LHOT-mekko

Missä olet Laura?

 

 

Elämässä niitä tulee väistämättä vastaan: LHOT-asioita. Niin työssä kun rakkaudessa, törmäämme tarjouksiin jotka ovat yksinkertaisesti liian hyviä ollakseen totta.

Jos puhelinmyyjät todella nauttisivat niistä MAHTAVISTA EDUISTA!! ja nostaisivat niitä TÄHTITIETEELLISIÄ TULOJA!!! mitä työpaikkailmoituksissa lupaillaan, en usko että mol.fi:ssä olisi kaksi sivullista kroonisesti vapaita myyntiedustajien paikkoja.

(Kuusitoistavuotiaana pestauduin lehtimyyjäksi suurten rahojen toivossa; kauppasin huonosti valaistussa toimistossa kaupanpäällisiksi makeanveden helminauhoja ja pashmina-huiveja, ja mietin miten helkkarissa tästä maksetaan niin paljon. Eihän siitä maksettukaan - ei, vaikka tein ennätysmäärän kauppoja. Kerran päivässä pomo kiinnitti toimiston korkkitaululle Ässä-arvan ja sanoi että seuraava kaupan tehnyt saa sen. Lopetin kahden viikon jälkeen.)

Noniin, asiaan.

Tilasin mekon. Kyllä. Kirjoitushommia vältellessäni selailin intternettiä ja päädyin tilaamaan postimyynnistä kesämekon. Älkää kysykö, en pysty mitenkään selittämään tätä - paitsi sillä että se vaikutti täydelliseltä.

 

 

Malli, väri ja materiaali. Mistä muka enää nykypäivänä löytää viskoosisia maksimekkoja?! Suoranainen löytö. Klik, klik, klik.

Paketti saapui kolmen päivän kuluttua. Vedin mekon päälle ja se oli kuin olikin täydellinen - malli istui hyvin ja laskeutui kauniisti. Mutta materiaali sen sijaan tuntui..no, ei ainakaan viskoosilta. Ennen kuin suostuin myöntämään tappioni ja kurkkaamaan mekon sisäsaumaan, painoin sormet ohimoilleni ja painuin mielen palatsiini muistelemaan, mitä tilauksessa oli lukenut.

 

 

 

Vedin mekon pois päältäni ja kurkkasin epäuskoisena materiaalilappua.

 

 

 

Not quite what I expected, voisi joku sanoa.

Koska vaatekaapistoni ovat vuosien saatossa imeneet sisäänsä jo ihan tarpeeksi muovisia vaatteita, huokaisin teatraalisesti ja taittelin mekon haikeana takaisin pussiinsa. Etsin pettyneenä palautuslappua ja suunnittelin täyttäväni lappuun oman palautuskoodin 666: TUOTE EI OLLUT SE MITÄ LUPASITTE SENKIN VALEHTELIJAT! Mutta maltoin mieleni, sillä Elloksen väki oli ystävällisesti ottanut tällaisetkin tilanteet huomioon:

 

 

Tämäpä ystävällistä.

Sinne meni.

No niin. Eli mitä tästä opimme? Yksi: katso aina, aina materiaalilappu. Kaksi: Tee sitä mitä sinun pitäisi äläkä ostele mekkoja intternetistä. Ja kolme: Jos jokin on liian hyvää ollakseen blaa blaa blaa niin se todennäköisesti blaa blaa.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Mä en ole tilannut vaatteita netistä niin en tiedä että onko tämä jotenkin peruskamaa mutta siis mitä helvettiä? Sanovat että on yhtä mutta onkin toista? Voisiko olla että  "farkkusortsit" mutta ovatkin oikeasti "uimahousut"? HÄH????

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, ihan ei mennyt nyt nappiin tämä homma.

Mutta toisaalta, jos ajatellaan positiivisesti niin jos tilaan vaikka muoviset korvakorut, onko olemassa mahdollisuus että saankin aidon TIMANTTISORMUKSEN? Voisi kokeilla.

saarah
visual diary

NO HUH, onpa erikoista huijaamista :O

Nansolla oli joskus muinoin ton tyyppisiä kietaisumekkoja jotka oli trikoisia. Oli muuten paras vaate IKINÄ, vaikkei sekään viskoosia ollut. Tää ihan tällai vinkkinä et jos kietaisumekkoa vielä etsit, ei sillai ei mullapa olikin täydellinen kietaisumekko lällällää. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Huijaamisesta en tiedä, mutta melkoinen moka kylläkin. Laitan tänään Ellokselle mailia asiasta, jahka pääsen kotiin ja asiakasnumeroni luo (kyllä, minulla on nyt sitten sellainenkin...).

Kokeilin kerran yhtä ihanan näkäistä Nanson puuvillamekkoa, mutta se ei imarrellut kyllä meikäläisen kroppaa sitten yh-tään. Rrrakastan kietaisuvaatteita noin ylipäätänkin, joten kyllä: olen kateellinen täydellisestä mekostasi. Etsin vielä omaani (teatraalinen huokaus).

