Kulttuurijumalten lahja Tampereelle: Nykyaika

Missä olet Laura?

 

 

Tiedättekö ne päivät, kun aika on venyvää ja toissijaista, eikä aamulla lähtiessään ole ollenkaan varma mistä itsensä löytää, vai löytääkö mistään. On vähän epävarmaa kaipaako kukaan, eikä oikeastaan välitä tietääkään.

Eräänä sellaisena päivänä poikkesin räntäsadetta pakoon Kauppakadulle, Valokuvakeskus Nykyaikaan. Eksyin paikan päälle ensimmäisen kerran marraskuussa, juuri kun tuore galleria oli avannut ovensa. Sen jälkeen askeleet ovatkin johtaneet paikan päälle moneen otteeseen, useimmiten juuri hetken mielijohteesta. Sisäänpääsy on ilmainen, tunnelma rento ja tila juuri sopivan kokoinen niihin päiviin, kun eläämänsä ei kaipaa muuta kuin jonkun muun keittämää kahvia ja valmiiksi viipaloituja ajatuksia.

 

Sanna Krook: Jaana, 2014

 

Tuleva kevät vaikuttaa näyttelykalenterin perusteella todella mielenkiintoiselta: liikkuvaa muotokuvaa, kohtaamisia ja tuoreita tekijöitä. Mutta syy miksi kirjoitan tätä nyt, on vielä ensi maanantaihin saakka esillä olevat näyttelyt.

Sanna Krookin ja Ulla-Maija Louhelan Lähiötarinoita koostuu Kaukovainion asukkaiden muotokuvista ja tarinoista pahamaineisena pidetystä lähiöstä. Otokset ovat arkisella tavalla pysäyttäviä, aitoja ja kaikensanovia. Tällaiseen yhdeksänkymmentäluvun lähiölapseen kuvat ja tarinat niiden takana iskivät kuin häkä - tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu selitellä omaa kotiosoitettaan ymmärtämättä tarkalleen miksi.

 

Sanna Krook: Lyyli, 2014

 

 

Lauri Eriksson: Tero, 2015

 

Gallerian alakerroksessa on vielä karkauspäivään saakka nähtävillä Lauri Erikssonin näyttely 22 tapausta asunnottomuudesta. Suomessa on yli 7500 asunnotonta - suurin osa heistä yksinäisiä miehiä. Ajankohtaiseen ongelmaan Eriksson tarttuu esittelemällä näyttelyssään 22 eri taustaista miestä, joista jokainen on saanut vastata kymmeneen kysymykseen. Millainen on tie syrjäytymiseen? Millaisia haaveita asunnottomilla on?

Vielä muutama päivä aikaa - käy katsomassa.

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Tunnen muutaman asunnottoman-kin. Autoinkin kun oli sen aika. Nyt nämä tyypit asuvat kotona jo ♡

Tarinat ovat aaltoilevia. Asunto voi todella helpostikin lipsahtaa pois näköpiiristä. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ne todella ovat: aaltoilevia ja käänteiltään yllättävämpiä kuin yksikään romaani. Onneksi maailmassa on kaltaisiasi.

Kommentoi