Lataa kuva ja lopeta valittaminen

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

Lähtökohtaisesti vihaan kuvattavana olemista.

Ajatus siitä, että koko olemukseni ja sen hetkinen tunnetilani on mahdutettava muutamaan satunnaiseen ruutuun, on mahdoton. Otan valokuvissa aina kasvoilleni saman vienon, vähän vinon hymyn ja mietin koska tämä loppuu.

Entinen valokuvaaja-poikaystävä totesi vuoden yhdessäolon jälkeen, että miten ihmeessä onnistunkin epäonnistumaan joka ikisessä kuvassa. Taito kai sekin on. (Terveisiä vaan.)

Olen vältellyt kameraa koko talven ja kevään. Syinä on ollut milloin stressistä räjähtänyt iho, milloin tuntemattomaksi turvonnut torso. Rehellisesti sanottuna en ole tuntenut itseäni näin vieraaksi sitten teinivuosien.

Vaan ei auta. Uimaan ei lukemalla opi - järveen se on mentävä. Niinpä päätin alkaa kuvaamaan itseäni. Katsellessani poskipäille ulottuvia silmäpusseja ja leukaperiin levittäytynyttä aknea, tajusin viimein että jotain on tehtävä. Kun katselee vieraaksi muuttunutta naamatauluaan, asiat jotenkin konkretisoituvat. Hetkinen, tuo tyyppihän olen minä! Het-ki-nen..tuosta tyypistähän olen vastuussa yksin minä.

Kuin saapuisi kotiin puolen vuoden patikkamatkalta ja tajuaisi unohtaneensa ruokkia kissan.

Muutaman viikon omaelämänkerrallinen valokuvaprojekti sai allekirjoittaneen lopulta kävelemään apteekkiin, vähentämään töitä ja syömään enemmän kasviksia. Ja tässä sitä nyt ollaan: pari viikkoa paremmin syöneenä ja nukkuneena, isoja päätöksiä tehneenä - ja kyllä: sama vieno hymy naamalla. (Ihan kaikkea ei voi muuttaa.)

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Kiti
Katso tarkemmin

Mä epäonnistun AINA muiden ottamissa kuvissa. Oon aina kiusaantuneen ja killisilmäisen näköinen. :D Siksi oon aina ite kamera kädessä, linssin sillä puolella on luontevampaa.

Oot kyllä superkaunis! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Niin määkin. Näytän vähän eksyneeltä ja usein kyllästyneeltä...

Kiitos ihana Kiti, kyllä tää taas tästä! Harjoittelu tekee mestarin - ja täyttää puhelimen kuvatiedostot.

tiia_

Musta itsensä kuvaamisessa on jotain tavattoman terapeuttista. Se havahduttaa, opettaa näkemään, opettaa olemaan armollinen. Ja joskus se taas järkyttää, kauhistuttaa (ja ehkä saa aikaan elämäntaparemontin). :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Just näin! Huomaa että olet harjoitellut, näytät aina niin eteeriseltä kuvissasi.

tiia_

Eteerinen-shmeteerinen. Varmaan mun pitäisi joskus julkaista joku "parhaat-karseat-otokset"-kollaasi. On mulla niitäkin... :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Todellakin!

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, olen kuullut tämän joskus! Täysin totta. Sitä haluaisi olla täysin kontrollissa siitä millaisia pysäytyskuvia itsestään muille antaa. Ja kun joku muu määrittelee hetken ja ilmeen, sitä on ihan hoo moilasena että enhän minä nyt tuolta näytä.

Funny enough, nykyinenkin puoliso on kuvaaja (oh the joy!) ja viimeksi eilen sanoi kanssasi samaa: hyvä kuvaaja saa kenestä tahansa edustavan kuvan. Näin se kait on. Pitää vain luottaa, siinä se.

Ihanaa viikkoa ja kiitos kivasta kommentista!

Naislaif
Naislaif

En vielä kykene ulkoiseen itseni tarkasteluun ja hyväksyntään. Sisäinen maailmani ja minä itse ovat ollet suurennuslasin ja tietoisuuden alla, joten olkoon vielä niin. 

Lopullinen matka itsensä kokonaisvaltaiseen hyväksyntään vaatinee myös sen. että kestää katsoa itseään myös kuvasta. Ihanaa, että sinä olet sillä tiellä. 

Minä kerään vielä rohkeutta....

Laura T.
Missä olet Laura?

Sisäistä maailmaa onkin paljon tärkeämpää tarkastella, sanon ma. Mutta rohkeasti vaan räpsimään, vain itselle!

Naislaif
Naislaif

Selfie on päivän sana ;)

Kommentoi

Ladataan...