Kiireenvihaaja-Tähkävuori ja viiden päivän turistilarppi

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Matkustin eräänä syksynä ystäväni luo Etelä-Eurooppaan. Takana oli henkisesti todella raskas kevät ja kesä, joten halusin vain ottaa iisisti; juoda kahvini pitkinä ja olla miettimättä tulevaa. (Tuohon aikaan pelkkä huomisen ajattelu sai näkemään kirkkaan värisiä tähtiä, seuraavan viikon suunnittelusta puhumattakaan.)

Olin valmistautunut maleksimaan kaduilla ja kahviloissa, kiertämään maamerkit ja palatsit kaukaa. Mikäli äityisin, nousisin kiertobussiin, piiloutuisin aurinkolasieni taakse ja istuisin kyydissä monta kierrosta putkeen. Enkä tasan opettelisi yhdenkään paikan nimeä.

Toisin kävi: ystäväni patisteli minua liikkumaan, kävelemään ja kiertelemään. Niinpä minä liikuin, kävelin ja kiertelin. Laahustin muiden turistien kanssa museossa, otin kuvia ja opin nippelitietoa jonka unohdin heti. Aivoissani oli yksinkertaisesti liikaa ruuhkaa. Olin tullut rentoutuakseni, mutta lomapäiviä tahdittaneet ravintolavaraukset, juna-aikataulut ja aikaiset aamut kiristivät leukaperiäni entisestään.

Kun vihdoin pääsin istumaan kahville suuren järven rantaan, ystäväni oli jo jatkamassa matkaa.

En uskaltanut missään vaiheessa matkaa sanoa tarpeeksi lujasti että kuule, nyt riittää. Mikäli vastasin ystäväni kysymyksiin liian leväperäisesti (Ai mitä haluaisin tehdä huomenna? En minä tiedä....olla?), hän nosti kätensä dramaattisesti ilmaan ja julisti tylsistyvänsä kuoliaaksi. Niinpä laitoin kävelykengät kiltisti jalkaan ja koin kaupunkia jota olin tullut kokemaan.

Palatessani Suomeen olin väsyneempi kuin lähtiessäni. Riisuin rinkan eteisen syvennykseen, heitin kengät jalasta ja katsoin turvallisen hämärää asuntoani. Olin juuri suorittanut lomani. Nähtävyyksistä napatut kuvat olivat lähes kaikki tärähtäneitä, koska olin ottanut ne kiireessä. Tuona hetkenä päätin etten enää ikinä lähtisi moiseen hullutukseen mukaan. (Nykyään ystäväkin tietää, että minut kannattaa jättää kirkkojen, tornien tai gondolien sijasta rauhaan.)

Olen perusluonteeltani mietteliäs, puhelias ja nukkuvainen. Tykkään torkkua ihmisten seurassa. Enkä puhu nyt mistään pitkien parisuhteiden tuplapeitto-setistä. Ei ei, tykkään nimenomaan nukahtaa tuttujen ihmisten ääniin. Siksi olenkin ikionnellinen että ystäväni on hankkinut parvekkeelleen sohvan joka on kaikille avoin. Sinne voi mennä pitkän työpäivän jälkeen torkkumaan, syödä puoliksi sulaneita brandy-konvehteja ja olla hiljaa. Sohvanmutkaan voi myös parkeerata kesken kotibileiden kuunnellakseen kuinka ulkona sirkuttavien lintujen laulu sekoittuu sisältä kantautuviin juhlijoiden ääniin.

Olen alkanut puolitosissani harkita muuttoa parvekkeelliseen asuntoon, sillä avoimen sohvan konsepti on nerokas. Sen kun istahtaa alas ja loma tulee luokse. Iltaisin taivas maalautuu pastelliväreillä. Joku on tuonut vähän pahoja pistaasipähkinöitä joita jokainen silti syö paremman puutteessa. Ympärillä ystävät, tuulessa kaupungin kesän kuiva tuoksu. Eikä kukaan kysele että joko joit sen viinisi, joko voidaan mennä.

