''Kyllä ne kasvaa'' lohdutti kampaaja

Missä olet Laura?

 

 

 

''Ainakin tän verran täällä on tätä huonoa.'' kampaaja sanoi ja nosti kammalla hiuksia takaraivosta kattoa kohden.

Otetaan se mikä otettava on, totesin, ja tiesin jo etukäteen mitä tuleman pitää.

Ja niin ne taas leikattiin. Kovia kokeneet hapsut. Jäljelle jäi korvan alle ylttävä polkka.

Viime vuonna hiuksistani lähti kaksi kolmasosaa. Suihkukaivoon, harjaan ja käsiin irtosi tukoittain suortuvia. Oli niin paljon kaikkea. Liikaa. Ja niin tippuivat hiukset.

Nyt muistona elämäni kovimmasta lingosta on päänahkaa peittävä kymmensenttinen tukka. Sen päällä ohut kerros soturihiuksia, jotka jäivät. Varmaan myötätunnosta.

Kyllä ne kasvaa.

Jaksan harvoin kriiseillä ulkonäöstä. Maailmassa on niin paljon tärkeämpiä asioita. Mutta tänään, ensimmäistä kertaa vuosiin en teeskennellyt kampaajalle iloisen yllättynyttä tai tyytyväisyydestä tukahtunutta, kun hän otti peilin ja näytti niskaa. Totesi- niin kuin jokainen kampaaja- että kyllä tää nyt näyttää paljon terveemmältä.

Kiitin kyllä. Parhaansa kun teki.

Astuin ulos ja kävelin suoraan kauppaan. Suhasin ravintolisähyllyillä kuin mikäkin kehonrakentaja, ja lappasin syliin tarpeet uusinta ihmiskoettani varten. Ostin purkkeja ja purnukoita, biotiinia ja vahvaa magnesiumia. Beetä ja deetä, latvoille suoja-ainetta. Sitten pyöräilin yksin kahville, ja söin kaksi törkeän hyvää konvehtia- ihan vaan endorfiini- ja serotoniinitasojen säilyttämiseksi nääs.

Istuin aurinkovarjon alla kaatosateessa ja kynitty tukka kihartui entistä lyhyemmäksi. Sateen loputtua pakkasin uhrilahjani pyöränkoriin ja totesin, että fuck it. Tehokkain keino hämätä universumia ja päänahkaa on käyttää papiljotteja ja olla kuin ei oliskaan.

 

Tukkajumalat- tasataanpa tilit.

 

Laura

Share

Kommentit

Saapukka
Toivomuspuu

< 3

Lustu

Minäkin leikkasin eilen kauan säästeleni viishaaraset. Säästin niitä koska en halunnut lyhyitä hiuksia. Tosin ihan itse leikkasin hetken mielijohteesta. Päätin etten halua päähäni sellaista haperoa jonka haarat nostavat päätään märkänäkin. Nyt on terve, mutta melkein polkka.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kampaaja kertoi rehellisesti, että joidenkin hiuksilla on vain lyhyempi elinikä kuin toisten. Eli voi olla, että oma tukkani ei vaan kasva hartioiden yli. Joten huonoa on suunnilleen aina korvanlehdestä alas päin. Ken tietää, teen ainakin voitavani ja katson mihin se vie.

Sitä jotenkin ei halua edes hyväksyä että olis aika mennä leikkaamaan. Pitkittää ja pitkittää, kunes (niin kuin sinäkin) päättää hetken mielijohteesta leikata. Minäkin soitin kampaajalle että voiko tulla, ja kävelin puolen tunnin varoitusajalla sisään. Oh well.

 

Oranssinen

Mm...melkein kuulen oman kampaajani äänellä tuon " ainakin tämän verran on huonoa...".

Onhan sitä ja saa lähteäkin, mutta ensin mennään liuhulettinä tai nutturaruusuna Tallinnaan - sitä hupia ei pilaa edes huonot hiukset.

Tietysti lisäjännitystähän elämään saisi kun menisi siellä jollekin kivijalkaboutiquen kampaajalle ja antaisi vapaat kädet. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Se tässä huvittavinta onkin: en edes tarvitsisi paksua, avoimena liehuvaa tukkaa, vaan lempinutturani. Sitä minä kaipaan. Näistä nysistä ei saa mitenkään kiinni, vielä. Katsotaan muutaman kuukauden douppauksen jälkeen uudestaan.

Pidähän kivaa reissussa!

tiia_

Mulla on nyt lyhyempi tukka kuin koskaan - olisko tää nyt jotain pari-kolmesenttistä. Sanoin kampaajalle reilu viikko sitten, että ota nyt vaan ihan rohkeasti, ja vaikka olenkin ollut lyhyttukkainen jo useamman vuoden, niin tämä uusin tulos on ihan tosi, tosi lyhyt. Naapurin mummo jo ehti huudahtaa, että "minä tuossa jo kattoin, että kenenkäs poikia sinä olet". Työpaikalla kukaan ei kommentoinut uusia hiuksia millään lailla, ja koin heti itseni epävarmemmaksi. On se kumma, miten meihin on niin vahvasti iskostettu ajatus siitä, että hiukset ovat naisen kruunu. Ja jos ei ole hiuksia, niin sitten ei ole oikeastaan nainen ollenkaan, tai että on vähintäänkin joku epäilyttävä ämmä, lesbo tai oikeasti mies. :D 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ah, poikakortti käytetty siellä.

Olen joskus ajatellut että leikkaisin ihan lyhyen mallin, en mitään hätäratkaisua kasvatusprosessien välillä, vaan oikeasti kauniin lyhyen mallin. Mutta. Johtuuko sitten juurikin tästä iskostetusta ämmälesbomies-ajattelusta, koen että lyhyttukkaisena on oltava jotenkin enemmän munaa.

Sulle sopii kuvista katsottuna lyhyt tukka tosi hyvin. Kiitä geenejä kauniista kallostasi!

Olen niin usein samassa tilanteessa esittänyt pirteää ja superkiitollista latvojen lyhennyksestä, mutta eilen en jaksanut. Ja kampaaja ymmärsi kyllä varsin hyvin. Hiustenlähtö on aivan perseestä. Joko pidän hartioiden yllä liehuvaa läpinäkyvää pöheikköä ja näytän juicelta, tai leikkaan ja näytän kolmasluokkalaiselta pojalta.

Kyl on elämä rankkaa.

Workingonit
McINFJ

Kyllä ne kasvaa takaisin. Mullakin lähti vuosi sitten 1/3. Vielä niitä irtoilee, mutta eipä näytä suihkunritilä enää siltä niinku kauna olis tulossa viemäristä. Kaikista eniten kriiseilin hiustenlähtöä, migreenit ja pahoinvointikohtaukset ei tunnu enää missään. Nyt pidän kiinni näistä mitäon ja Se riittää !

Laura T.
Missä olet Laura?

Itse en jotenkin edes tajunnut kuinka radikaalista asiasta oli kyse, kunnes tajusin että nyt se oikeasti jää käteen enkä voi tehdä mitään.

Mutta. Uusiutuva luonnonvara tämä. Ei stressata, se ei ainakaan auta!

Kommentoi