Lentopelosta

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

''Inhoan miehistöä.

He ovat vihollisiani.

Hei eivät ole edes oikeita ihmisiä.

He huijaavat minut lennolle.''

 

Törmäsin Areenassa kuin tilauksesta dokumenttiin lentopelosta. Olen loppuviikosta lähdössä matkalle, ja lähivuosien teeman mukaisesti mietin perillä odottavan loman sijaan vain ja ainoastaan tulevaa lentomatkaa. Äh, pahempaa: lentomatkoja (mon.).

En ole aina pelännyt lentämistä. Olen ollut ensimmäisen kerran lennolla ollessani yhdeksänkuinen - lapsena lennoilla lomakohteeseen keskityin puuhakirjoihin ja miniatyyriomenamehuun. Tuolloin koko lennon lyömätön kohokohta oli, kun meidät lapset vietiin vierailulle ohjaamoon. (Tehdäänkö tätä muuten vielä? Tai oikeastaan, älkää kertoko.)

Hämmentävintä kaikessa on ollut se, että vielä neljä vuotta sitten nautin lentämisestä. Lähivuosina kaikki se, mistä ennen eniten matkustamisessa nautin, on hiljalleen kääntynyt päälaelleen: en enää haluakaan istua ikkunapaikalla, käydä vessassa tai liikkua lennon aikana ylipäätään minnekään. En pysty lukemaan, kirjoittamaan tai käymään kunnollisia keskusteluita, sillä kaikki ajatustyöni on valjastettuna joko rukoilemiseen tai koneen toimintojen neuroottiseen tarkkailuun. Limsat vedän ykkösellä alas, ja jos miehistö vaikuttaa liian iloiselta (miltä se poikkeuksetta aina vaikuttaa, sillä eihän kukaan voi olla aidosti iloinen lentäessään), olen varma että koneistossa on juuri havaittu vakavanlaatuinen ongelma, ja miehistön tehtävä on sumuttaa hyväuskoisia matkustajia niin pitkään kuin mahdollista. Kyllä minä tiedän.

 

 

 

Sitä toivoo, että kaikki ympärillä olevat vakuuttaisivat vielä kerran että kaikki menee hyvin - samanaikaisesti mielen täyttää täysin irrationaalinen mutta sataprosenttisesti todellinen tunne siitä, että jokainen koneeseen noussut tietää ettei tämä tule päättymään hyvin - kukaan ei vain suostu sanomaan sitä ääneen.

Lentopelko on todella yksinäinen tila. Sitä istuu metallisessa purkissa taivaalla, katselee penkkiriveittäin nuokkuvia ja nauravaisia ihmisiä ja toivoo että pelko edes hetkeksi hellittäisi. Tuntee katkeruutta vieressä nukkuvaa kohtaan, ja miettii kunpa itsekin ottaisi kuolemansa vastaan noin kadehdittavalla rentoudella.

Dokumentissa esiintyvät ihmiset ovat kuvanneet itseään eri vaiheissa matkaa. Lentokoneessa kuvattua materiaalia katsellessani tärisin ja tihrustin itkua muiden pelkääjien kanssa. Kuinka helpottavaa on tajuta, että juuri niitä kaikista oudoimmalta tuntuvia ajatuksia pyörittelee tosiaan joku muukin. Joku toinenkin on todella tullut miettineeksi sitä, mitä tapahtuu jos kaikki matkustajat yhtäkkiä ryntäävät koneen oikealle reunalle. Tai vasemmalle. Tai mitä sitä tekee niinä minuutteina kun kone syöksyy vapaapudotuksessa kohti vuoristoa. Kuinka kauan kestää kolmentoista kilometrin matka alas, ja kuinka turhaa on kirjoittaa hyvästejä lapuille jotka kuitenkin palavat koneen mukana poroksi.

