Kun muut ovat menneet

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Istuin viime viikolla ravintola Malabadin pöytään muutaman muun bloggaajakollegan kanssa. Koska ruoasta on jo sanottu kaikki mitä on tarpeen sanoa, tiivistän sen näin: kyllä, ruoka oli taivaallista, turkkilainen valkoviini oli taivaallista ja liha parasta maistamaani.

Tykkään syömisestä, mutta myönnetään: en ole ruokatoimittaja. Olen se tyyppi joka saapuu paikalle, nauttii ruokansa, ja päätyy silti aina lopulta kirjoittamaan ihmisistä. Niin nytkin.

Istuimme siis alas, kilistelimme laseja, kolistelimme lautasia. Illan edetessä takit vähenivät naulakoista yksitellen ihmisten lähtiessä pikku hiljaa omille teilleen, ja lopulta pitkän pöydän ääressä istui enää kolme kutsuvierasta, ravintolan omistaja ja toiselta puolen kaupunkia paikalle saapuneet ravintoloitsijat.

 

 

 

Illan kääntyessä yöksi, katseet alkoivat vaellella tyhjiksi syötyjen lautasten ja kippojen pohjilla. Sanaakaan sanomatta omistaja Faysal katosi pimeään keittiöön, ja palasi vartin päästä paistetun leipäsatsin, fetan ja viininlehtikääryleiden kanssa. Juttu jatkui pitkälle yöhön; puhuimme kielistä, kulttuureista, uskonnoista ja tottakai: ruoasta.

Istuessani pöydässä, tajusin asetelmassa äkkiä jotain todella tuttua. Asuessani Kreikassa, kävin aina toisinaan yksin syömässä. Kerran tilatessani illallista itselleni, ravintolan omistaja kyseli huolestuneen oloisena aioinko tosiaan a. illastaa yksinäni ja b. syödä kaiken yksin. (Olin nälissäni tilannut ruokaa ehkä hieman runsaammanlaisesti.) Kun olin nyökännyt vastaukseksi, hän vetäisi lähimmän tuolin ja istui koko illan kanssani.

Siinä minä taas istuin, ravintolan pöydässä uusien ihmisten, ruokien ja tarinoiden kanssa, keskellä yötä. En ehkä Välimeren välittömässä läheisyydessä, mutta vähintään yhtä välittömässä tunnelmassa.

 

 

Lasit täyttyivät ja juttu polveili. Kun väsymys viimein voitti, ja kävelimme sateen kasteleman terassin läpi ulos, vastakkaisen kaupan kellotaulu heijasti Tammelan yöhön numerot 02:16. Popedan keikkabussi kaarsi kadunvarteen, ja kaksi roudaria luikki autosta ulos Tammelan grillille ostamaan ruokaa. Meinasin huikata perään että menkää nyt hyvät ihmiset nakkien sijaan syömään kunnon lihaa tuohon takavasemmalle, mutta jätin sanomatta - onhan ravintoloitsijankin joskus nukuttava.

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei. Se voisi olla ennemminkin: juo useammin rakia Nuorgamin kanssa.

Applepie (Ei varmistettu)

Siis kunpa saisin kerran elämässäni juoda pitkät ja vahvat kahvit kanssasi!

Laura T.
Missä olet Laura?

Olipa ihanasti sanottu. Kiitos Applepie.

Kolmen tähden Maija (Ei varmistettu) http://kolmentahdenarkea.blogspot.fi

Enpä olisi minäkään uskonut kotoa lähtiessäni illan venyvän niin pitkäksi ja monivaiheiseksi, että totean vielä aamuyöllä istuvani samassa pöydässä ja keskustelevani mm. kurdien kulttuurista kaiken muun mielenkiintoisen ohessa. Mutta onneksi niin. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Onneksi niin. Oli ihanaa, kiitos.

Kommentoi

Ladataan...