Luin Lillee, leikkasin tukkaa

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Olen varmaan joskus maininnutkin, etten ole koskaan ollut päiväkirjatyttöjä. Muistan katselleeni kaihoisasti muiden luokkalaisteni kimalletarroin ja bändien nimin (Eiffel 65, Nylon Beat, Dr. Bombay ja Hanson) koristeltuja salavihkoja, mutten koskaan itse oppinut pitämään kirjaa tekemisistäni. Aina kun yritin tarttua kynään, häpesin jo etukäteen sitä mitä minulla oli sanottavana - lähinnä sanottavani mitäänsanomattomuutta. Sitäpaitsi tuntui oudolta kutsua kirjaa rakkaaksi, sillä asetelmahan oli lähtökohtaisesti yksipuolinen. Eihän kirja voisi rakastaa takaisin. Se ottaisi syliinsä juuri ne sanat mitkä minä yksin päättäisin. Tällainen nelosluokkalaisen meta-ajattelu ajoi siihen, että revin kaiken kirjoittamani viimeistään kuukauden päästä sen kirjoittamisesta.

 

Yksi vihko on kuitenkin jäljellä jossain. Saimme kerran äidinkielen tunnilla tehtäväksi kirjoittaa päiväkirjaa viikon verran. Ajatuksen tasolla homma oli toki houkutteleva, mutta käytäntö toisti jo tuttua historiaa; merkintäni olivat lyhyitä, ytimekkäitä ja vailla maalailuja. Lyhyt lainaus erään ysikytlukulaisen tiistaipäivän kirjoituksesta:

 

''Tänään koulussa oli ruokana makkarakeittoa.''

 

 

 

 

 

On silti olemassa päiviä, joiden pääpiirteet on pakko kirjoittaa muistiin. Tämä voisi olla yksi niistä päivistä. Kokeillaan.

 

19. elokuuta vuonna 2015

 

Heippa. Siitä onkin aikaa. Noh.

Tänään ajoin pyörällä torille. Sitten menin kampaajalle ja leikkasin tukkani lyhyeksi. Sen jälkeen menin uimarannalle mummun, papan ja tädin kanssa. Iltapalaksi aion syödä mustaamakkaraa.

 

 

 

 

Jotkut asiat näemmä pysyvät, kuten makkara ja tarve kirjoittaa siitä (kts. esim. tämä). Varsin lyhyinä ovat näemmä pysyneet päiväkirjamerkinnätkin. Tukka sen sijaan on ensi kertaa näin lyhyt - kiitos kuuluu Lilyn ikuiselle tukkajumalalle Laura Pollarille. Kiitos inspiraatiosta. Ehdotankin, että Lauran läksiäisten kunniaksi Kulosaaren lehtitalon kattoon nostetaan jäädytetty Pixie-peruukki.

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Ää, kiitos!

Helmi K
sivulauseita

Tukka on super, mutta toi sun uimarantaporukka ja toi kuva, en kestä, täydellisen liikuttavaa ja riemukasta yhtä aikaa, siihen ei moni kuule pysty.

Laura T.
Missä olet Laura?

Se oli kyllä kiva päivä. Kiitos Helmi.

Laura Pollari
Laura de Lille

Oot kyllä kaikkien aikojen suosikki-Laurani!

Tukkasi on täydellinen <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Pus, pus, pus!

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Upee on. Ikävöin silti ihan vähän Kirkaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kirka säilyy ikuisesti sydämessä. (Ja katseessa.) Kiitos.

Ilana

Kaunis.

Itse täytin päiväkirjan toisensa jälkeen jostain 11-vuotiaasta 19-vuotiaaksi. Senkin jälkeen kirjoitin vielä toisinaan. Nyt viime kuukausina taas on tuntunut siltä, ettei ole mitään sanottavaa. Tai sellaista sanottavaa, mitä haluaisin jakaa ihan tuntemattomille ihmisille. Ehkä pitäisi siirtyä takaisin päiväkirjoihin.

(Mä muuten marssin viime perjantaina kampaajalle ja sanoin, että leikataan pois. Se sai kuitenkin suostuteltua pitämään osan, kun on leikannut mua vuodesta 2007 lähtien ja sanoi heti: "Mulla on visio." Se oli hyvä visio se.)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Ilana.

Oh, kadehdin teitä. Kuinka mahtavaa, että mennyt elämä löytyy kansien välistä, vaikka se herättäisi kuinka paljon myötähäpeää. Näinä hetkinä tosissani toivon, ettei se olisi muodostunut itselleni kynnyskysymykseksi.

Onnea on vakikampaaja. Itse olen pomppinut paikasta toiseen, mutta tähän mestaan palaan varmasti uudelleen.

Ilana

Juu, siksi mä yritänkin aina osuttaa kampaajakäynnin Suomen-reissuille. Nyt vakkarini on kuitenkin raskaana, joten menee varmaan pitkään ennen kuin nähdään taas. Ja edessä on karmea tehtävä etsiä uusi paikka Dublinista... Mut no, tukkaa se vaan on!

Mimosa.
Mimosa

Luin joskus lehdestä jutun missä kirjoittaja oli kirjoittanut samaa päiväkirjaa 7 vuotta. Se oli siis semmonen vuosikalenteri. Juju olikin just siinä että yhdelle päivälle on nii  vähän tilaa ,ettei tuu ahistusta mistä kirjoittaa.

Mulla onkin viimeiset kolme vuotta ollu tuollainen vuosikalenteri. Joka ilta max 3 riviä tilaa. Useimmiten haluis kirjottaa enemmänkin. Välillä kirjotan muistiin lempiviinin tai levyn. 

Mutta on hauskaa kirjottaessa lukea mitä edellisenä vuotena on tapahtunut. 

 

Ihanat hiukset muuten!

Laura T.
Missä olet Laura?

Wau. Seitsemän vuotta yksissä kansissa. Ja noin lyhyesti! Tuota konseptia minäkin voisin harkita.

Kiitos kommentistasi Mimosa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kävin Estradissa Millalla, suosittelen!

Toimitus
Toimitus

Ihana tukka! Ja ehdottomasti harkintaan tuo muistomerkki tänne Kulosaareen :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos! Joo joo, ehdottomasti peruukki kohti katonrajaa!

Kommentoi

Ladataan...