Kuinka kuolleista herätään

Missä olet Laura?

 

 

 

Viime postaukseen tulleet kommentit herättivät.

Teidän sananne ovat kirvoittavia. Kirjoittajana on mieletöntä kuulla kun joku kertoo rohkaistuneensa teksteistä, saaneensa kipinän vaihtaa suuntaa tai sukunimeä. Että jollekin nämä kirjaimet, välilyönnit ja entterit ovat toimineet tienviittoina. Järisyttävää.

En tiedä kuinka usein olen sanonut - vai olenko koskaan - mutta teillä on ihan samanlainen vaikutus minuun.

Lukiessani jättämiänne viestejä (kiitos niistä), minulle valkeni yks kaks aika monta asiaa. Tajusin tuupanneeni itseni sivuun jossain kohtaa matkaa, ehkä aika kauankin sitten. Jossain vaiheessa aloin jättää asioita tekemättä pahan pelossa, laskien riskejä ja rahoja, sanomisia ja mielensäpahoittamisia.

Jaaaa lopetin elämästä. Piste.

Mutta koska elämä on ennen kaikkea mahdollisuus ja muuta onnittelukortteihin sopivaa, päätin nousta puolikuolleista. (Puolikuolleena se on vielä suht helppoa, täysvainaana ei niinkään. Kysykää vaikka Jeesukselta.)

En ehkä juuri nyt voi pakata tavaroitani ja ajaa muuttoauton perävalot vilkkuen itään, mutta voin tehdä aika paljon muuta; sitä mitä on aina pitäny mut ku ei oo rahaa tai aikaa tai aikaa tai rahaa.

Niinpä kirjasin syksylle kalenteriin sen keramiikkakurssin, josta olen haaveillut vuosia. Säästötilin sisällön hassasin Kreikan lentoihin. Ne rahat joita olen säästänyt pahan päivän varalle, käytetään nyt ennakko-oletuksista poiketen hyviin päiviin. (Jos on pelännyt koko aikuisikänsä Pahaa Päivää ilman, että mitään suurta katastrofia olisi edes sattunut, lienee oikeutettua lopettaa huolehtiminen hetkeksi.)

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Jeee! Makee fiilis! 

Laura T.
Missä olet Laura?

No nyt todella on! Jee!

marja8486

Täällä myös yksi pahan päivän odottelija yrittää siirtyä elämään tässä hetkessä hyviä päiviä ilman alituista pelkoa tulevasta. Kaikkea pahaa voi tapahtua tai sitten ei. Kannattaa tarttua unelmiin, hyviin hetkiin ja asioihin ja tehdä niitä juttuja, joita on aina halunnut tehdä. Kaiken kivan siirtäminen tai pelon vuoksi tekemättä jättäminen kostautuu varmasti. Minä en tahdo päätyä kiikkustuoliin pohtimaan asioita, jotka jäivät tekemättä vain siksi, että olin järkevä, kunnollinen, tunnollinen ja pelkäsin olla minä. Tsemppiä siis kaikille meille oman tiemme kulkemisessa!     

Laura T.
Missä olet Laura?

''...tai sitten ei.'' Juuri tämä.

Usein sitä tuppaa ajattelemaan, että mää teen tän sit kun mulla on enemmän aikaa. Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, ei sitä aikaa tule kukaan lisää jakamaan. On tehtävä aikaa ihan itse.

Kiitos kauniista kommentista Marja. Tsemppiä meille!

Oranssinen

Way to go!

Ja tottahan se on, että PahaPäivä voi jäädä tulematta ennen kuin kuolo korjaa ja mitäs sitten? Jäi monta hyvää hetkeä kokematta tai laimeammin elämättä, kun takaraivossa paukutti
"entä jos..."
"kyllä minä sitten"
"sitten kun"

Ei niin että "Kaikkimullehetitänne" ja kyynärpäätekniikalla kanssaeläjät kumoon.
Mutta:
Nyt.
Nyt.
NYT.

<3

Oranssinen

Sormet ei seuranneet aivojen antia:
"Jäi monta hyvää hetkeä kokematta tai laimeammin elämättä" - piti sanoa: "Jäi monta hyvää hetkeä kokematta  Elämällä laimeasti"

Laura T.
Missä olet Laura?

