Kirjalitta

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Viime vuosina olen monesti löytänyt itseni pohtimasta, kuinka erilainen olisin jos olisin aina lukenut. Yläasteella katsoin kadehtien tyttöjä, jotka viettivät välitunnit ja liikenevät vapaahetket kirja kädessä. Ilma heidän ympärillään oli sakeaa - heidän maailmansa ulottui näkyvien äärirajojen yli.

Lukevat ihmiset. Muiden keskellä kaukana kaikista.

Kävin lapsena äidin kanssa kirjastossa lähes joka viikko. Äiti kokosi kirjakekoaan ja minä kuuntelin Disneyn äänikirjoja kangasvanerituolissa. Tai sitten istuskelin kirjaston keskellä valkokaakelisen vesilähteen vieressä. (Meillä Hervannassa kirjastossakin on vesilähde.) Veden solina ja satunnaiset sivujen kääntelyt loivat äänimaiseman jota en unohda koskaan.

 

 

 

En lapsena lukenut juurikaan tarinoita. Katselin kyllä kauniita kirjan kansia - ihastuttavimmat vein lainatädin kautta kotiinkin - mutten koskaan lukenut niitä. Olin enemmän kiinnostunut salapoliisi- ja lemmikinhoito-oppaista, sekä erilaisista kivikirjoista. En ollut tarinatyyppi; olin haaveilijatyyppi. Loin pääni sisällä niin paljon itsetuotettuja todellisuuksia, etten koskaan päässyt kiinni muiden kirjoittamiin.

Tartuin kirjoihin suhteellisen myöhään, välivuosina lukion jälkeen. Coelhoihin tietysti - mitä muutakaan kaksikymmentävuotias olisi elämäänsä tuolloin kaivannut. Joku fiksu voisi sanoa että aika paljon muutakin, mutta ei mennä siihen nyt.

Usein työkseen kirjoittavat, kirjoista puhuvat ihmiset tuppaavat olemaan niitä, jotka ovat lukeneet ensimmäisen kirjansa nelivuotiaina ja jatkaneet tauotta siitä asti. Kirjoittamisesta puhumisen ympärillä leijuu usein lukeneisuuden vaiettu vaatimus - ajatus siitä että hyvä kirjoittaja voi olla ainoastaan omassa hiljaisuudessa kaiken lukenut yksilö. Tämä ei ole totta. Totta sen sijaan on tämä: lukeminen tekee paremmaksi kirjoittajaksi. Kirjoittaminen tekee vielä paremmaksi.

Minä olen keskiverto lähiölapsi kahdeksankymmentäluvun loppupuolelta. Opin lukemaan ekan luokan lopussa, kellonajat siinä samassa (tosin lähipiirini kyseenalaistaa kyseisen kykyni tasaisin väliajoin). En koskaan oikein tykännyt tarinoiden lukemisesta, mutta pidin niiden kirjoittamisesta. Lukion loppuun mennessä olin lukenut elämäni aikana ehkä kymmenen kaunokirjallista teosta.

Nyt kirjoitan työkseni.

Nykyään myös yöpöytäni edessä on korkattuja kirjoja. Tällä hetkellä neljä. Tajusin lomittain lukemisen riemun vasta vuosi sitten; sitä ennen olin tahkonnut aina yhden kirjan kerrallaan, vaikka kerronta olisi tökkinyt ja väliin kaivattu jotain muuta. Vuoden aikana olen myös oppinut jättämään kesken kirjat joista en saa otetta vielä puoleenväliin tultaessakaan.

 

 

 

 

Sain kunnian päästä osaksi lastenkirjan ja sanataiteen pop-up -festivaali Kirjalittaa. Lastenkirjainstituutin ja Sanataideyhdistys Yöstäjä ry:n järjestämä tapahtuma valloittaa tulevana viikonloppuna Tampereen kadut ja kulttuurikeskukset, ja vaikken itse pääse fyysisesti paikan päälle, lupasin levittää ilosanomaa.

(Litta on muuten yksi lempisanoistani. Elin kuusitoista vuotta elämästäni tietämättä että sana on tamperelainen. Muissa kaupungeissa lapset leikkivät kuulemma hippaa.)

Viikonlopun ohjelman näet tästä. Vaihtoehtoja on monia, mutta jos valita pitäisi, menisin satutunnille Hervannan kirjaston solinaan. Perjantaina ja lauantaina.

