Koskaan ei voi tietää

Missä olet Laura?

 

 

 

Juhlin häissä, joiden morsian oli nuori.

Seisoin loppuillasta historiasta tutun hahmon kanssa juhlatilan eteisessä ja katsoin kymmenen vuoden takaisiin kasvoihin. Pyysi tiivistämään tapahtuneen elämän, juhlimisesta väsyneenä tyydyin tiputtamaan vain muutaman päälauseen. Loput hän luki rivien välistä.

Morsiamen kimppu lensi naisväen keskelle, muiden takana piileskelleelle eläkesinkulle. Koskaan ei voi tietää, joku virkkoi.

Koskaan ei voi tietää.

Kopistelin korkokengissäni kotia kohti ja kuuntelin yöllisen kaupungin mutkatonta huminaa. Muistelin millainen itse olin silloin, kaksikymppisenä. Minulla oli rakennekynnet ja rikki mennyt elämä. Sileä iho ja paikka yliopistossa. Käytin kaiken liikenevän ajan itseni ja muiden vakuutteluun, epävarmuus kaiken jatkumisesta sai minut tekemään niin. Tein kaiken puoliksi, jotten olisi joutunut luopumaan enää yhtään enemmästä kuin olin jo joutunut.

Tuohon aikaan en uskonut että voisin vielä rakastua. Uskoin kyllä rakkauteen, mutta se oli sellaista yleisellä tasolla pysyttelevää uskoa muiden onneen. Minun onneni päälle oli juuri siroteltu hiekkainen risti.

Vuodet ovat opettaneet rakastamista ja irti päästämistä. Enemmän kuin olisin ehkä toivonut, mutta sepä siinä onkin: sitä kuvittelee olevansa oman elämänsä herra, mutta todellisuudessa koko maailmalla on kätensä pelissä kun kohtaloita punotaan. Koskaan ei voi tietää.

Kahden kilometrin jälkeen pysähdyin yön synnyttämään varjokohtaan, riisuin kengät ja tungin sukkahousut kirjekuorilaukkuun. Tunnustelin päivän lämmittämää asfalttia paljain jaloin ja haistoin loppukesän. Sen saman, joka tekee minut vuodesta toiseen toiveikkaaksi ja samanaikaisesti helisyttää sydämen seinämään pakkautunutta surua. Sillä silloin, eräänä elokuuna vuosia sitten, minä opin mitä on syvä suru ja todellinen rakkaus.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Ihan hullun hieno kuva. Ja tunnelma. Ja yöllisen kaupungin mutkaton humina, rakastan.

Sun lauseista välittyy juuri tuo viimeinen, että tosiaan tiedät mitä nuo kaksi on. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Helmi. Olipa kauniisti sanottu.

ReettaM
Harharetkiä

Sinun tekstejäsi on kyllä aina ihanaa lukea. Nytkin taisi vähän silmäkulma kostua.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Reetta, ihanaa kuulla. On aina suuri kunnia kuulla että teksti koskettaa. Kiitos kun kommentoit!

Aino Salminen (Ei varmistettu) http://ainosalminen.com

Hienosti tiivistetyt tunnelmat, Laura, taas kerran. Kaikilla meillä on omat tarinamme, kipukohdat ja onnen hetket. Jotain yleismaailmallista niissä aina kuitenkin on, ehkäpä juuri tunnepuolella. Siksipä tuo aamuöinen fiiliksesi tuntuu niin tutulta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Totta puhut Aino. Suru on samaan aikaan yleismaailmallista, mutta kuitenkin niin kipeän omaa. Tasoja kai siinäkin. Kiitos kommentistasi.

kao kao
Kao Kao

Voi sua ja miten sä kirjoitat tyttö. Oot kultaa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Vo sua kao kao. Itse olet. Kiitos!

Stadilainen (Ei varmistettu)

Minunkin onneni päälle on siroteltu hiekkainen risti.

Mutta uskoisin hiekan vielä varisevan pois, yhtä nopeasti kuin se siihen kasaantui.

Sun kirjoitukset on parasta. Sulla on lahja, etkä sä onneksi kätke sitä vakan alle, vaan annat meidän kaikkien nauttia. Kiitos siitä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Lopulta, vuosien saatossa se varisee pois. Elämä jatkuu, koska se on ainoa tapa miten kaikki pyörii. Se ei tapahdu hetkessä, mutta jonain päivänä suru koteloituu sydämen seinämään kiinni, eikä enää peitä koko sielua. Siellä se pysyy elämän loppuun saakka.

Kiitos kauniista sanoistasi, olen tosi otettu.

seglen (Ei varmistettu)

Heipähei!

Tiedätkö, minulla on sellaisia hmm.. värssykirjoja (miten hassun vanhahtava sana). Kirjoittelen niihin kivoja ajatelmia, hajatelmia ja runoja, joihin elossani törmään. Siellä on paljon lainauksia, saanko lisätä sinut muistivärssykirjaani? Miten kauniisti sanottu: "...jonain päivänä suru koteloituu sydämen seinämään kiinni, eikä enää peitä koko sielua. Siellä se pysyy elämän loppuun saakka."

Terveisin, pitkästä aikaa taas,

-seglen

Laura T.
Missä olet Laura?

Tottakai saat seglen. Ihana kun taas kommentoit, kiitos.

RainDrop (Ei varmistettu)

Kiitos paljon naista viisaista sanoista, jotenkin jotain asettui vihdoin oikealle kohdalleen sielussa pitkan eksyneen harhailun jalkeen. Jaksan taas uskoa, etta tuo paiva viela koittaa, jolloin suru koteloituu. Kiitos.

Laura T.
Missä olet Laura?

Se päivä koittaa, odottamatta. Mutta se tulee. Lupaan.

annakarin
Anna Karin

Rakastan sun blogia!

Laura T.
Missä olet Laura?

Ja mää sun! Kiitos annakarin, pus.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Haluaisin kommentoida tähän jotakin, mutta en vaan löydä sanoja.

Noh, kyl sie tiijät. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kylhän mie tiijän. Kiitos.

emmien (Ei varmistettu)

Apua, tämä kosketti. Tekstissä huokui suru alusta lähtien. Tunsin tähän yhteyttä. Huih, ihan tuli kylmiä väreitä. Hyvällä tavalla.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kaunis emmien.

Kommentoi