Mä laitoin minut nettiin

Missä olet Laura?

 

 

 

En ole käyttänyt facebookia muutamaan vuoteen. Sen kyllä huomaa.

Kun alunperin kirjauduin naamakirjaan, pidin sitä ennen kaikkea paikkana kaikelle hauskalle ja keveälle. Verkostoitumisen sijaan keskityin heittelemään kavereitani lampailla. Joskus joku ujo tapaus yritti lähestyä minua lähettämällä virtuaalisen kukkakimpun. Kun sitten eräänä päivänä tajusin kaverilistan hipovan seitsemääsataa, päätin että jo riittää. Tuntui, että tärkeintä ei ollut vaikuttaa vaan tehdä vaikutus: kenellä oivaltavin status, kenellä kadehdittavin cv. Siispä otin ja läksin.

Eräs tuore kertomus sai minut kuitenkin uskomaan paluun mahdollisuuteen. Ystäväni kertoi selailleensa opinahjonsa ajankohtaisia keskusteluita ja päätyneensä tätä kautta laitoksen vaikutusvaltaisimman professorin facebook-profiiliin. Seuraava tapahtumaketju jää ikuisesti mysteeriksi: profiilia selatessaan ystäväni tökkäsi vahingossa kyseistä professoria. Tuntien ''how to unpoke on facebook''-googlailun jälkeen oli myönnettävä, että tökkäystä ei voi peruuttaa, joten on joko a. poistettava oma profiili tai b. morjestella pokkana pikkujouluissa.

Muutaman tunnin ja satojen äärimmäisen nöyryyttävien vahinkotökkäys-kokemusten lukemisen jälkeen ystäväni päätti antaa asian olla. Ehkä proffa ei edes huomaisi koko hommaa.

Kyllä proffa huomasi. Ja mikä parasta, tökkäsi takaisin. Seuraavaksi tuli kaveripyyntö.

Lystikästä. Naamakirja ei olekaan täysin vieraantunut tosielämästä. Vastavuoroisuus elää ja hengittää, ja sen kunniaksi päätin perustaa blogille oman sivun. Postaukset ja puolivalmiit ajatukset löydät jatkossa siis myös facebookista.

Ny sometetaan.

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

ikkiam
LUOMA

Rohkea veto! :-)

Laura T.
Missä olet Laura?

Jo vain, kiitos!

Kommentoi