Lyhyt teksti ihmisistä

Missä olet Laura?

 

 

 

Lähipäivinä olen miettinyt paljon ihmisiä.

Sain tänä jouluna monen monta korttia, vaikken ole eläessäni lähettänyt yhtäkään. Jokaisen avasin yhtä kiitollisena ja samaan aikaan hämmentyneenä siitä, miten jotkut jaksavat muistaa vuosi toisensa perään meitä, joiden ainoa säännöllinen tapa on unohtaminen. Nuo, jotka jaksavat rakastaa lennosta ja toivottaa aina vain hyvää. Heitä on elämässäni paljon, ja heistä jaksan kiittää universumia kerta toisensa jälkeen.

On uskomatonta huomata, että ympärillä on ihmisiä jotka todella pysyvät pyytämättä. Kaiken kiireen ja pitkiksi venyneiden kuukausienkin jälkeen tulevat hätiin, olevat läsnä ja muistavat kertomasi tarinat yksityiskohtia myöden. Näiden ihmisten ilmeissä ei ole koskaan velkaa, eikä kukaan kysele kuka soitti viimeksi ja kenelle ja milloin se viimeksi nyt sitten sattui olemaan.

Koulussa olen ollut keskiverto kasin tyttö, raha-asioissa säästeliään häveli. En ole koskaan voittanut arvonnan suurinta pääpalkintoa tai noussut korkeimmalle pallille vastaanottamaan pokaalia. En ole ollut missään ylivoimaisesti paras tai nopein - en kai ole uskaltanut halutakaan. Lähinnä olen ollut sellainen itseohjautuva tilastojen täyttäjä, joka kasvaa keskikäyrillä ja syö aamuisin riisimuroja.

Ihmisasioissa sen sijaan olen syntynyt kirkkaasti voittokortit kädessä. Mietin sitä verrattain usein; on kuin minulle olisi jaettu heti pelin alussa värisuora tai vitoset. Näitä ei kannata vaihtaa, vaan pitää hyvää huolta. Sillä loppupeleissä (pun intended) ei ole mitään väliä nostaako kuukaudessa palkkaa tonnin vai kuusi, onko keittiön ruokapöytä Artekia vai Jyskiä tai onko vihkisormukset hankittu tarjouskupongilla. Ainoastaan ihmisillä on väliä.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

annam_
anna k.

Tämän tekstin viimeinen lause = ♥.

Laura T.
Missä olet Laura?

Sydän.

Metsästä törähtää

Minä haaveilen ihmisistä, jotka eivät olisi puolesta eivätkä vastaan eivätkä tarjoaisi vastauksia vaan ainoastaan kuuntelisivat ja olisivat läsnä. 

Kerran luulin tällaisen ihmisen löytäneenikin, mutta sekin sitten meni. 

Siinä olet kyllä kiistatta oikeassa, että kuuluminen ihmisten joukkoon on keskeisin elämään hyvinvointia ja merkitystä luova tekijä. Ihan yksin yksin tai yksin porukassa ei ole ihmisen hyvä olla. Pitää olla kosketus, henkinen ja ihokin. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Tämä on todella kaunis kommentti. Kiitos.

Helmi K
sivulauseita

Ihmisillä, ja tuolla lumiukkolampulla. Ah!

Laura T.
Missä olet Laura?

Lumiukkolamppu jakaa porukassa mielipiteitä, mutta itsekin pidän siitä! Se on....pirtsakka!

Raato
Whine ei lopu

Mie olen vilpittömän iloinen ja onnellinen siitä, että olen onnistunut löytämään elämääni niin monta ihmistä, jotka ovat kaikki niin erilaisia ja silti me kaikki ollaan lähtökohtaisesti samanlaisia, elämään ikuisella uteliaisuudella suhtautuvia ja sosiaalisesti älykkäitä. Niitä, joille voi puhua mitä vaan ja olla puhumatta ja puhua ja vastata ja olla sanomatta mitään, kun on se hetki. Ja niiden kanssa voi maata kasassa, halata ja silittää päätä kaikella platonisella rakkaudella.