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Kommentit

Elina U.
Lentoaskeleita

Mahtavaa, että olet mukana! <3 Ja mahtavaa, että muutkin paljastavat kulkeneensa Coelhojen elämänvaiheen. Siellä ne omassakin hyllyssäni seisovat rivissä, enkä suostu niitä koskaan sieltä syrjäyttämään, vaikka en enää niihin tartukaan. Apua kehtaanko tunnustaakaan, mutta en varmaan olisi minä juuri tässä, jos en olisi joskus Coelhojani 18-vuotiaana läpi kahlannut. :D Mutta joo, ei mennä siihen nyt. ;) 

Laura T.
Missä olet Laura?

Coelhojen tie on jokaisen kuljettava. Kai.

 

OlliSV
Saattaen vaihdettava

Hervannan kirjaston ilmapiiri on kyllä maaginen. Tai ainakin lapsuuden mielikuvistani juuri tuo solina on jäänyt mieleen. En ole vuosiin käynyt aistimassa tunnelmaa. Onkohan solina edelleen yhtä kiehtova?

Laura T.
Missä olet Laura?

On! Oli ainakin kun siellä vuosi sitten vierailin. Paras kirjasto tunnelmaltaan, ei käy kieltäminen.

Pax
Liikehdintää

Hauska sanaleikki, mietin onko se kirjallista vai kirjalista, tuollaista hippa-sanan synonyymiä en ole ennen kuullutkaan. 

Minä olen lukenut paljon, mutta hirveästi hömppää. On kahlattu Danielle Steelit, kunnes en enää kestänyt niitä. Joten ei se lukeminen aina takaa laatua. :) Juuri luin yhden illan ja aamun aikana uusimman Lars Keplerin, siis dekkarin, enkä nyt väittäisi olevani etenkään kirjoittamisen suhteen kovin valistunut. Enkä muutenkaan.

Ja luojan kiitos olen oppinut jättämään kirjoja kesken. Voin antaa niille mahdollisuuden keskivertoa pidempään, mutta jäävät jos jäävät. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kirjojen kesken jättäminen on helpottava taito. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa, mutta eläminen helpottuu huomattavasti kun ei tee asioista turhan monimutkaisia!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mä mietin just tänään omaa muuttunutta suhdettani kirjoihin. Oon ollut aina lukutoukka (inhoan muuten tuota sanaa mutten keksi tähän hätään parempaakaan) mutta liian usein valitsen ns. helppoja kirjoja, enkä niitä, jotka voisivat olla oikeasti hyviä. 

Kirjalitta kuulostaa ihanalta tapahtumalta!

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kaikki lukeminen on hyväksi, uskon niin. Vaikutus ja näkökulma vaan vaihtelee. (Tästä voisi kirjoittaa joskus pidemminkin.) Helppokin voi olla hyvää!

 

 

annam_
anna k.

Mua häiritsi ihan hirveästi, kun en tajunnut mitä tuo litta oikein tarkoittaa. Mutta että kirjahippa, nyt ymmärrän! ;)

Mun kaunokirjallisten teosten luku alkoi ala-asteella Merja Jalon Aavehevosesta. Olin varmaankin juuri oppinut suht hyvin lukemaan. Ensimmäisten luokkien opettajamme antoi kaikille pienet kirjavihkot, jonne merkkasimme kirjan ja kirjailijan nimen, ja toki niitä nimiä halusi saadaan listaan paljon. Viikon kohokohta olikin aina se, kun kirjastoauto kaartoi koulun pihaan ja sai viettää koko välitunnin valiten lainattavia kirjoja. Minulla oli tuo vihko käytössä ihan viime vuoteen saakka kunnes aloitin sen täyttyessä uuden. Seuraava lukemani kirja on merkintöjeni mukaan 307:s. Oikeastaan yläasteen lopun jälkeen en juurikaan lukenut kirjoja, kunnes aloitin taas pari vuotta sitten. Ja onneksi aloitin, sillä olin unohtanut kuinka ihanaa kirjoihin on uppoutua. Nykyään en tosin väkisin lue tylsää kirjaa loppuun, ja luen useampia samaan aikaan (mikä välillä vähän ärsyttää, koska tuntuu, että lainaan liikaa kirjoja, aloitan vähän jokaista ja aina osa jää kesken kun kirjat jo täytyy palauttaa.. pitäisi olla jokin raja, monta kirjaa saa olla kesken kerrallaan ;)).

Pääasia, että löysit kirjat jossain vaiheessa! En mä ole ikinä ajatellut, että hyvät kirjoittajat olisivat jo lapsesta asti olleet lukutoukkia (mäkään en muuten tykkää tuosta sanasta..). :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ooo, kirjavihko?! Wau. Olisi niin mielenkiintoista listata kaikki lukemansa alusta asti - nähdä oma kasvu. Sinä onnekas!

