Lyhyttukkaiset naiset

Missä olet Laura?

 

 

 

Jo mainittua: leikkautin tukkani lyhyeksi.

Ajatus ehti muhia päässäni varsin löyhällä liekillä parisen kuukautta, kunnes löysin lehdestä juuri sen hiusmallin, jota olin poterossani pohtinut.

Ja ei, en ollut googlaillut tai tehnyt juuri mitään taustatyötä, sillä ajattelin että kun sopiva mallikuva kävelee vastaan, nappaan sen mukaani ja marssin kampaajalle. Ja näin myös tein: vuorokauden sisällä lehtiaukeaman avaamisesta istuin kampaajan tuolissa.

Kokemus on osoittanut, että kuva on kiva. Menin yläasteen alussa kampaamoon ja ilmoitin haluavani loivat kiharat. Kun permanenttiaineet oli pesty päästä ja rullia alettiin irrottaa, muistan miettineeni kuinka monella kielellä mahdankaan osata kiroilla. Sitten ajattelin että nuoriahan tässä ollaan, kyllä hiukset kasvavat.

Kasvatin nuudelikiharaa pois seuraavat kolme vuotta.

Kyllähän minäkin epäilin. Lyhyen tukan tuomaa taakkaa. Pelkäsin että malli kehystäisi jo ennestään pyöreitä kasvojani, ja että ympäri päätä olevat pyörteet tekisivät mallista mahdottoman pitää. En halunnut herätä joka-aamuiseen hiustenlaittohelvettiin, jossa pelkkä töihinlähtö vaatisi piippaamista, kihartamista, suoristamista, geeliä, lakkaa ja peilin edessä lausuttuja rukouksia.

Aivoissani on aamuisin ruuhkaa, joten pyrin arjessani minimoimaan kaiken turhan säätämisen kello seitsemän ja kymmenen välillä. Tähän lasken mm. hiustenlaiton ja kulmaluuvarjostukset.

Olen elänyt nyt viikon lyhyen tukkani kanssa. Honeymooniahan tässä vielä vietetään, mutta olen jo nyt tehnyt vallankumouksellisia havaintoja, kuten sen että lyhyt tukka on itse asiassa helpompi kuin semipitkäksi venähtänyt Juice-polkka, tuttavallisemmin mitämätälleteen-tukka.

On tasan kaksi asiaa, jotka tulee muistaa: föönaus heti suihkun jälkeen, sekä suolasuihke. Siinäpä se.

En kertonut kenellekään aikomuksistani. Kävelin vain kampaamoon ja pyysin pariisilaista tukkaa. Sen sain.

Kampaaja sanoi, että saattaa mennä muutama päivä, viikkokin, ennen kuin osaa sanoa pitääkö lainkaan uudesta mallistaan. (Varsin rehellistä puhetta ihmiseltä, joka samanaikaisesti operoi ohimollasi saksien kanssa. Tykkään.) Mutta kuivien suirujen tipahdellessa kampaamon laminaattilattialle, hymyni leveni hetki hetkeltä. Ja nyt, viikko leikkaamisesta, en voisi olla tyytyväisempi.

Viikon aikana olen törmännyt moneen kaihoiseen huokailijaan. Huoli haikailijoilla on aina sama: kun ei uskalla. Noh. Netti on pullollaan ''Näin selvität sopiiko lyhyt tukka sinulle'' -testejä ja erilaisia survival kitejä - mutta tiedättekö mitä? Selvität asian parhaiten istumalla kampaajan tuoliin ja kokeilemalla. Elämä on ihan liian lyhyt hiusasioiden kanssa vaiheilemiseen. Enkä usko, että yksikään 80-vuotias mummo muistelee elämänsä tähtihetkiä näin: ''Mutta olipa minulla aina niin ihanan tasainen polkkatukka.''

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Hehee :)) onnelliset hiukset! ♡

Laura T.
Missä olet Laura?

Ne ne kyllä on!

Ohis (Ei varmistettu)

Voi kun hiukset kasvaisivatkin nopeammin, niin olisi niiiiiiiin ihana vaihdella hiusmalleja. Mutta kun ei. Useamman kerran olen leikannut ihan lyhyeksi - ja tuskastunut. Ja kasvattanut. Ja unohtanut. Ja leikannut taas.
Viimeisimmästä lyhyestä on nyt pari vuotta ja tämä kasvattaminen se vasta tuskaa onkin. Taas. Olenkin yrittänyt nyt lähipiiriä vannottaa muistuttamaan: Älä leikkaa!
En edes havittele megapitkää, mutta sentti kuussa, se ei ole paljon. Vuodessa 12 cm, mikäli et kertaakaan leikkaa... ja pakkohan sitä on joskus leikata kasvattaessakin.

