Löytötavaratoimisto Tähkävuori

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Uuden kodin kaappeja täyttäessäni löysin makuuhuoneen ylimmän hyllyn perältä muovikassin. Sinne perälle, silmien ulottumattomiin oli jäänyt jonkun edellisen asukkaan pussukka, josta löytyi mitäs muutakaan kuin sukellusvälineistö.

Rakastan löytää asioita. En halusta ottaa niitä itselleni, vaan siitä riemukkaasta syystä että ne kertovat jotain meistä hukkaajista. Kadulta ja kauppojen käytäviltä löydetyt asiat kertovat siitä mitä päivittäin kannamme mukanamme niin korvien välissä kuin kassin pohjalla. Olen löytänyt uimalakin keskeltä vilkkaasti liikennöityä valtatietä (paikasta josta lähimpään uimahalliin on vähintään kuusi kilometriä), bussipysäkille riisutut siistit farkut nahkavöineen, arvokellon auringon sulattamasta rinteestä sekä kultaisen ristiriipuksen katukivetyksen saumakohdasta.

(Kellon vein heti löytötavaratoimistoon, mutta kun kukaan ei sitä kuukausiin hakenut, sain löytäjänä lunastaa sen lopulta viidellä eurolla. Netin mukaan kellon arvo on noin kuusisataa. Annoin eteenpäin enemmän tarvitsevalle, mitäpä minä sellaisella.)

Vuokra-asunnot on yleensä tyhjennetty loppusiivousraivossa niin puhtaiksi, että kaapeista löytyy korkeintaan puolikas patapata ja pari polttimoa. Tämän kevään muuttorumbassa olen kuitenkin onnistunut löytämään vaatehuoneen listan taakse livahtaneen koulukuvan (vaatteista ja tukasta päätellen noin 1990-luvulta), sekä nyt nämä snorklaushommelit. Lystikästä.

Ja koska maailmankatsomukseni on kausittaisen kohtalouskoinen, voisin tulkita tämän merkkinä siitä että on korkea aika ostaa lennot Kreikkaan. Mitä muutakaan?

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Tove Janssonin tytär

Sarjamuuttajana olen myös tehnyt monia löytöjä uusista kodeista. Parhaiten mieleen on painunut 2000-luvun alussa tekemäni yläkaappilöytö 16m2:n Kallion yksiöstä. Afrikkalainen rumpu karvoineen (kirjaimellisesti) ja noin sadan cd-levyn kokoelma. Musiikkiin kyllästynyt ex-vuokralainen ei koskaan palannut kyselemään perään.

Laura T.
Missä olet Laura?

MIÄLETÖNTÄ!

Ilana

Perheeni muutti 90-luvulla paritaloon, jonka kaappien perukoilta löytyi kolme asiaa. Niistä syntyi melko kutkuttava yhdistelmä, sillä kyseessä oli solmio, rintaliivit ja snapsilasi :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Ahahhahhah! Kuvio on selvä.

T-100
(G)ROUND ZERO

Minä jätin edelliseen asuntoomme juustohöylän ja erinomaisen, sahalaitaisen veitsen. Yhä harmittaa, koska se veitsi oli jumalaisen hyvä tuoreen leivän kanssa. Toivon todella uusien asukkaiden antavan sille mahdollisuuden.

Kyseiseen asuntoon muuttaessamme löysimme terassin alta Fiskarsin leikkuuveitsen. Siinä asunnossa oli joku juttu teräaseiden kanssa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kysymys kuuluu: miten saatoit unohtaa tuollaiset helmet jälkeesi? (No okei, muuttohuuruissa haluaa vaan paiskata vanhan asunnon oven kiinni ja syödä pizzaa uuden asunnon lattialla.)

Aika...mielenkiintoinen sattuma...vai onko sattuma lainkaan?

Naislaif
Naislaif

Parasta on jonkun hävittämä esine saa uuden elämän. Kerran seisoessani asemalla minua lähestyi vanhempi herrasmies. Hän kertoi kohteliaaseen äänensävyyn löytäneensä maasta korun. Se ole rannekoru ja arvioimme ettei se ollut kovin arvokas. Se oli löytynt hieman sivusta ja osin lumen alta ja kevään ollessa käsillä tuli koru esiin. Vanha herra tahtoi antaa korun eteenpäin ensimmäiselle ystävällisen näköiselle naiselle, jonka näkee. Tuo nainen olin minä. Kiitin ja häkellyin. En vienyt korua poliisilaitokselle. Pidin sitä jonkin aikaa ja päätin, että lahjoitan sen eteenpäin, kun vastaani tulee sopiva ihminen, tuntematon ja korun ansaitsema. 

Niin kävi muutaman kuukauden kuluttua, Korun sai nainen, joka sen mielestäni ansaitsi ja sen häntä silloin ilahdutti. Korun saamisen ehtona oli lahjoittaa se jossain vaiheessa eteenpäin ja kertoa korin tarina. 

Toivon, että tuo hukattu koru matkaa jossain päin ja tarina seuraa sen mukana, 

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämä oli aivan ihana tarina! Näitä maailma kaipaa, kiitos kun jaoit!

Early mornings

Hmm, jännittäviä löytöä ja selkeästi merkkejä universumilta! ;) 

Itse toisinaan mietin, että olisi hauska jättää jonnekin piiloon jokin hassu viesti seuraavalle asukkaalle... Muutan kuukauden päästä joten aikaa on vielä keksiä, mikä tuo viesti olisi...

Ilana

Voi apua, tästä tuli mieleen ylläri, jonka kerran vahingossa jätimme seuraavalle asukkaalle :D Meiltä nimittäin putosi heti muuton jälkeen palovaroitin keittiön (kiinteän) kaapin taakse, kun ei tajuttu, että siellä oli iso rako. Ei tietenkään muistettu mainita asiaa lähtiessämme. On varmaan ollut uudella asukkaalla kiva ihmetellä, missä piippaa, kun patteri on alkanut käydä vähiin...

Early mornings

Haha aika paha! :D Tuo piippaus on yksi ärsyttävimpiä ääniä, niin toivottavasti ne on löytäneet sen ennen kun ovat tulleet hulluksi. :D

Laura T.
Missä olet Laura?

APUA ILANA! Nauroin ääneen.

Laura T.
Missä olet Laura?

Minä olen jättänyt piiloviestinä pari kinderlelua keittiön yläsyvennykseen!

Kommentoi

Ladataan...