 

 

LtotheH (Ei varmistettu)

Tampereen vierestä kotoisin olevana allekirjoitan litan :) En ole koskaan miettinyt sanan treeläistä etymologiaa (tahi myöskään ollut tietoinen moisesta), mutta nytpä olen!

Laura T.
Missä olet Laura?

Luulin aina aiemmin että hippaa leikitään vain Muumeissa, kunnes tajusin että laittaa leikitään vain Pirkanmaalla.

Laura T.
Missä olet Laura?

Pikku vampyyri! Muistan ne kannet!

 

jennajohannasi
Pirtti

Tampereelta 80km länteen oli myös litta-aluetta, hippa kuulosti mielestäni aina kovin köykäiseltä sanalta tuolle leikille. Ei siinä hipsutella, vaan mennään lujaa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Mennään TÄYSIÄ.

AHA#7791# (Ei varmistettu)

Ihanaa!, että tällaisia tapahtumia järjestetään pitkästä aikaa kotikaupungissani Tampereella! Oli aikoinaan Ihanaa! kuunnella Tampereella luentosarja Miten satukirjani ovat syntyneet. Oli Ihanaa! nähdä lapsuuteni oma suosikkini mm. Ihana! Satukirjailija!, joka on keksinyt Ihana! Histamiini heppa ja hänen Ihanat! ystävät. Ihania! hetkiä! kaikille! Kirjalitta tapahtumien osallistujille! Terveesin! AHA

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämä on kyllä mahtava tapahtuma koko perheelle - sivistää aikuisia siinä samassa!

petrasusanna (Ei varmistettu) https://myacademicadventureblog.wordpress.com

Voi Laura!

Tekstejäsi lukemalla olen tajunnut, että meissä on hyvin paljon samaa, sillä minäkin olen tänä vuonna löytänyt kirjoittamisen ihanuuden! Kirjat olen löytänyt jo aiemmin, niiden parissa vietin koko lapsuuteni. Muistan kuinka menimme Hervannan kirjastoon (missä tosiaan on (oli) se suihkulähde), ja lainasin itse ensimmäisen kirjani. Kirja kertoi koirasta. Ahmin kirjan heti kotiin päästyäni, ja mietin, milloin pääsen hakemaan näitä lisää.

Kirjat ovat olleet aina itselleni tärkeitä. Pelastussatama, kun muuten on ollut vaikeaa. Olen käynyt lukuisia kertoja Hervannan kirjastossa, käyn edelleen. Nuorempana luin lähes kaikki nuorten kirjat, jotka oli saatavilla ja jotka minua kiinnostivat. Kesälomalla saatoin lukea kolme kirjaa päivässä. 10-vuotiaana luin ensimmäistä kertaa Harry Potter ja Viisasten Kiven. Sen jälkeen en moneen vuoteen paljon muuta lukenutkaan. Kasvoin Potterin matkassa. Odotin aina seuraavaa kirjaa. Kun viides kirja ilmestyi, hetki oli erityisen tärkeä. Istuin pyörätuolissa ja sain lohtua kirjasta, koska en voinut juuri muuta tehdä tuona keväänä kuin lukea. Tarina on itselleni hyvin tärkeä ja J. K. Rowling on yksi suurimmista idoleistani.

Tänä vuonna olen tajunnut, että olen aika hyvä kirjoittamaan erilaisia tekstejä. Siksi aloitin blogin. Olen aina kirjoittanut ja lukenut paljon, niinhän meille koulussa opetetaan. Luovat tekstit ovat vain viime vuosina jääneet vähemmälle, koska akateemisilla teksteillä on olemassa omat sääntönsä. Pidän paljon enemmän vapaammista tekstimuodoista, kun ei tarvitse pohtia lähdemerkintöjä.

Myös itse toivoisin, että tulevaisuudessa voisin jopa tienata kirjoittamalla. Tiedän, että se ei ole helppoa, ja kuten sanoit, kirjoittamaan oppi vain kirjoittamalla.

Jatka kirjoittamista, niin minäkin aion tehdä. Kirjoittamallakin voi parantaa, jos ei nyt koko maailmaa, niin ainakin antaa toivoa lukijoille.

Laura T.
Missä olet Laura?

Moikka Petra!

Mahtavaa kuulla että olet innostunut kirjoittamaan. On aina yhtä suuri kunnia toimia inspiraationa, kiitos.

Siispä kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Mitä enemmän, sitä enemmän. Oman kehittymisen näkee jo muutamassa kuukaudessa mikäli jaksaa kirjoittaa systemaattisesti. Tsemppiä, siitä se lähtee!

petrasusanna (Ei varmistettu)

Kiitos Laura kannustuksesta! :)

Kommentoi

Ladataan...