Ja niitä syitä, miksi itse en ole viihtynyt lyhyessä. Se ei sitten kuitenkaan sopinut ja oli hankala laittaa, sojotti aamulla toinen puoli kohti kattoa, toinen pitkin päänahkaa. Yllättäen en muistuttanutkaan Sharon Stonea enkä Halle Berryä ;)

Sinulle näyttää kyllä sopivan hyvin!

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahah, minäkin pelkäsin sojottavuusongelmaa, sillä hiuksillani on taipumus räjähtää käsiin yön aikana. Mutta kumma kyllä, vesi ja kampa auttaa asiaan. Ajattelin että hommaan tarvitaan vähintään muotoilutuotearsenaali, mutta toistaiseksi asettuu ihan iisisti!

Jep, yksi syy homman pitkittämiselle oli se, että myöskään oma tukkani ei kasva nopeasti. Se kasvaa itseasiassa todella hitaasti. Mutta tsemppiä kasvattamiseen Ohis, se vaatii hermoja!

Kiitos, tiivistyy omat ajatukset tähän tekstiisi. Olen kolmen vuoden ajan aina vain lyhentänyt hiuksiani, nyt jo hyvin lyhyt, tänään kampaajareissulla tulee yhtä lyhyt, kuin sulla. Huokailijoita lyhyen mallin perään riittää ja niitä, jotka miettivät, etteivät voi leikata hiuksia, kun on ne ja ne juhlat tulossa. Mun mielestä vaan upeimmilta näyttävät aina he, jotka uskaltavat. :) 

onnea uusista hiuksista!

Laura T.
Missä olet Laura?

Ooh, toivottavasti tuli mieleinen malli!

Hei minäkin olen törmännyt tähän juhlailmiöön. Että olisi hyvä olla tukka silloin niin sen voi laittaa. Mutta tattadadaa: lyhyenkin voi laittaa!

Kuvaputkessa

Ihana teksti ja ihana tukka!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Laura!

Kolmen tähden Maija (Ei varmistettu) http://kolmentahdenarkea.blogspot.fi

Hahahah, repesin tuolle mummumuistelolle "ihanan tasaisesta polkkatukasta"! Täällä yksi, joka ei uskalla leikata hiuksiaan, mutta ei myöskään jaksa koskaan laittaa niitä, joten peruslook on pesupäivinä hiukset auki au naturel ja välipäivinä ponnari. Tarvitsisi löytää sellainen laittamatta hyvännäköinen hiusmalli, mutta en oikein tiedä itsekään mitä haluan. Sulle näyttää kyllä sopivan loistavasti tuo lyhyt, kannatti muuttua pariisilaiseksi. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Sanoin kampaajalle vähän samaa: lyhyt malli mutta sellainen ettei tarvitse kauheasti laittaa. Olen lukuisia kertoja lähtenyt kampaajalta vannoen että nyt alan laittaa tukkaa. Todellisuus: en ole koskaan tullut sellaiseksi ihmiseksi.

Kiitos Maija!

Kaisa S. (Ei varmistettu)

Jännä, että kirjoitit tästä nyt. Olen haaveillut tässä kuukauden päivät samasta lookista. Minulla oli viitisen vuotta sitten lyhyt poikatukka, joka oli aivan mahtava! Kuivui sekunneissa eikä juuri vaatinut laittamista. Sitten meni parisuhde poikki ja exä sai minut uskomaan, että miehille kelpaa vain pitkät hiukset. Siitä alkoi tuskastuttava kasvatusprosessi. Nyt kuitenkin tuskastuttaa enemmän tämä nykyinen olkapääpituus, joka on huonokuntoista hamppua eikä asetu mihinkään ja pahimpina päivinä näytän ihan Sipe Santapukilta (anteeksi Sipe). Sitä paitsi ei niitä miehiä ole näkynyt hiusten pituudesta huolimatta. Ehkä siis syksyn uusiutumishenkisyys vetää kampaajalle :) Onnittelut sinulle! Tyyli on erittäin 'chic'!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kaisa, mene ja leikkaa! Tuo mieskommentti on niin mutainen, että voit huoletta jättää sen jälkeesi.

Ahahaa, Sipe-look kuulostaa pelottavan tutulta. Hamput korvien alla. (Tuo taas kuulostaa joltain kaunokirjalliselta klassikolta.)

Kiitos kun kommentoit!