Laimennettua elämää, nimenomaan. Todella hyvin sanottu!

Meillä on olemassa eilinen, tämä päivä ja huominen, ja kummasti sitä huomaa jatkuvasti elävänsä joko menneessä tai tulevassa.

Ihania sanoja, ja niin tosia. Kiitos taas.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Anopin haaveena oli tehdä ulkomaanmatka. Ne rahat käytettiin hautajaisiin.

Siinäpä tiivistettynä se, miksi Kreikan loma kuulostaa hyvältä. Ihanaa matkaa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Huh, kylmät väreet. Kiitos.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Ne rahat joita olen säästänyt pahan päivän varalle, käytetään nyt ennakko-oletuksista poiketen hyviin päiviin."

Tää oli ihana. I-h-a-n-a. Ei sillä, mun tili on jo tyhjä ja reissumuistoja mieli täynnä, mutta tää ajatus. &lt;3

Laura T.
Missä olet Laura?

Ja tämä kommentti oli kans aika  i h a n a. Pus!

Boris (Ei varmistettu)

Heräsin just äsken täällä Kalliossa.

Lomalla ollaan mut asiat ei tunnu oikein miltään. Koska pian joutuu palaamaan duuniin, jota teen juurikin Pahan Päivän varalta. Että nyt varmasti ois joku työpaikka ja etten nyt vahingossakaan tekis sellaista duunia mistä oikeesti diggaan. Etten nyt vahingossakaan toteuttais mun unelmia ja ois onnellinen. Etten nyt vaan pilais tätä kahden vuoden monotoniaa sillä et heräisin kerrankin arkisin sängystä täynnä lukiovuosiin jäänyttä riemua. Etten nyt maistais maailman makuja ja näkis värejä.

Koska mitä mä muka enää tässä odottelen? Että joku hakee mut kotoa ja hinaa perässään lentokentälle Berliinin koneeseen ja kuiskaa korvaan et anna mennä? Tai jättää mun puolesta irtisanoutumisilmoituksen duuniin ja lähtee sinne minne oikeesti haluan lähteä?

Mulla on tässä elämässä todella suuri vapaus tehdä mitä vaan. Silti vastuu painaa enemmän. Ja tää kirjoitus sai mut tajuamaan sen. Että painan jatkuvasti jarrua. Kaasupoljin hohtaa tossa vieressä uutuuttaan, ehkä voisin joskus kokeilla posauttaa sitä oikein kunnolla. Ekaa kertaa pariin vuoteen. Viimeks kun posauttelin niin päädyin Nykkiin puolen vuoden työharjoitteluun. Eli ehkä kannattais taas.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jarua on täälläkin painettu viimeiset pari vuotta niin, että jarrupalat alkaa loppua ja se tuntuu hermosärkynä kaikkialla. Että josko nyt vaan antais mennä, kokeilis. Katsois miltä tuntuu. Koska ne ajat, joita itse usein eniten kaipaa, on juuri ne jolloin eniten eli. Ei ne monotoniat.

Rohkeutta.

Tekstikin oli ihana, mutta tuo kuva! Oih! <3 Oon varmaan jo kolme vuotta puhunut, että kesälomalla pitäisi mennä kävelyretkelle pitkospuille. Jokohan NYT tänä kesänä sen aika koittaisi. Siihen ei mene edes rahaa, vain aikaa..

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo! Kiitos MMinne, se oli ihana päivä. Kainuun perämetsissä, ei ristinsielua missään. Suosittelen lämpimästi - pitkospuut olivat täynnä lämmössä lekottelevia sisiliskoja.

Niimpä! Elämän mielekkyys tulee mielestäni pitkälti siitä, että eläessään toteuttaa itselleen tärkeitä arvoja. Turvattomuuden tunne on tuttu seuralainen. Mihin kaikkeen pystyisimmekään ilman sen varoitteluja?

Laura T.
Missä olet Laura?

Nimenomaan! Varsinaista nuorallatanssimista on kyllä tämä elo.

Kommentoi