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Olin pitkään Elloksen asiakas, kunnes sain eettisyysjeesusherätyksen ja rupesin olemaan kiinnostunut mm. vaatteiden alkuperämaasta. Tätä tietoa ei tietenkään kerrota internetissä eikä meinattu ensin kertoa edes asiakaspalvelussa, vastaukset olivat tyyliin tuotteemme valmistetaan Euroopassa ja sen ulkopuolella. Aha, okei. Heiltä olisi pitänyt kysyä jokaisen tuotteen alkuperämaasta erikseen ja sitten he olisivat ehkä viitsineet vastata. Totesin, että pitäkää tunkkinne. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Joo, tämä ei nyt ollut ihan sitä mitä piti, kaiken kaikkiaan.

Ehkä tämä on meikäläisellekin se herätys että: tee niitä hommia, äläkä ostele muovisia, lasten tekemiä vaatteita.

Naislaif
Naislaif

Hyvä ja opettavainen tarina. En ole tilannut ja nyt en varppiin tilaakkaan. Hermoni eivät kestäisi pettymystä. Liian laiskalla ja kiltillä luonteellani tuote jäisi palauttamatta ja lopulta se ehkä jäisi kaappiin roikkumaan käyttämättömän ja ikuisen muistutuksena epäonnistumisesta. Se oli mekolle väärin. sillä eihän se ole koko juttuun syypää. 

Onneksi on niin isot tissit, että kaikke on kokeiltava ennen ostoa. Löytyipä ilon aihe tästäkin :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Minä kyllä kiikutan takaisin heti - muuten info tuotteiden sopimattomuudesta tai huonosta laadusta ei kiri itse myyjälle/valmistuttajalle. Onneksi se on nykypäivänä tehty helpoksi.

Hahhaha!

Mia K.
Voi taivas

Onpas kurjaa! Mutta, hyvä että jaoit täällä :) En oo vuosikausiin enää tilannut netistä mitään. Haluan jalkautua liikkeisiin ja puhua oikean ihmisen kanssa, ja saada palvelua. Jotenkin tämä nopean haluamisen vastapainon taiteilu syö itseltänikin energiaa.. Joten, kun viime viikolla sain puhelun Stadin aikuisopistosta pukeutumisneuvojan mestarikurssilta, marssin ovista sisään, ja nyt ollaan vaateteollisuuden myllerryksessä. Hurjaa touhua on, ja melkoiset rahavirrat määrittävät, mitä milloinkin sitten saamme päällemme pukea, eri kausien vaihtoehdoista. Seuraavaksi haluaisinkin vain teetättää vaatteeni. Se tuntuisi kaikin puolin järkevimmältä ja luontoystävällisemmältä teolta ikinä?! 

Näköjään se "tieto lisää tuskaa" sopii tähänkin ammattikuntaan. Tai, kuka nyt sitten haluaa haastaa itsensä miettimään kestävää kehitystä ja kierrätystä. 

Kyllä se unelmien mekko sieltä tulee, kun muistat pyytää, ja heitä kiitos perään ♡

Laura T.
Missä olet Laura?

Jep. Enpä ole itsekään tilaillut netistä vaatteita ties kuinka moneen vuoteen. Nyt muistin taas miksi.

Ooh, kuulostaapa mielenkiintoiselta! Vaateteollisuudessa on kiinni mielettömät määrät rahaa. Se on ihan käsittämätön määrä. Jos edes murto-osa siitä käytettäisiin vaikka kirjallisuuteen niin olisin onnellinen.

Itsensä haastaminen on aina hyväksi. Kun on pakko katsoa peiliin ja kysyä ihan itseltään että mitä helkuttia.

Emilia M

Tosi monessa nettikaupassa myös se tieto vaatteen materiaalista on piilotettu jonkun monen linkin taakse, tai sit sitä ei ole ollenkaan. Aivan kummallista. Materiaali on suunnilleen ensimmäinen asia, jonka haluan vaatteesta tietää. Ilmeisesti kaikki sit ei.

Huuto.netistä ja FB-kirppiksiltä ostan silloin tällöin vaatteita, tavallisista nettikaupoista yleensä en. Huutiksesta ja Facesta on hauska tehdä löytöjä ja yleensä voi ennen ostopäätöstä myös kysellä myyjiltä tarkentavia kysymyksiä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jep, näin on. Kertoo ehkä jotain arvoasteikosta, jossa ulkonäkö tulee ykkösenä.

Nettikirpparit ovat kyllä kultaa, jos vain hermot kestää. Iso peukku.

Senkun (Ei varmistettu)

Miten ois tällainen https://www.weecos.com/fi/made_in_nokia? Tilasin.

Kommentoi