Kun on itse saanut niin paljon, haluaisi kaikkien muidenkin elämässä olevan yksi sellainen ihminen, joka ymmärtää. Tekee pahaa kuunnella yksinäisyyttä ja kommentteja siitä, kuinka halailu ja muu läheisyys on muka teennäistä. Voi kun he tietäisivät.

Laura T.
Missä olet Laura?

Erilaisuus on rikkaus. Tajusin sen vasta muutamia vuosia sitten todella. Että kaiken ei tarvitse osua joka tasolla yksiin, ja voi silti kokea olevansa toisen kanssa kotonansa.

Jokainen ihminen ansaitsee ihmisen. Tästä olisi niin pal sanottavaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hitti Laura, oot kyllä niin kaikin tavoin huippu <3

Laura T.
Missä olet Laura?

No voi hittin hitti. Sää olet!

Karuselli

Mä tykkään kovasti tuosta ajatuksesta, että tunnistaa sen, mitä ei kannata vaihtaa. Sitä voisi miettiä paljon enemmänkin. Minä ainakin huomaan miettiväni näinä "uudistumisen ja alituisen petraamisen kulta-aikoina" tosi usein.

Koska elämässähän on aina paljon asioita, jota ovat monin tavoin tosi epätäydellisiä, rosoisia, säröillä, keskeneräisiä ja joskus jopa epätyydyttäviä tai epämiellyttäviä. Tai ihan vain tuttuja, turvallisia ja yllätysettömiä. Tai jollain tapaa erilaisia kuin muilla. Sitten tulee helposti tarve, että nyt täytyy muuttua tai muuttaa, kehittyä tai kehittää. Repäistä itsensä irti, hankkiutua eroon, löytää uutta, hävittää vanhaa.

Mutta enemmän voisi huomata myös niitä juttuja, jotka ovat aika arvokkaita ihan sellaisinaan. Vaikka ovat olleet olemassa about aina. Ihmissuhteissa, tietenkin. Mutta vaikka myös omissa tavoissa ja tottumuksissa. Mitä jos alkaisikin arvostaa ja rakastaa jotankin omaa vanhaa hassua tapaansa, maneeriansa, tarvettansa taikka taipumustansa. Rupeaisi ajattelemaan, että tää on mun juttu ja tämän mä pidän.

Laura T.
Missä olet Laura?

Olipas freesi ajatus, kiitos Päähenkilö.

Jos elämän perusedellytykset on kunnossa - edes jollain tolalla - kaikki muu on lopulta extraa ja ylimääräistä. Niin hyvässä kuin pahassa. Ja juuri sitä rosoisuutta ja keskeneräisyyttähän se ydin on; ei mikään pakettiratkaisu. Mistä muuten kaikki laulut ja kirjat olisivat syntyneet?

Ihana, ihana kommentti. Niin viisas. Niin kuin sulla tuppaa aina olemaan.

Pau
P.S C'est moi!

Ihana ja tärkeä teksti. Ja tuo: ainoastaan ihmisillä on väliä. Niin totta. Olen miettinyt tässä vähän samoja juttuja. Eilen poikaystävä totesi kotona, että on tänään miettinyt että kuinka kivoja juttuja mä aina teen hänelle ja kuinka tärkeä olen. Välillä tulee joskus kiukuteltua, joten oli ihana kuulla että oon mä silti ihana :D

Nyt on muuten blogissani juttua laululyriikasta! Tuoretta juttua, tänään ilmestyi ;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Oh, on ihan parasta kun arjen jakaja puhuu kauniita. Sitä lisää kaikille.

Menenpä heti lukemaan, kiitos vinkistä Pau!

Mia K.
Voi taivas

Kaunista.

En ihan ollut saajan paikalla kun noita kortteja jaettiin.. ja, miten ajatuksissani olenkin puhki kuluttanut leikin, jossa elin omassa maailmassani omien "ihmisteni" kanssa :-) Vielä joskuskin havahdun miettimään, missä voisinkaan olla..   Vaikka ymmärränkin, että en olisi tässä nyt näin, ja, hyvä niin. Silti joskus kadehdin salaa :-)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ymmärrän mitä tarkoitat. Jokainen ihmissuhde jolla on merkitystä (olivatpa ne kuinka hankalia tahansa) muuttavat meitä jollain tavalla. Se on lohdullista.

Kommentoi