Kymppitonnilla unelmia

Missä olet Laura?

 

 

 

Lataan tavaroita hihnalle; tomaattimurskaa, vessapaperia, oliiviöljyä, omenoita. Painan pankkikortin päätteeseen, näppäilen neljä numeroa ja odotan. Koneen varmistaessa nostan hetkeksi katseeni - se osuu suoraan myyjän takana seisovaan punaiseen telineeseen. Tuolla, läpinäkyvän pleksin ja pienen lukon takana se voisi olla. Pikavoitto. Äkkilähtö arjesta. Hengähdystauko.

Luontoarvat, Ässät ja Casinot.

Millaista se olisi? Jos nyt, tavallisena tiistai-iltana nappaisinkin purukumien ja liemikuutioiden lisäksi muutaman euron pahvinpalasen. Valitsisin summanmutikassa hauskimman värisen, maksaisin ostokseni ja laittaisin arvan kolikkotaskuun. Ajaisin kotiin, purkaisin kassit ja pistäisin keittoveden kiehumaan.

Joskus iltamyöhään, siinä ennen kasvojenpesua, muistaisin yhtäkkiä onnenosakkeeni. Kaivaisin lompakon hiekkaisen laukun pohjalta ja raaputtaisin ensimmäisellä löytyneellä kolikolla. Tiedostaen todennäköisyyden ohutta ohuemman luonteen, raaputtaisin menemään sen kummempia miettimättä. Uteliaisuudesta kai. En sievästi yhtä kuviota kerrallaan, vaan suurilla vedoilla koko harmaan alueen pieneksi puruksi. Puhaltaisin purun lattialle ja katsoisin harmauden alta paljastuneita aurinkoja, apiloita ja yksinäistä tassun kuvaa.

Kolme samaa kuviota, kymppitonni.

Miltä se tuntuisi? Mitä tekisin? Maksaisinko pois lainat ja ostaisin itseni vapaaksi? Laittaisinko säästöön ja eläisin vuoden vähän varmemmin? Vai lähtisinkö kuitenkin Kroatian kirkasvetisiin maisemiin, Santorinin valkoisiin kyliin tai Lissabonin kortteleiden väriloistoon? Ostaisinko kaikille viherkasveilleni Arabian klassikkoruukut, hankkisinko ne kauniit valkoiset keittolautaset joita aina bussia odotellessa ihailen Marimekon näyteikkunassa? Vaihtoehdot täyttävät pääni. Ottaisinko äkkilähdön vai kitkuttelisinko kuukauden päähän? Joisinko aamulentoa odotellessa pintakuvioidun cappuccinon vai pienen pullon Fresitaa? Helsinki-Vantaalla askeleet kaikuvat aamuisin.

 

''Otatko kuittia?''

Havahdun.

''En tarvitse, kiitti.''

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Oranssinen

Muutama päivä sitten istuskeltiin taukokahvilla jossain päin Savoa ja rapsuteltiin ruutu kerrallaan Flaxi-arpaa. Kun puolet ruuduista oli vielä avaamatta, oli päävoitto 150 000 euroa YHDEN ruudun päässä.
Vähän väsyneenä aloimme mietiskellä, että entäpä jos...

Hilpeyttä ja haaveita riitti pitkäksi aikaa, kahvi sai jäähtyä ja sämpylä kuivaa lautasen reunalle.

Eihän sitä päävoittoa lopulta tipahtanut, eikä edes niitä pienempiäkään, mutta palkinnoksi saimme hauskan hetken ja mikä parasta: saimme taas huomata, että 22 vuoden jälkeen meillä on edelleen yhteisiä unelmia.

Laura T.
Missä olet Laura?

Oh, tuo on niin parasta. Sitä oppii paljon toisesta ja toisen haaveista kun lähtee isolla sudilla maalailemaan. Kiva kuulla susta Oranssinen!

Nelli Luova Kaaos (Ei varmistettu) http://www.luovakaaos.fi

Hei! Sä kirjoitat tosi ihanasti, vähäkö oon iloinen että löysin tieni sun blogiin :) Jos mä saisin 10 000e, koittaisin varmaan tehdä jotain kompromissejä... Osalla opintolainaa, vähän säästöön ja lopuilla reissunpäälle! Piristäis kyllä kovasti just nyt.

Laura T.
Missä olet Laura?

Moikka Nelli! Kiitos! Mahtavaa että löysit tänne.

Sama juttu: ripottelisin varmaan vähän sinne sun tänne. Mutta reissuun olisi päästävä!

Kommentoi