Sitä on tultu olemaan.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Raato
Whine ei lopu

Nyt syljettää vähäsen, että minun parvekkeelleni ei mahdu sohvaa, eikä puutarhatuolit ole sama asia. Seinätkin voisivat olla muuta kuin pyllyn väristä betonia. Ehkä seuraavassa kämpässä sitten minullakin on avoimen sohvan käsite. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin kavereita tulee ja menee ja majoittuu ja käy vain kääntymässä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Antaisin tällä hetkellä mitä tahansa jos minulla olisi edes pyllyn värinen betoniparveke. Seuraavassa asunnossa on oltava.

kao kao
Kao Kao

Tule meille, syödään mansikat amppelista, juodaan viiniä ja unohdetaan tämä muuttokaaos :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei ollenkaan huono idea....

Ilana

Olen huomannut täällä ulkomailla asuessa, että ihmisillä on tosi eri tapoja lomailla - meille kun tullaan yleensä vierailemaan lomalla. (Samalla on tullut todettua, että joillain ystävillämme on itse asiassa tosi erilainen elämäntapa kuin meillä, mutta se on jo aihe erikseen.) Toiset haluavat kiertää kaikki mahdolliset nähtävyydet ja toiset tulevat pääasiassa hengailemaan meidän kanssamme tai rentoutumaan. Musta tuntuu, että mitä enemmän matkustan itse, sitä vähemmän haluan tehdä tarkkoja suunnitelmia ja aikatauluja, vaikka yleensä olenkin viimeisen päälle organisoijatyyppiä. Yleensä katson etukäteen jonkun museon, jossa haluan käydä, ja pari ruokapaikkaa, mutta muuten mennään pitkälti haahuilu- ja fiilislinjalla.

Mutta hei, jos kaipaat joku kerta eri maisemia, niin tulepa meille Dubliniin. Vierashuoneemme futonilla saa maata ihan hiljaa, jos siltä tuntuu ;) Harrastamme sitä itsekin.

P.S. Muakin alkoi harmittaa, ettei meidän tosi kapealle parvekkeelle mahdu sohvaa! Hyvä jos edes tuolia...

Laura T.
Missä olet Laura?

Sama juttu täällä: usein itsekin katson yhden pari paikkaa jossa mielelläni kävisin, loput hoidan vapaaliidolla. Toimii hyvin, eikä sido liiaksi.

Oo, Dublin kiinnostaa ehdottomasti. Olisi parasta.

kao kao
Kao Kao

Mulle oli tosi vapauttavaa tajuta reilillä, että linnat, vuoret, kirkot ja kaupat on kaikki vain linnoja, vuoria, kirkkoja ja kauppoja. Niihin ei tarvi mennä, jos ei halua. Voi istua Milanossa neljä tuntia viinillä ja sitten kipitellä syömään. Se oli niin ihanaa. Tai sit kun haluaa shoppailla, niin lomasta voi käyttää vaikka koko päivän siihen että kokeilee ihania kenkiä.

Koska se on mun loma ja mä haluan tehdä mitä mä haluan. 

Eräällä lomalla autoin ekat kaksi päivää sekopäiseksi itsensä stressannutta kaveria sen lopputyössä. Kuvasin nappeja, käsittelin kuvista photoshopilla taustat pois ja raahasin vastaantaistelevan neidin ulos pihalle picnicille ja juotin sille paljon paljon viiniä kun kahvi ei enää kelvannut. Saatin työ palautettua ja sitten lähdettiin seikkailemaan. Ei yhtään tuntunut loma-ajan hukkaukselta, kun toinen tarvitsi sitä apua ja sain vähennettyä hänen stressiään edes nappikuvien kohdalta. Oli ihan täydellinen loma.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kao kao sä vaikutat niin ihanalta tyypiltä. Sun kanssa on varmasti mukava matkustaa.

Kommentoi

Ladataan...