 

 

Toivoa kuitenkin on. Oman lentopelkoni laukaisi mitä ilmeisimmin stressaava elämäntilanne muutama vuosi sitten, ja elättelenkin toivoa pelon väliaikaisuudesta. Siihen asti puristan rystyset valkoisena käsinojia ja matkakumppaneiden sormia.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Symppaan. Saan jo tästä tekstistä tutun ahdistuksen päälle, mutta mulla se hämmentävästi menee nykyään niin, että pelkään enemmän etukäteen kuin lentäessä. Toivon, että kaikki pelot ovat väliaikaisia, eivätkä ainakaan lisäänny. Koska todennäköisempäähän on ajaa kolari matkalla lentokentälle...

Laura T.
Missä olet Laura?

Dokumentti antoi tosi paljon toivoa siihen, että paatuneinkin pelkääjä voi päästä pelosta yli. Omalla kohdallani huomaan jo hieman lievenemistä: hetkittäin pääsen jo sellaiseen puoliluottavaan fiilikseen. Mutta se tössää aina seuraavaan ilmakuoppaan.

Anumaaria78
Mis(s)Fit

En voi samaistua, sillä en pelkää lentämistä. Yhtään. Jossain mustassa elämänvaiheessa jopa toivoin, että kone syöksyisi alas (huh, en ole tätäkään tunnustanut aiemmin, ja nyt teen sen suositun blogin kommenttiboksissa!). No, enää en tokikaan tuollaisia toivo, mutta pienet ilmakuopat ja turbulenssi mielestäni piristävät muuten tylsän tasaista matkaa. Olen ilmeisesti häiriytynyt yksilö. ;) 

Laura T.
Missä olet Laura?

Minäkin toivoisin etten voisi samaistua kirjoittamaani, haha!

Piristävät!? No jos verenpaineita ja sykkeitä katsoo niin olet kyllä täysin oikeassa.

Kiti
Katso tarkemmin

Mua on aina rauhoittanut katsella lentohenkilökunnan iloista ja rentoa työskentelyä. He saavat lentämisen vaikuttamaan niin arkipäiväiseltä. En ollut koskaan tajunnutkaan, että tottakai he pitäisivät hymyn naamallaan vaikka kone olisi ylösalaisin viilettämässä kohti maata. Tästä lähtien olen varmasti epäluuloisempi. :D

Kotiuduimme viime yönä Kreikasta. Tällä kertaa en jännittänyt paljoakaan, mutta esim. edellisellä kerralla olin kauhuissani. Lentopelko on sellaista, ettei siihen auta mitkään tilastotiedot (on suurempi todennäköisyys kaatua ja kuolla omassa kylpyhuoneessaan kuin joutua lento-onnettomuuteen), enemmän auttaa puhuminen, kohtalontoverit ja vaikkapa joku törkeän hyvä kirja jota voi lukea lentokoneessa.

Hyvää matkaa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Apua, tartutinko epäluuloani: ei ollut tarkoitus! Salaliittosammakko minussa herää, kun astun koneeseen. Miksi stuertti hymyilee noin pitkään, minkä takia juomakärryt viipuvät. ME KUOLLAAN KAIKKI! No okei, ei ihan.

Oh, Kreikkaan. Sinne minäkin aion ensi vuonna. Se on päätetty.

Todennäköisyydet ovat puolellani tässä asiassa, tiedän. Mutta toisaalta olen myös ihminen joka lottoaa, ja vielä uskoo voittoonsa. Joten...

Kaima (Ei varmistettu)

Sulle ei tule yllätyksenä, että myös minä pelkään lentämistä.

Muutama edellinen kerta lentokoneessa on kuitenkin ollut hieman helpompaa. Sain jokunen aika sitten neuvon: Jokainen pelkää jotakin - salli itsellesi tämä(-kin) pelko. Etukäteen tuli jännitettyä epämiellyttävää matkaa, koska tiesin että tulen kuitenkin pelkäämään, ja mitä jos en hallitse pelkäämistäni, yms yms. Aloin siis pelätä sitä pelkäämistä. Kun annoin itselleni luvan pelätä, (Tällainen minä olen, pelkään lentämistä - anna olla.) aloinkin rentoutua. Mutta, juu, en edelleenkään voi kuunnella musiikkia, koska sitten ei kuule niitä ääniä jotka kertovat mikä kaikki on pielessä ja minuutteja lasketaan siihen kun turvavyövalo sammuu nousussa. Nukkumisesta voi haaveilla. (Ja en vielä koskaan ole ollut lennolla missä olisi ollut pieninkään asia pielessä... Sitä odotellessa.)

