin lähti yksi Ikea-kassillinen hyvänä pidettyjä helmiä. Jotain on siis opittu tästäkin minimalismin aallosta. Sieltä ne nyt löytyvät, Tarinasta tietenkin. Ensi viikon loppuun asti, pöydästä E10.

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Juliaihminen
Juliaihminen

Kirjotit tuosta tavaroiden läpikäymisestä just niin nautinnollisen realistisesti, että mullekin iski kova tarve vähän tsekkailla noita kaappeja!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hah, sama juttu täällä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahah, mahtavaa! Oma vinkkini: varatkaa jotain naposteltavaa. (Toki nälkäkiukku tuo raivaamiseen ihan uuden ulottuvuutensa...)

Täällä ois muuttohel* edessä kuun vaihteessa ja oon kokoajan yrittänyt tsempata itseäni etten siirtäisi turhaa rojua uuteen osoitteeseen vaan kävisin ne läpi täällä päässä, mutta.... Eli ei hyvältä näytä. Lohdullista siis kuulla että sen voi tehdä myös jälkikäteen :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei tarvi tehdä. Kun aina ei jaksa. Teet kun jaksat. Meikäläisellä kesti puoli vuotta. Silloin se on paljon nautinnollisempaakin kun ei kiireessä ja paineessa tee - ehtii käydä läpi muistoja, eikä vain tempoa menemään.

Tsempit muutto-iloitteluun!

Kommentoi

Ladataan...