Luin ja huutoitkin: Ajo

Missä olet Laura?

 

 

 

Pinossa notkuu kirjoja. Luettuja ja avaamattomia. Juttujakin olisi, listaksi asti.

Ajattelin, etten kirjoittaisi tästä kirjasta. Näihin vihreisiin viikoihin, tähän keveän odottavaan mielenmaisemaan sopivat kirjat joissa rakastutaan, noustaan juniin ja lähetellään paksuja kirjeitä.

Suru sen sijaan ei sovi oikein minnekään; valintana se tuntuu auttamattomasti väärältä. Ja silti osia siitä virtaa meissä. Siksi haluan kirjoittaa tästä kirjasta.

Juha Itkosen Ajo.

Riisuttu, sykähdyttävä ja kipeä lukukokemus.

Ensimmäinen kirja joka on saanut minut itkemään. Loppusivuilla oli laskettava kirja pariin otteeseen syliin ja huudettava pois kaikki se tuttu suru josta sivut kertovat. Katkeamaton, kerrostunut ja sukupolvien välissä kelluva läpinäkyvä aines, joka tahdittaa jokaista päivää, vuotta ja muistoa.

Kirja avaa maiseman suomalaiseen surutyöhön niin kirkkaan selvärajaisesti, että siitä on vaikeaa puhua. Vuosia tahdittavat menetykset, näkymättömiksi jääneet teot ja turhaan säästetyt sanat, jotka ovat saaneet monta tilaisuutta tulla kuulluiksi mutta jääneet jonkin alle. Tulevat tapahtumat muistuttavat menneistä tekemättömyyksistä, niistä asioista joista olisi pitänyt puhua jo kauan sitten.

Tarina on kirjailtu taitavasti ajan eri kerroksiin, paikkoihin ja ihmisiin. Ohuisiin hetkiin jotka kaikessa arkisuudessaan heijastelevat räikeästi monia vuosia kannettua taakkaa. Väärin ymmärrettyjä hiljaisuuksia ja  hirsipuusta puuttuvia kirjaimia, sanoja ja kokonaisia puheenvuoroja peittyneinä ylpeyden, ajan tai lasinsirujen alle. Surupuku kulkee polvelta toiselle eri muodossa: tuska haalenee ajan myötä, liikkuen epätoivon ja selittämättömän etäisyyden välillä.

Ajo on monikerroksinen kertomus siitä, mitä suru tekee ihmiselle, kuinka se päällystää kaiken taas uudelleen. Millä pohjaton, hiljainen epätoivo täytetään, ja millaisiin ratkaisuihin selittämättömät tragediat ajavat surevan ihmisen. Minäkin muistan.

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Tämä oli mulle iso juttu myös. Ja itkin myös. Ja olin onnellinen kun vuosien jälkeen löysin sen Itkosen jonka jossain vaiheessa kadotin.

( Vitsi miten moneen kertaan luin tuon otsikon, mietin vaan että mitä on HuuTOItkin :D )

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämä oli eka Itkonen mulle. Lisää on luettava.

Hahhah! Se oli ainoa sana jolla pystyin kuvaamaan yksinäistä parkuani kotisohvalla. Huh.

Helmi K
sivulauseita

Myöhempien aikojen pyhiä on musta paras. Eka, ja paras.

Karuselli

Tämä meni lukulistalle. Mäkin olen nimittäin kadottanut Itkoseni, ja mulla on häntä ikävä. Jospa Ajon myötä löytäisin hänet jälleen.

Ninanina (Ei varmistettu)

Luin yläasteen ja lukion vaihteessa Itkosen Anna minun rakastaa enemmän, joka upposi 15-vuotiaaseen minuun huutoitkutasolle asti (oikeasti olin kyllä niinä aikoina hiljainen ja syrjässä, joten ehkä rehellisemmin kirja lähinnä vain sysäsi ajatukset liikkeelle). Kuitenkin tuon jälkeen olen lukenut kaikki Itkoset ja tykännyt omalla tavallaan jokaisesta, Nauti, että ovat edessä!

Jäi eilen (vai toissapäivävä?) salilla törmätessä sanomatta, että onnitteluiden lisäksi myös kiitos blogistasi. Oikeasti olen lukenut näitä kirjoituksia siitä lähtien, kun Instagram-tilisi nimi muuttui peittopullasta nykyiseen (ajattelin silloin, että Lauralla on pakko olla blogi, jonka Google onneksi löysi).

Sekamelskakommenttin draamankaaren mukaisesti loppuun vielä tiivistys; nauti, ole ylpeä itsestäsi ja kiitos.

ps. Nähdään taas salilla :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos! Ihanaa että etsiydyit tänne. Kommenttisi koski jostain syvältä, en oikein osaa sanoa miksi. Mutta se tuntui tosi hyvältä. Joten kiitän. Nähdään taas!

Miinamiin (Ei varmistettu) http://mindeminde.blogspot.com

Minullakin on tämä lukulistalla! Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä oli tosi hyvä, mutta Kohti-kirjaa en saanut koskaan luettua loppuun (laina-aika loppui, heh heh). Ehkä nyt tämän innoittamana käyn jo viikonlopun aikana kirjastossa :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Oo, kiva kuulla että muillekin Itkonen iskee. Lukekaamme siis lisää.

minna

Anna minun rakastaa enemmän on minulle Itkosen kirjoista rakkain, se riipi jostain syvältä, kuin luin kirjan joskus teininä. Myöhempien aikojen pyhiä on myös hieno, luin molemmat vähän aikaa sitten uudelleen ja ah, toimivat ne edelleen, vuosien jälkeenkin.

Joitain muita Itkosen kirjoja olen yrittänyt aloittaa, mutta ovat jääneet kesken. Kunhan palaan Suomeen, on Ajo lukulistan kärjessä. Saa nähdä, ehkä tuo taas takaisin kirjailijan pariin...

Laura T.
Missä olet Laura?

Hitsit, itkoskuume nousee.

Helmi K
sivulauseita

Mä voisin oikeastaan lukea Anna minun rakastaa enemmän uudestaan. Olis jännä nähdä miten käy, mikä, ja missä, ero jos sen lukee 22-vuotiaana tai 32-vuotiaana.

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Tästä oli joskus aikaisemminkin puhetta. Että jotain merkityksellisiä kirjoja ei uskalla lukea enää vuosien jälkeen, ettei niiden taika vain katoaisi.

Kommentoi