Kuka tarvitsee 36 miljoonaa?

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Lottoan silloin tällöin. Käyn mielessäni joka kerta saman, jo pyhältä tuntuvan toimituksen: mitä sitä tekisi jos.

Vastaukseni on sama kuin kaikilla muillakin: minäkin makselisin pois velat lähipiirin harteilta ja ostaisin talon metsäjärven rannasta. Sellaisen missä lasiveranta kulkisi rannan suuntaisesti. Sitten ostaisin pianotunteja, sähköauton ja soutuveneen.

Pidän suomalaisista, hillityistä haaveista. En usko, että kovin moni R-kioskilla lappua täyttäessään todella haaveilee yksityisjetistä tai ovenkahvojen timantti-istutuksista. Enemmän se on sitä järvenrantamökkiä ja jos nyt jotain reissua sitten lisäksi.

Silti koetamme onneamme - ja vähän salaa tuudittaudumme siihen ettemme kuitenkaan voita. Kunnes tulee se yksi ilta, kun joku Ulvilan Nesteellä kuponkinsa luovuttanut muuttuu muutamassa minuutissa Mikosta miljonääriksi.

Kukaan yksittäinen ihminen ei tarvitse k o l m e a k y m m e n t ä  k u u t t a miljoonaa euroa. Ei, vaikka asiaa kääntelisi miten päin tahansa. Mutta mahdollisuushan on olemassa. Se, että yhden illan jälkeen ei enää koskaan tarvitse puolittaa bensoja tai miettiä mikä olisi järkevintä. Miltä se mahtaa tuntua? Kun riskit liukenevat pois näköpiiristä, pakolliset pahat poistuvat ja jäljelle jää yksi upporikas ihminen.

Usein mietin tuota hetkeä, kun rajat yhtäkkiä haihtuvat, siirtyvät vain muita koskeviksi. Miltä se mahtaa tuntua, kun yhden illan jälkeen kaikki tulevaisuudessa odottava onkin heti saatavilla. Kaikki ajautuu lähelle ja välittömäksi, heti otettavaksi. Tehtäväksi jää valitseminen, punnita ei enää tarvitse.

Miten eletään sellaisen rahan kanssa, josta ei voi olla kiitollinen kenellekään, ei edes itselleen? Kuinka perustella itselle ja tuleville polville leppoisa elämä tästä tulevaisuuteen, kun kaiken takana on sattumanvarainen rivi numeroita, ja ansaita-verbissä on liioittelun kaiku.

Haaveilen salamarahoista. Kuinka lystikästä olisi herätä perjantaina tilillään muutama satanen, voittaa illalla lotossa jättipotti, ja laittaa se välittömästi eteenpäin hyväntekeväisyyteen. Herätä taas seuraavana perjantaina tilillään ne samat sataset, ja tuntea elävänsä elokuvassa. (Äidilläni on tapana vähän hyperventiloida kun kerron tästä nerokkaasta ideastani.)

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Täällä toinen satunnaislottoaja, joka on kelaillut ihan samoja juttuja. 

Nämäkin on varmaan sellaisia asioita, joihin ei oikeasti tiedä vastausta ennen kuin se oikeasti osuu omalle kohdalle. Fantasioissani olen tietenkin se aivan käsittämättömän jalomielinen ihminen, joka nollaa ensin omat ja läheisten velat ja jättää itselleen sen verran että jatkossa menee mukavasti ja tyrkkää loput hyväntekeväisyyteen. Mutta entä jos todellisuudessa flippaisinkin tosi pahasti ja ostaisin koko rahalla kullitettuja vessanpyttyjä ja timangikuorrutettuja pannulappuja? Tai sitten säilöisin roopeankkana kaiken pankkitilille enkä uskaltaisi käyttää penniäkään ettei ne vaan lopu. 

Ja olisinko minä sitten ystäväporukassa aina se, joka tarjoaa? Tai vippaa rahaa aina kun joku tarvitsee? Varmaan auttaisinkin mielelläni, mutta tulisiko siitä oletusarvo? Anna-Leena Härkösen romaani Kaikki oikein on muuten kiinnostavaa fiktiota juuri tästä aiheesta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hah, identtisiä ajatuksia! Tiedätkö, juuri eilen keskustelin kiivaasti äitini kanssa siitä, kuinka flippaisin jos jonain aamuna heräisin tililläni kolkytäkuus milliä. Herkkä mieli ei kestäisi sellaista, tiedän sen tasan tarkkaan.

Ja sitten puhuin ystäväni kanssa tuosta tarjoamiskierteestä - tulisiko siitä sellainen hyvää tarkoittava olettamus? Johon ajautuisi ilman syytä olla ajautumatta, koska no: massia olisi.

KAUHEAN RASKASTA PELÄTÄ TULEVANSA MILJONÄÄRIKSI.

Ja niin, Härkösen kirja on listalla tulossa. Kiinnostaa.

Veera Katariina
barbamama

En ole lotonnut pitkään aikaan mutta ai että, aina kun ostan rivin niin käyn yksityiskohtaisesti läpi miten kaikki tapahtuu kun voitan. On ihanaa kuvitella se puhelu jonka soittaisin äitille ja joka alkaisi näin:

moi täs on veera, kuule äiti istuppa hetkeksi alas, en oo taas raskaana älä huoli.

 

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Aahhahah! Mulle tuli jostain syystä kylmät väreet tuosta kuvitteellisesta puhelun aloituksesta. Kahdesti.

Anna Blue Eyes

Kun riskit liukenevat pois näköpiiristä, pakolliset pahat poistuvat ja jäljelle jää yksi upporikas ihminen.