Joka tapauksessa, mukavaa matkaa! Ja kauniita pilvimaisemia - lentämisen parhaat palat.

Laura T.
Missä olet Laura?

Aina kun turvavyövalo sammuu nousun jälkeen, ja ihmiset alkavat napsutella vöitään auki, tekee mieli huutaa että ÄLKÄÄ NYT PELLEILKÖ.

Ehkä minäkin avaan vyön ja kokeilen miltä rentous tuntuu. Ainakin yritän.

Kun lensin isäni kanssa pienenä Kajaaniin, lentokoneen laskurengas räjähti lennon aikana. Eikä mitään ihmeempää tapahtunut. Tuossa dokumentissa näytettiin esimerkkejä niistä ''katastrofeista'' joita lentopelkoiset pelkäävät - ja kuinka vähän sellaiset todellisuudessa vaikuttavat lentoturvallisuuteen. Täytyy myöntää että helpotti.

Kiitos Kaima!

Kaima (Ei varmistettu)

Voi kamala en minäkään sitä vyötä AVAA!
Se on vaan merkki siitä että kaikki ok ja nyt tuskin tulee sitä odottamaani "joudumme palaamaan kentällemoottorivian vuoksi" -kuulutusta...

Laura T.
Missä olet Laura?

Repesin täysin kun luin tämän. Hahahah!

Mia K.

Itse pääsin irti pelosta! Ja, luotan jotenkin itseeni ja siihen, että koneeseen mennessäni takuulla vaistoaisin, jos..Jos muka jotakin meinaisi edes tapahtua! ;) Tämän ajatuksen löytäessäni pelkoni alkoi väistyä! Ja, samoin myös päätin tahtoa nauttia lapsenomaisesti taas ihanasta lennon tunteesta! Ja näin myös kävi :D

 

Tsemppiä Laura! Kaikki menee sulla hyvin. Tiedän sen ♡

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Mia, mulla toi sama vaistojuttu. :D Mitäs me intuitiiviset? ;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos tsempistä Mia - luotan sinuun. Pus.

Lento-intuitioni on ehkä hieman ruosteessa, sillä tuntuu kuin jokainen lento olisi virhe. Mutta uskon itsekin tunnistavani mikäli jotain kaameaa todella on tapahtumassa. Pakko luottaa!

 

Mia K.

Todellakin vaistoaisit!! Hyvä :) luota! 

Ja, sulla on kyllä kaikki lennot hyviä ;) Ala vain nauttimaan niistä.. ;)) kokeile. Koska, et menetä mitään!! Lentäminen on upeaa ♡

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, tunnistan täysin. En edes ole kova kontrollifriikki, mutta lähinnä sellainen ''luovutan henkeni käsiisi''-tyylinen ajatus viipyilee mielessä kun nousen koneeseen ja morjestelen lentoemännät.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä tahansa voi tapahtua aina ja kaikkialla. Meillä ei ole valtuuksia päättää itse elämämme suurimmista tapahtumista. Lentokoneessa tuo tunne kai konkretisoituu eikä sitä pääse pakoon. Ei auta kuin luottaa - siitä kai elämässäkin on lopulta kysymys. Pelko itsessään on yleensä suurempi uhka kuin se, mitä pelkäämme.

Sitä paitsi, hypoteettisesti, jos jotain lennolla sattuisikin, niin kuka tietää - ehkä kuolema onkin hyvä tunne. Oman katsomukseni mukaan traagiset asiat eivät ole niitä, jotka syntyvät seuraksena siitä, että luottaa maailmaan ja tekee sitä mitä haluaa. Tähän on helppo uskoa omalla kohdalla, mutta läheisten suhteen kaiken sattumanvaraisuus on toki raskaampi taakka kantaa.

Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Wau mikä kommentti. Kiitos. Todella kauniisti muotoiltu.

Kommentoi

Ladataan...