Kirje tuntemattomalle

Missä olet Laura?

 

 

 

"Hei. Asun Karjalassa. Olen 58-vuotias. Olen lukenut lehdessä kirjeistä kaipaaville. Se on ihana idea, joka auttaa monia ihmisiä. Joskus ihmisellä on kaikkea - talo, ruoka, työ, rahaa, mutta sisällä aina on tyhjyys, suru, yksinäisyys tai epätyytyväisyys. Kyllä, sanotaan aika parantaa, mutta hyvä on kun joku voi sanoa lämpimät sanat ihmiselle ja tukea häntä. Minullakin nyt on vaikea kausi. Mieheni kuoli, lapset ovat jo aikuisia, tunnen aina itseä yksinäiseltä. Jos joku voisi kirjoittaa minullekin. KIITOS. TERVEISIN."

 

Haahuilin elokuun alkupäivinä Akateemisen kirjakaupan hyllyjen välissä ihmisvilinässä. Kirjojen yö oli alkamassa, ihmisiä kerääntyi lavan eteen ja lähettyville. Rullaportaiden vieressä, kirjoista ja hälystä sivussa istui kaksi pöydällistä ihmisiä kirjoittamassa. Oli papereita, kyniä ja kirjekuoria - pöytien ympärillä silmin nähden toisilleen tuntemattomia ihmisiä.

He kirjoittivat kirjeitä tuntemattomille.

Yksinäisyys on siitä kinkkinen juttu, että sitä ei voi purkaa kenellekään. Jos ei ole ketään. Kun suljen puhelimen päiväksi, tiedostan viiltävän tarkasti kuinka etuoikeutettu olen tuskastumaan siitä, että laukun pohjalla piippailee koko ajan. Minä voin katsahtaa sunnuntaiaamuna saapuneisiin viesteihin, jättää puhelimen lattialle ja vastata kun jaksan - kietoutua peittoon ja itseeni ja luottaa siihen ettei minua unohdeta.

Kirje tuntemattomalle on Aika parantaa -verkoston aloittama hanke, jossa kuka vain voi kirjoittaa avoimen kirjeen tukea tarvitsevalle. Kirjeensä voi halutessaan osoittaa vietäväksi vanhusten palvelutaloon, nuorisotaloon, asunnottomien yömajaan, mielenterveystoimiston odotustilaan tai vaikka pakolaiskeskukseen. Se kenelle kirje lopulta päätyy, ja keneltä se saapuu, jää molemminpuoliseksi arvoitukseksi. Teko on tärkein, ei tekijä.

Kirjeet kirjoitetaan ja postitetaan toimistolle, josta ne ohjataan kirjeitä pyytäneille tahoille. Sivun kautta voi myös pyytää itselleen kirjettä. Käsin tai koneella, lyhyesti tai pidemmän kaavan kautta. Ihmisille joiden puhelin ei soi.

Kun palaan loppuviikosta kotiin, aion kirjoittaa ensimmäisen kirjeeni. En tiedä vielä kenelle tai mihin - eikä sillä ole oikeastaan mitään merkitystäkään. Kirjoitan, postitan ja toivon keventäväni jonkun taakkaa jossain.

 

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Niin kaunis ja u p e a ajatus. Joka on myös toteutunut! Sydän ihan hypähti ilosta :)

Mäkin kirjoitan! 

Näihin asioihin mä uskon. Kirjoittipa missä, kenelle, miten, tahansa; saaja saa juuri sen oikean hänelle tarkoitetut sanat ♡

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa jos niin teet. Tässä on sillä tavalla tekemisen meininki, että kukaan ei voi väittää etteikö olisi aikaa kirjoittaa. (Kuulemma korttikin riittää.)

ikkiam
LUOMA

Oi vitsi!

Oon monesti viime kuukausina miettinyt jotain tälläistä. Että kirjoittaisin kirjeen ja sujauttaisin sen kirjaston kirjan väliin tai jättäisin kahvilan pöydälle. Pullopostia tavallaan. Sinulle, kenelle vain.

Mutta tämä on kyllä jotain vielä hienompaa! <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Ideasi on nerokas.

Voimme perustaa kirjetehtaan.

ikkiam
LUOMA

Vihdoin mun ihana kirjoituskone pääsee tositoimiin!

ReettaM
Harharetkiä

Ihana, ihana ajatus! Täytyy itsekin ehdottomasti kirjoittaa. Tällaista ei maailmassa ole koskaan liikaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihan mahtavaa!

etre
Être humain

aivan ihana ajatus!

Laura T.
Missä olet Laura?

Eikö? Ja niin helppo toteuttaa.

Pumpuli
Pumpulielämää

Ihana! Ja melko jännittävä, kun lukijasta ei tiedä mitään! Mistä osoitteesta löytyy lisäinfoa? :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi ihana ajatus ja hyvä kun teit postauksen tästä, multa olis nääs mennyt koko idea ihan sivu suun. Pitääpäs itsekin kirjoittaa kirje.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kun kommentoit - mahtavaa että muutkin innostuvat hommasta! Jee!

P.T (Ei varmistettu)

Rakastan tätä ideaa: jossain joku avaa kirjeeni, punnitsee sanojani ja miettii ehkä millainen henkilö sen on kirjoittanut. Haluan ihan tosissaan kirjoittaa kirjeen, mutta takaraivossa piinaa pelko. Pelkään, että rohkaisevat sanat loukkaavatkin, tai lohdutuksen sanat kuulostavat vähätteleviltä. Koville joutuneet ihmiset kun voivat olla kovin haavoittuvaisia tilanteessaan. Kaikkein viimeisenä haluaisin kirjeeni palvelevan toiseen suuntaan kuin sen oli tarkoitus.

Kaipa tämä kaikki on vain näiden korvien välissä..

Laura T.
Missä olet Laura?

Ymmärrän pelkosi itseasiassa tosi hyvin: miten sanoa jotain yleishyvää olematta mauton ja hajuton. Mutta uskon vahvasti siihen, että ihminen joka haluaa toiselle hyvää, kirjoittaa tosissaan. Siinä tulee väistämättä jotain mihin joku voi samaistua omalla tavallaan.

Uskon myös, että ihminen joka kirjettä toivoo, on armollinen ja vastaanottava. Eikä sanojen tarvitse olla lähtökohtaisesti kannustavia tai filosofisia, kunhan ne ovat aitoja. Ei paineita! Ihanaa kun kommentoit, kiitos P.T.

Liljakaisa (Ei varmistettu)

Oi ihanaa, että ihmiset ovat ottaneet tämän ihanan tavan auttaa toisia omakseen!

Pakko vinkata, että Tampereella Setlementti Naapuri järjestää kaikille avoimia kirjepajoja, seuraava on tämän kuun loppupuolella.Olen itse muutaman kerran käynyt kirjoittelemassa siellä.:) Linkkaan setlementin sivut, sieltä myös löytyy lisätietoa http://www.naapuri.fi/

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos paljon linkkivinkistä Liljakaisa! Taisi olla tuo elokuinenkin tempaus juuri näitä pajoja, mahtava idea!

Kommentoi