Kuulostaa aivan ihanalta. Upporikkaana voisi ensin rykäistä kaikki ne "pienemmät lottohaaveet" ja sitten hetken vaan olla, miettimättä miten asiat järjestyy (niin itsellä kuin muilla). Ensimmäisenä tulee mieleen, että rahalla voisi luovuttaa niin paljon ns.vastuuta pois, kun hankkisi ammattilaisia vähän joka hommaan. Ajatella, että nyt on käytössä paras, nyt on yritetty kaikkensa ja omat vaikutus mahdollisuudet käytetty, käy miten käy. Sitten jossain vaiheessa, kun jaksaisi, miettisi mitä sillä rahalla seuraavaksi.

Laura T.
Missä olet Laura?

Mutta tulisiko sitä sitten jotenkin allergiseksi vastuulle, jos kaiken luovuttaisi pois? Sitä pelkään!

Kaima (Ei varmistettu)

Sen kerran kun minä lottoan, niin jaan lapun kymmeneen osaan. Sitten voin haaveilla siitä, millaista olisi käydä jakamassa miljoonalappuja äidille, sisaruksille ja ystäville verottomana käteen. Mut ai kauhee jos ajan kolarin sillä matkalla ennen kun kukaan saa tietää! Aiheellisia pelkoja.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kuulostaa mahtavalta. Ilmestyä nyt miljoonien kanssa ovelle ja sanoa että ota siitä, läpyt sille.

Mutta kaikki nämä kauhuskenaariot - en kestä.

Mia K.

;) nii.. takuulla antaisin hyväntekeväisyyteen! Enkä oo ees lotonnut vuosiin, tosin kuin rakas lapseni, joka uskoo, että voittaa sen pääpotin?! ;) 

Ehkäpä olenkin vain hengessä mukana! Mä taas haaveilen ihan ansaitsevani sen ekan miljoonani :D 

Mut, seuraavan kerran kun ajelen Ulvilassa, vien sen kuupongin sinne! ;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Olisipa verratonta antaa 36 milliä Kissojen Katastrofiyhdistykselle. Mitäköhän ne sanois...

Ja joo, ehkä Ulvilan yllä leijuu voiton ilmapiiri!

Mia K.

Hehh.. no, mä hitsi kävin eilen Ärrällä, ja tämän postauksen ääni takaraivossa menin, ja otin kupongin, jossa 5:n porukka ja numerot 47. En tiä, mikä ääni kuiskas, että juuri se tuo jtn?! :))

Jos tällä tulee, niin lupaan tarjota hmm.. ainakin kaffeet!

Sucette
ce petit cœur

Mummulla on kaikille lapsenlapsilleen lottorivit (viimeksi sain 4 oikein eli 10 euroa, plus 10 euroa namirahaa :D), eli tämän pohdinnanhan pitäisi olla mulle jokaviikkoista. Lototaan joskus poikaystävän kanssa, ja meillä on varmaan samanlaiset suunnitelmat, läheisten velat pois, joku matka, asunto ja sitä rataa. Sillä rahallahan voisi työllistää ihmisiä, hankkia esimerkiksi siivoojan tms. Töissä käymistä en kyllä lopettaisi, lorviminen on tylsää jos se on ihmisen päätehtävä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Sitäkin olen miettinyt, että miten se suhtautuminen työhön muuttuisi, kun sitä ei tarvitsisi tehdä. Taantuisiko sitä ameebamaiseksi vai saisiko ihan uutta puhtia koska pakko olisi poissa? Hmm!

Mutta joo, lorviminen ei kyllä sopisi mullekaan.

"Kukaan yksittäinen ihminen ei tarvitse k o l m e a k y m m e n t ä  k u u t t a miljoonaa euroa. Ei, vaikka asiaa kääntelisi miten päin tahansa."

Olen eri mieltä! Tuolla summallahan pääsisi vasta alkuun. En ole koskaan lotonnut, sillä olen parantumaton pessimisti, mutta olen kyllä usein mietiskellyt, mitä tekisin jos olisin todellakin upporikas. Parilla miljoonalla saisin ensi alkuun järjestettyä oman elämäni mukavaksi maailman eri kolkissa, mutta sittenhän se hauskuus vasta alkaisi, sillä raha on valtaa. Voisin tukea uusia haluamani start-up yrityksiä, tehdä sijoituksia, olla business-angel, auttaa muita rakentavalla tavalla.

Laura T.
Missä olet Laura?

Apua! Haha, bisnesenkeli. Mää vaan tärisisin kotona ja kiljuisin että MIHIN MÄÄ TÄN KAIKEN LAITAN. Raskaita, ristiriitaisia haaveita.

kao kao
Kao Kao

Mä varmaan sanoisin kaikilel so long! heittäisin repun selkään ja lähtisin matkustelemaan. Hostelleja, normi hotelleja, viidentähden hotelleja. Voisin matkalla ilahduttaa random ihmisiä. Sujauttaa niiden laukkuihin tuhatlappusia eikä ne ikinä tietäis keltä ne tuli. Mä olisin jo siihen aikaa jossain ihan muualla. 

Kerrankin vois toisen ihmisen hädän nähdessään auttaa kunnolla. Auttaa niitä toimeentulon ääreen jolla ne pärjäis pidempään kuin jollain pikku rahalahjoituksella.

Näkis ja kokis. Olis maailmassa. Niin mä tekisin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihana kao kao! Kuulostaa täydelliseltä suunnitelmalta. Meidän täytyy perustaa Lilyn lottoporukka!

Kommentoi

Ladataan...