Anna____ (Ei varmistettu)

leikkasin ensimmäisen kerran lyhyet hiukset vanhojen tanssien jälkeen. Tykkäsin vuosia kunnes päätin kasvattaa. Viime talvena, yli 30-vuotiaana päätin taas palata lyhyisiin. En googletellut kovin paljon, menin kampaajalle ja naps. Hyvä tuli ja tykkäsin. Yritin kasvattaa pidempiä hiuksia häitäni varten ja kärsin joka aamu patakampaukseni kanssa... Viikko sitten menin taas kampaajalle ja hiusten tippuessa lattialle tunnistin taas itseni peilistä. Olen talvella lyhyttukkainen morsian, mutta ainakin oma itseni. (Plussaa sekin että minulta kysytään taas papereita, ilmeisesti lyhyillä hiuksilla on nuorentava vaikutus)

Laura T.
Missä olet Laura?

Oooh, olipa ihana tarina ja ajatus Anna. Kiitos siitä.

Juuri tämä: näyttää itseltään. Ei joltain ajatukselta. Se on se pointti.

Ja hei: onnea tulevalle morsiamelle! Olet varppina kaunis.

Kiti
Katso tarkemmin

Vautsi mikä tyyli! Oot upea. :)

Itse olen maailman tylsin tukkaihminen. Mulla on ollut elämäni aikana neljä eri hiustyyliä: puolipitkä ilman otsatukkaa, puolipitkä otsatukalla, polkka ilman otsatukkaa, polkka otsatukalla. Väri on aina pysynyt samana. Huisia. :D 

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Kiti!

Mua nauratti lukea sun hiusmallilistaa - se kuulostaa tutulta. Mutta jos se on sun juttu, se on sun juttu. Ei siinä mitään tylsää ole!

Tove Janssonin tytär

Sä oot KUUMA ♡

Laura T.
Missä olet Laura?

Muisk! Kiitos.

IlonaSV
Saattaen vaihdettava

Ihanat hiukset, sopivat sulle hyvin! Mulla on itselläni ollut sekä tosi lyhyet että tosi pitkät hiukset. Nyt on välimallipolkka, aivan kiva sekin, mutta seuraavaksi taidan lyhentää rohkeammin. Lyhyet on tosiaan helpommat - jos vain jaksaa käydä kampaajalla vähän useammin kuin kerran vuodessa... ;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Ilona!

Joo, apua. Se ainoa miinuspuoli tässä hommassa on se, että pitää perustaa kampaajabudjettitili. Ei riitä kerta vuoteen ei...

pilipali (Ei varmistettu)

Niin samaa mieltä! Mottoni on jo vuosia hiusten kanssa ollut "en ole barbie" (viitaten toki ulkonäkööni, mutta myös epäonnistuneisiin lapsuuden barbien tukanlyhennysoperaatioihin, joiden jälkeen ainut vaihtoehto muutosta hakiessa oli leikata tukka kokonaan pois).

Ihaninta on kun voi vain istahtaa luottokampaajan tuoliin ja antaa vaan mennä :) Eli hyvät hiukset sulla! Tykkään (ja blogista myös kun en ennen ole sanonut..)

Laura T.
Missä olet Laura?

En koskaan uskaltanut leikata barbien tukkaa, koska pelkäsin katuvani. Mutta vitsit mikä pointti pilipali - ihminen ei ole barbie! Tukka kasvaa, vaikka hitaasti mutta se kas-vaa.

Ihan mahtva vertaus, kiitos tästä. Tulen siteeraamaan sinua tästä lähin aina kun joku vetää en uskalla -kortin.

Ja kiitos, ihanaa että olet täällä.

saarah
visual diary

Jes, oikein hyvä tukka! (Ja miks otsikko kuulosti musta ihan paperiteeltä :D ?)

Mä leikkasin ite pitkän tukan yhtä lyhyeks kun sulla joskus vuosia sitten. Silloinen poikaystävä oli muutoksesta NIIN fiiliksissä että piti oikein ojentaa sitä: NYT HITTO NÄPIT IRTI MUN AJELLUSTA NISKASTA, pakko tehdä tässä muutakin kun olla hiplattavana :D :D :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Jee, kiitos! Surumielisen näköiset, lyhyttukkaiset naiset!

Tässä viikon empiirisen tutkailun jälkeen voin todeta, että vaikutus on ollut täällä sama. En kertonut leikkausaikeistani mitään, ja kohtaamispaikalla odottaessani näin kuinka poikkis tiiraili jo kaukaa että oonko se todella mää. Reaktio oli: wau.

Kommentoi