Kiitos Tove

Missä olet Laura?

 

 

 

Kun jokin asia tai ihminen koskettaa syvästi, siitä on hankala kirjoittaa. Vaikka haluaisi.

Yksi heistä on Tove Jansson.

Luettuani Tovesta kertovan kirjan, olin sanoista mykkä ja mieleltäni lohdullinen. Löysin lauseista ihmisen, jonka olisin toivonut vielä tapaavani. Kirjan sivuilta paljastui herkkä sielu tinkimättömin ajatuksin. Kaltaiseni maailmantuskan kantaja.

Lähdin perjantaina salamatkalle Helsinkiin ehtiäkseni Ateneumin näyttelyyn ennen sen sulkemista. En kertonut reissuaikeistani kenellekään. En halunnut.

Kävellessäni museon käytäviä tuhannen tuntemattoman muodostamassa ihmismeressä, tiesin tehneeni oikean ratkaisun lähtiessäni yksin. Elämäni inspiroivimman kaksituntisen aikana ymmärsin paljon asioita. Ymmärsin, ettei ole itsekkyyttä lähteä yksin. Itsekkyyttä on ottaa mukaan toinen, ja olla itse paikalla mutta poissa. Niin siinä olisi käynyt.

Sillä olin hiljaa ja katsoin. Tauluja merestä, Ranskasta ja piskuisesta hotellihuoneesta, jota Tove ateljeeksi kutsui. Kapakoissa maalattuja muotokuvia. Ystäviä ja juhlia! Juhlia, joiden alkupistettä ei voinut määrittää, eikä loppua ennustaa. Tupakkaa ja kukkia. Ihmisten luonne ikuistettuna muutamalla siveltimen vedolla.

Melankolisten omakuvien, ja taidolla piirrettyjen muumitarinoiden takaa paljastui ihminen, joka taiteellaan toivoi muiden heräävän ajattelemaan. Että on olemassa aika mutkaton tapa elää tätä elämää. Ja että on ihan ok olla välillä surullinen ja herkkä. Tai ihan helvetin vihainen. Ei siinä ole mitään kummallista tai paheksuttavaa.

Itsekkyyttä on leikkiä muiden kustannuksella. Se on yksinkertaista ja tuskallisen helppoa. Arkisimmillaan se on näennäistä läsnäoloa, ja puolikorvalla kuuntelua. Keinotekoista myötäelämistä ja unohtamista. Se on myös turhanpäiväistä taivastelua, voivottelua ja vierestä katselua, ilman aikomustakaan nousta ja tehdä asioille jotakin.

Tämän Tove ja tämä kesä opettivat. Ei ole mitään väärää asua saarella kaukana muista, jos kirjoittaa pitkiä kirjeitä ja odottaa vastauksia päivätolkulla. On ehkä harvemmin paikalla, mutta sitäkin useammin läsnä.

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Ihana teksti, kiitos. Ja tuo kirja täytyy etsiä jostain hyppysiin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos MinnaM. Kirja on aivan loistava. Kaunis, eläväsanainen ja aito. Jokaiselle sopiva.

täällä (Ei varmistettu)

Laura kirjoitat kovin kauniisti.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos.

Jenniii
Pupulandia

Todella kauniisti kirjoitettu. Kävin itsekin katsastamassa näyttelyn, mutta suunnitelmissa on mennä vielä uudelleen. Ja kirjan klikkailin ostoskoriin heti tämän luettuani. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Jenni.

Kiersin näyttelyn kahdesti, jotta muistaisin mahdollisimman paljon. Mikäli asuisin pääkaupunkiseudulla, tekisin varmasti samoin kuin sinä ja menisin vielä uudelleen. Sen verran puhuttelevaa kaikki näkemäni oli.

Kirjan luettuaan oikeastaan koko Toven tuotanto avautuu aivan uusissa sfääreissä. Nautinnollisia lukuhetkiä siis toivottelen.

Kommentoi