Lauantaikoululainen

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Pääsin viime lauantaina pitkästä aikaa viikonloppukouluun.

Mikään ei ole ihanempaa kuin herätä kahdeksalta, keittää tuplamäärä kahvia, pakata reppu ja kävellä harmaudessa nukkuvan kaupungin läpi kouluun - parhaassa tapauksessa samaa matkaa uuden koulukaverin (!) kanssa.

Lapsena kävin baletissa lauantaiaamuisin; kävelin isän kanssa vapaa-aikatalolle ja kuuntelin lumessa nuokkuvan lähiön heräämisen ääniä. Pukuhuoneessa laitoin päälle tutun ja liian isot tossut, nappasin juomapullon mukaan ja menin seisomaan peilin eteen. En osannut oikeaa enkä vasenta ja niiasin liikaa (''Älä istu potalle!''). Pikku hiljaa tuntien leikkisäksi naamioitu kurinalaisuus alkoi tuntui tukahduttavalta, joten lopetin muutaman kuukauden hyppelehtimisen jälkeen. En ehkä oppinut ensimmäistä, toista tai kolmatta asentoa, mutta muistan ikuisesti salin lattialle siivilöityneen aamuvalon ja talon metallisen tunkkaisen tuoksun.

Lauantait ovat minulle jostain syystä hieman hankalia. Viikon kuudenteen kiteytyy niin paljon tarpeita, tekemisiä, haaveita ja must-haveja, että ihminen kokee helposti epäonnistuneensa olemisessaan. Juhlapyhistä tuttu ilmiö: pitäisi olla rennosti suunnittelematta, mutta ottaa vapaatunneista kuitenkin kaikki irti. Brunssien, bailujen, saunojen ja siidereiden ikiaikainen tetris.

Viime lauantaina istuin kymmeneltä aamulla muiden hyväntahtoisten haukottelijoiden kanssa lyriikan kurssilla, aution yliopiston alakerroksessa. Menemättä vielä sen enempää itse opintoihin, sanonpa tämän: on mieletöntä opiskella porukassa, jossa jokainen on motivoitunut ja valmis heittäytymään - vaikka välillä puoliväkisinkin. Siellä me istuimme ringissä pöytiemme takana; joimme termospulloista kahvia ja puhuimme epäpuhtaasta runoudesta. Luimme omiamme ja kirjoitimme niitä lisää - samaan aikaan kun muu kaupunki vasta heräili.

Ja ne lauantaiaamun armeliaassa pöpperössä kirjoitetut runot...kokeile jos uskallat.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Kuulostaa ihanalta, ja tutulta. Tosin silloin joskus lyriikan kirjoituskurssit olivat hirveitä, vaikkakin hauskoja, koska runojen kirjoittaminen on mulle hyvin, liian, vaikeaa. Mutta tunnelma oli silti niissäkin torstai-illoissa kohdillaan. Nauti siis!

Laura T.
Missä olet Laura?

Se on ihanaa! Ja kyllä: välillä äärimmäisen hankalaa, mutta hyvä niin. Kiitos muru, nautin!

Jyrkkä ei lauantaille (Ei varmistettu)

Kaikessa epäoleellisuudessaan tämä oli mulle oleellisin ja osuvin lause:
"Lauantait ovat minulle jostain syystä hieman hankalia. Viikon kuudenteen kiteytyy niin paljon tarpeita, tekemisiä, haaveita ja must-haveja, että ihminen kokee helposti epäonnistuneensa olemisessaan. "

No niinpä.

Olen aina alitajuntaisesti kokenut ahdistusta lauantaista: lapsuudessa ne olivat kiireisiä kauppapäiviä (kun sunnuntaisin kaupat olivat kiinni, ja piti tietää koko viikonlopun menu viidelle hengelle JUST NYT), ja rauha laskeutui itselleni vasta illalla saunan jälkeen lottoa katsellessa. Aikuisvuosinani en ole varsinaisesti toteuttanut tätä samaa kaavaa, mutta ehkä jotain modernia versiota siitä. Ymmärsin nimittäin juuri menneenä lauantaina myöntää itselleni, että lauantait ei taida olla mun juttu - miksen ollut tajunnut sitä aiemmin?

Kun yrittää ämpätä päivään "ajoissa heräämistä", siivousta (koska pyhänä ei saa imuroida), ulkoilua, kauppareissua, ystävien kanssa näkemistä, kiireistä shoppailua mahdollisia illan kemuja varten ja sitten vielä hosumista sinne kemuihin (tietty Alkon kautta kun viinipullo unohtui ostaa päivällä!),.... huhhuh, vähempikin riittäisi, etenkin kun pitkän työviikon jäljiltä haluaisi vain nukkua myöhään iltapäivään, ja lähteä vasta sitten tutkimaan ulkomaailmaa. Ei ihme, että jo lauantaiaamuna nousee verenpaine edessäolevista tekemättömistä asioista.

Tänä vuonna olen myös alkanut pitää maanantaista, mutta sen tilalle on tullut hirvittävä keskiviikkoahdistus. Pikkulauantai ja isolauantai eivät näköjään aikuisiällä olekaan pelkkää juhlaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahah, joo! Ajoissa herääminen mutta kuitenkin loikoilu - loogista! Ja hirveällä paahtamisella iltaan saakka että ehtii tehdä kaikkea ja ennen kaikkea nauttia.

Maanantai on yksi lempipäivistäni. Torstai joskus hankalampi. Nämä ovat tunnejuttuja, ehdottomasti.

Kiitos kun kommentoit, laittoi miettimään enemmänkin omaa suhtautumista viikonpäiviin. Niin, ja tänäänhän on keskiviikko, joten TSEMPPIÄ!

Anksa
Tuottaja-Anttila

Sivuhuomiona kysymys, että mistä tuo kaunis reppu on löytynyt? :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Erittäin hyvä kysymys Anksa. Se on Made in Berlinistä - tattadadaa! - Berliinistä.

marile

Kuulostaa täydelliseltä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Se on sitä.

Kommentoi

Ladataan...